Ylös!
En tuo tähän ketjuun varsinaisesti, muuta kuin omaa hehkutusta, mutta oli pakko päästä avautumaan hyvässä mielessä vielä tästä levystä.
Olen tässä viime aikoina AMOLADIN kuunnellut läpi muutamaan kertaan ja niin se vain tulee sellainen tunne, että levy vain paranee mitä enemmän sitä kuuntelee. Biisit oikeastaan aukeavat joka kuuntelu kerran jälkeen paremmin. Alkuunhan, kun ostin A Matter Of Life And Death-kiertueen aikoihin tämän levyn niin olin ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen hämilläni, että mitäs ihmettä. Eipä Pavlikovsky tiennyt, että pitää käsissään todellista uuden ajan progressiivisen metallin helmi-levyä vanhoilta konkareilta. Helsingin keikka oikeastaan myös avasi silmiäni sen verran, että oli upeaa kuulla biisit livenä mm. Benjamin ja Brighter than a thousand suns kuulostivat uskomattoman hyviltä livenä.
Ennen oikeastaan en ollut mikään hirveä proge-metallin fani, mutta tämä kiekko on oikeastaan avannut senki tien minulle ja AMOLADIN jälkeen on tullut useita loistavia proge-hevi levyjä osteltua.
Levystä oikeastaan tekee sen hyväksi, että sitä ei voi verrata heti suoraan 80-luvun hittilevyihin vaan tämä on omanlaisensa eepos ja kappaleet ovat pitkiä ja useita rytminvaihtoja mahtuu mukaan. Juuri näistä meikäläisen korva nauttii. Myös se yksi lyhyempi raita on saatu mukaan ja Different World on Maidenin parhaimpia levyn avausbiisejä heti Aces Highin ja Moonchildien jälkeen. Luin sattumalta pari viikkoa sitten maikkarin teksti tv:n arvostelun tästä levystä ja se oli sitä totutun laadullista maikkarin paskakritiikkiä, jossa joku hevistä ikinä kuullutkaan arvosteli kuin olisi odottanut uutta Piece Of Mindia, liekkö ikinä kuullutkaan kyseisestä levystä.
Levyn se biisi, jonka skippaa mieluiten on ehkä The Pilgrim, mutta täysin makuasia tämäkin.
Toivottavasti tulisi vielä joku the Best of-kiertue, jossa näitä AMOLADIN biisejä voisi vielä joskus kuulla. Ainahan sitä voi unelmoida....ajatuksenhan voi tyrmätä heti pystyyn, jos vain haluaa.