Iron Maiden - A Matter Of Life And Death

[muaddib]

Täälläkin vanha Maiden-fani taputtaa yhteen karvaisia käsiään kuunnellessaan uutta levyä (sorruin kärsimättömänä "varmuuskopioon", huomenna toki haemme CD/DVD-version). Tykkään kovasti.

muaddib

 

[Peltsi #18]

Peesaan HN:ää. Vasta aika kertoo kuinka hyvästä levystä on oikeasti kyse. Maiden on Maiden, nyt ei olla veljet ja siskot arvioimassa mitään perusnytkynheijoupomppu-retkueen albumia, vaan kaikkien aikojen legendaarisimman Bändin tuotosta. Nyyh.

Ei jaksaisi odottaa huomiseen, kun lukee näitä hehkutuksia. Vittu.

Up the Irons!

 

[vision]

Kova lätty ei voi muuta sanoa. Sitähän tässä ei tiedetä miten tämä kestää kulutusta mutta hyvältä vaikuttaa.

Brighter than a thousand suns on ainakin ihan prkl:een kova biisi ja heti perään The Pilgrimin aloitus saa hymyn huulille. Samantasoisen lätyn saisi Metallicakin vääntää seuraavaksi.

Talvea odotellessa. \../

 

[japekk]

Hohhohhoo! Mikään kiekko - vaikka olisi suorastaan briljantti mestariteos - ei voi mennä heittämällä maailmanhistorian parhaan rock-bändin top 3 -levyjen joukkoon. Pystyäkseen sellaiseen on AMoLAD:in osoitettava olevansa täysin immuuni ajan hampaalle, kasvettava jokaisella kuuntelukerralla, sisällettävä vähintään viisi ikimuistoisiksi klassikoiksi kohoavaa kappaletta, pilkattava kaikkia trendejä ja kuulostettava kymmenen vuoden päästä vielä paremmalta kuin ilmestymisajankohtanaan. Iron Maidenin kolme parasta levyä täyttävät kaikki nämä kriteerit.

Mikäli AMoLAD onnistuu murtautumaan edes Maidenin top kuuteen, on kyseessä todella poikkeuksellisen loistava albumi ja yksi 2000-luvun metallimusiikin merkkiteoksista. Toisaalta - mikäpä olisikaan hienompaa kuin saada The Number of the Beastille, Piece of Mindille, Powerslavelle, Somewhere in Timelle ja Seventh Sonille vihdoinkin edes lähes vertaisensa manttelinperijä.

Joten tämän perusteella kyseistä levyä ei pahemmin voi negatiivisestikaan arvostella ilman muutaman vuoden intensiivistä kuuntelua, vai? Muutamat biisit mitä itse olen kuunnellut ovat todella hyviä. Voisikohan tätä levyä kuunnella ilman sellaista kyynistä ajattelua, että bändi ei muka koskaan tulisi saavuttamaan vanhojen levyjensä loistokkuutta. Yleinen tapa tuntuu olevan, että tyrmätään levy, verrataan vanhaan ja sen jälkeen kehutaan lisää vanhoja hyviä levyjä.

Turha kyynisyys pois ja repikää itsestänne sama nuori jannu esiin, joka kuunteli silloin joskus korvat punoittaen Piece of Mindia..

Powerslavehan nyt oli levynä aika heikko, joten sitä en klassikoksi laskisi. Pari hyvää(klassikkoa tosin) biisiä ja se siinä. Jopa Dance of Death vie voiton. IMHO

Mutta Maiden-fanejahan tässä ollaan kaikki ja yhtään todella huonoa levyä en tältä bändiltä muista. Itse odottelen tätä uutuutta myös innolla ja odottelen jos pääsisi kohta jo levykauppaan..

Ja Maiden top-6: Seventh Son, Somewhere in Time, Dance of Death, Piece of Mind, Number of the Beast, Fear of the Dark.

 

[Helmut Steiger]

Powerslavehan nyt oli levynä aika heikko, joten sitä en klassikoksi laskisi. Pari hyvää(klassikkoa tosin) biisiä ja se siinä. Jopa Dance of Death vie voiton. IMHO

Mielipide toki tuokin, mutta näkökulmastani käsittämtön sellainen. "Powerslave" on Maidenin progein ja kenties vaikein levy, jolla kuultaa kaikkein selkeimmin läpi Steve Harrisin rakkaus Genesikseen ja muihin 70-luvun progressiivisen rockin mammutteihin. Loistava levy, ehkäpä oma suosikkini yhtyeen tuotannosta.

 

[Borgie]

Kerran olen veivannut levyn läpi, ja toistaiseksi en sano mitään. Samaa mieltä olen HN:n kanssa siitä, että ennen kuin voidaan puhua klassikoista, pitää levyn kestää myös kulutusta ja sitä ei ihan heti pääse huomaamaan. On levyjä joista innostuu alussa aivan suunnattomasti, mutta vaipuvat tasaiseen massaan ajan kuluessa. Ja päinvastoin. Tosin sitä en allekirjoita, että kaikki levyt jotka kuulostavat hyvältä jo ensimmäisellä kerralla, olisivat automaattisesti paskaa tai vähintään b-luokan tavaraa. Tästä hyvä esimerkki esim. A.F.I - Sing The Sorrow.

Powerslaven monet arvostavat Maidenin parhaaksi, mutta itse laskisin sen ehkäpä sijalle 6-7. Piikkipaikallani ovat Seventh Son sekä Somewhere in time. Molemissa kokonaisuus pysyy parhaiten kasassa, ja koko levylle on pystytty luomaan täysin oman musiikillinen tunnelma, ikään kuin oma maailmansa.

 

[Borgie]

Halvalla netistä!

No niin, itse siis otin varmuuskopion netistä ensikuunteluun, mutta nyt pitäisi myös kuitata bändille rojaltit ja huomasin että levyn voi ostaa maidenin sivuilta mp3 muodossa hintaan 7,77£, jota pidän kohtuullisen edullisena, ja olen muutenkin kallistumassa digitaaliseen formaattiin, sillä levyt kansineen eivät tuo minulle mitään lisäarvoa.

Nyt kuuluu kysymys: sivuilta ei käynyt selville, että onko noissa jotain God damn muthafucking DRM käyttörajoitteita ja suojauksia, jotka kiusakseni rajoittavat elämääni omistamieni mp3:n kanssa? Kenelläkään kokemusta?

 

[Gleb]

No niin, itse siis otin varmuuskopion netistä ensikuunteluun, mutta nyt pitäisi myös kuitata bändille rojaltit ja huomasin että levyn voi ostaa maidenin sivuilta mp3 muodossa hintaan 7,77£, jota pidän kohtuullisen edullisena, ja olen muutenkin kallistumassa digitaaliseen formaattiin, sillä levyt kansineen eivät tuo minulle mitään lisäarvoa.

Nyt kuuluu kysymys: sivuilta ei käynyt selville, että onko noissa jotain God damn muthafucking DRM käyttörajoitteita ja suojauksia, jotka kiusakseni rajoittavat elämääni omistamieni mp3:n kanssa? Kenelläkään kokemusta?

http://www.bangcd.com/productDetail.aspx?prod_id=2276

Tuolta voit tilata levyn kansineen päivineen vielä halvemmalla, aikaa tosin tulemisessa kestää ainakin viikon verran joten heti ei pääse kuuntelemaan.

 

[Leiska]

Yhdentoista jälkeen kävin postista hakemassa uutukaisen levyn ja täytyy sanoa, että Maiden ei pettänyt taaskaan. Muutama kappale levyltä on jäänyt jo niin hyvin mieleen, että niiden jatkuva natsaaminen on tässä viimeisten tuntien aikana ollut ajankohtaista.

Omalla kohdalla These Colours Don´t Run, Brighter Than A Thousand Suns, The Pilgrim, sekä For The Greater Good Of God ovat tähän mennessä tehneet allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen. Vielä kun saisi dvd-soittimen käyttöön, voisi tuota lisälevyä katsella. Ei tätä levyä suotta ole kehuttu, mielestäni kaikkien kehujen arvoinen teos.

 

[avs]

Joo, töistä kotiin palattuani oli levy postilaatikossa odottamassa. Etukäteen oli toki kuultu 1000 Suns, Breeg ja Different World. Kaikki edellä mainitut hyviä biisejä. Levy nyt kuunneltu kertaalleen läpi tuoppi kädessä ja levyn vihkonen toisessa. Colours... teki suurimman vaikutuksen. Pilgrim on myös hyvä vaikkakin itämäinen kitarointi hiukan (siis vain hiukan) häiritsee.

Out of the Shadows voisi miltei olla Brucen soolotuotantoa, tykkään. Ainoastaan loppupuolen soolot paljastavat Maideniksi. Longest Day on ensi kerran kuultuna ihan kelpoa tavaraa, vaatinee muutaman kuuntelun. Mutta kertsi ei koukuttanut kuten Coloursissa.

For the greater... on Harrisin mammuttibiisi tällä levyllä, ja hyvähän biisi onkin. Mutta jälleen vannoutuneena kertosäemiehenä jään kaipamaan sitä jotakin... Edelliseen liittyen Lord of Light eli LoL onkin levyn suurin pettymys. Kaiken sen rakentelun jälkeen vauhtia (tempoa?) himmataan kertosäkeeseen, siis mitä v..?

The Legacy ei todellakaan auennut, vaatinee useita otoksia....

 

[Nuorempi Nelson]

. Pystyäkseen sellaiseen on AMoLAD:in osoitettava olevansa täysin immuuni ajan hampaalle, kasvettava jokaisella kuuntelukerralla, sisällettävä vähintään viisi ikimuistoisiksi klassikoiksi kohoavaa kappaletta

.

Ja sisältää pari Ganglandia ja Heaven Can Waittiä .

 

[avs]

Ja sisältää pari Ganglandia ja Heaven Can Waittiä .

Sarkasmia?

Itsehän en juurikaan ole koskaan pitänyt esim. seuraavista biiseistä ns. kulta-ajalta:

Gangland (Number Of The Beast)
Back To The Village (Powerslave)
Sea Of Madness (Somewhere In Time)

 

[wade]

Sarkasmia?

Itsehän en juurikaan ole koskaan pitänyt esim. seuraavista biiseistä ns. kulta-ajalta:

Gangland (Number Of The Beast)
Back To The Village (Powerslave)
Sea Of Madness (Somewhere In Time)

2 ekaa nuista on loistavia biisejä, mutta 3. no joo.
Itsellä ei levyä vielä ole. Kiitos työvuoron ja seppälän Prisman "loistavan" levynhankintapolitiikan. Piraatteihin en tietenkään sorru kun kyseessä on Bruce Dickinson ja Iron Maiden.

Itsellä Maidenin top lista käsittää kaksi levyä ylitse muiden eli: 1. Piece of Mind, 2. Number of the beast ja loput tulevat kaukana perässä.

 

[Sledge Hammer!]

Onneksi Iron Maiden on niitä yhtyeitä jotka muistavat myös meitä vinyylin ystäviä. Tupla LP ilmestyy maanantaina ja esitilaus meni sisälle jo aikaa sitten. Yleensä en kansitaiteen perään niin ole, mutta Maiden on tämänkin asian osannut aina tehdä faneille mieleiseksi.

Maidenin levynkansien tutkiskelu, kuulokkeilla musan kuuntelu ja oluen juonti kuuluvat yhteen.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Onneksi Iron Maiden on niitä yhtyeitä jotka muistavat myös meitä vinyylin ystäviä.

Sitä mää olen jo jonkin aikaa miettinyt ja jopa kysellyt joiltakuilta levyjen suurkuluttajilta saamatta tyydyttävää vastausta, että mikä nuissa vinyyleissä niin ihanaa nyt taas on.

Kun CD tuli markkinoille, alan harrastajat ylenkatsoivat meitä vinyylinvinguttajia. Nyt kun kaikilla on pelkkiä CD:eitä, vinyylit yhtäkkiä ovatkin taas parempia. Mikä tää juju tässä oikein on? Eikö ne enää kulu ja rahise, vai?

...mää ymmärrä enää yhtään mitään.

 

[Helmut Steiger]

Sitä mää olen jo jonkin aikaa miettinyt ja jopa kysellyt joiltakuilta levyjen suurkuluttajilta saamatta tyydyttävää vastausta, että mikä nuissa vinyyleissä niin ihanaa nyt taas on.

Kun CD tuli markkinoille, alan harrastajat ylenkatsoivat meitä vinyylinvinguttajia. Nyt kun kaikilla on pelkkiä CD:eitä, vinyylit yhtäkkiä ovatkin taas parempia. Mikä tää juju tässä oikein on? Eikö ne enää kulu ja rahise, vai?

...mää ymmärrä enää yhtään mitään.

Kuluvat ja rahisevat toki, mutta olen havainnut cd:n olevan huomattavasti alttiimpi formaatti vaurioitumaan täysin kuuntelukelvottomaksi. Kansitaiteen kokemasta inflaatiosta nyt puhumattakaan.

Itsehän olen muuten joutunut hankkimaan alkupään Maidenit "Powerslaveen" saakka formaatissa c-kasetti..."Killers" ja "TNOTB" ovat kadonneet epäluotettavien kavereiden matkaan, mutta muut yhä tallella ja jopa kuuntelukelpoisina.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Itsehän olen muuten joutunut hankkimaan alkupään Maidenit "Powerslaveen" saakka formaatissa c-kasetti..."Killers" ja "TNOTB" ovat kadonneet epäluotettavien kavereiden matkaan, mutta muut yhä tallella ja jopa kuuntelukelpoisina.

Ok, enköhän mää pysty elään tuon CD-vastauksen kanssa.

C-kasettihan oli tosi rock. Etenkin ne kopionkopionkopiot, huippukamaa. Olisinkohan mää aikaani edellä, jos mää rupeaisin lobbaamaan C-kassuja oikein tosissani: "CD ja vinyyli on mummovehkeitä, C-kasetti sen olla pitää. Ja mielummin vielä kopsattu" Ei kun siis varmuuskopsattu, niin kuin nykyään sanotaan.

 

[wade]

Kuluvat ja rahisevat toki, mutta olen havainnut cd:n olevan huomattavasti alttiimpi formaatti vaurioitumaan täysin kuuntelukelvottomaksi. Kansitaiteen kokemasta inflaatiosta nyt puhumattakaan.

Itsehän olen muuten joutunut hankkimaan alkupään Maidenit "Powerslaveen" saakka formaatissa c-kasetti..."Killers" ja "TNOTB" ovat kadonneet epäluotettavien kavereiden matkaan, mutta muut yhä tallella ja jopa kuuntelukelpoisina.

Ensimmäinen kohtahan riippuu siitä miten niitä käsittelee. Ne on kuitenkin vaan CD:itä, eikä mitään rälläkän laikkoja. Mitä toiseen kohtaan tulee niin CD:tkin on keksitty. Elleivät nuo miellytä niin koetappa divareista, niin saat rahinaa koko rahalla älppyjen muodossa. Omasta mielestäni tuo LP:iden painatus nykyään on rahan tuhlausta. Toki itseltänikin puuttuu vielä CD muodossa Powerslave ja Piece of Mind. Niin ja muita kuin Brucen kanssa tehtyjä Maiden levyjä en enää omista.

 

[Helmut Steiger]

Ensimmäinen kohtahan riippuu siitä miten niitä käsittelee. Ne on kuitenkin vaan CD:itä, eikä mitään rälläkän laikkoja. Mitä toiseen kohtaan tulee niin CD:tkin on keksitty. Elleivät nuo miellytä niin koetappa divareista, niin saat rahinaa koko rahalla älppyjen muodossa. Omasta mielestäni tuo LP:iden painatus nykyään on rahan tuhlausta. Toki itseltänikin puuttuu vielä CD muodossa Powerslave ja Piece of Mind. Niin ja muita kuin Brucen kanssa tehtyjä Maiden levyjä en enää omista.

Niin jäi tarkentamatta, että itsellä on ihan normikulutuksessa tärveltynyt useampikin cd kuin huomaamatta invalidiksi, mitä ei ole vinyylien kanssa tapahtunut...toki normaalikulutus pitää sisällään muutamatkin juomingit.

Ja toki omankin hyllyn cd-vinyylisuhde tänä päivänä on jo vähintään 90/10, nuo nyysitytkin on hommattu takaisin laserlevyinä (se oli hieno nimitys).

 

[avs]

Nyt on kuultu levyä useampaan kertaan ja täytyy sanoa että joka kuuntelulla "avautuu" enemmän. Longest Day tuntuu nousevan yhä paremmaksi biisiksi. Toisaalta esim. Pilgrim kuulostaa aika perhiön hyvältä. Lord of Light ja Legacy ovat edelleen lukossa, mutta eiköhän nekin kohta avaudu. LoL on ehkä hiukan avautunut.

 

[avs]

Toisaalta on pakko mainita, että heti kakkosbiisissä kuultava puhkikulunut woo-oo-ooh -nostattelu aiheutti totaalirepeämisen.

No kyllähän tollanen kohta jossain biisissä pitää olla, kun ei Heaven Can Wait'äkään enää voi keikalla soittaa. Tai voi mutta miksi soitettaisi? Ukkoa lavalle ja wooo-oooo.ooh vaan.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Parin kuuntelukerran jälkeen tuli mieleeni tämmöistä:

- Different world on parempi versio Rainmakerista, jos unohdetaan Rainmakerin fabulous riffi.
- Atomipommibiisi on kerrassaan mainio. Brucemaiset sanat ja adrianmainen riffi. Nopsan kohdan (c-, d-, e-, f-osan, who's really counting) tarpeellisuutta olisi voinut miettiä ehkä vähän pitempään.
- The Pilgrimissä säkeistön melodia hakee punaista lankaa eikä oikein tunnu sitä löytävän. "Changing the water into wine" -kohta on aivan huikea.
- The Longest Day on yksinkertaisesti aatelia. Täysin helmikamaa.
- Out Of The Shadows tuo jostakin syystä mieleeni Purplen "Sometimes I Feel Like Screaming" -rallin. Se on vissiin toi soinnutusjutska.
- Ben-poika oli legenda jo ennen uudelleensyntymistään.
- For The GG of G:ssä ja These Colours Dont Runissa on yksi laulumelodia melkein yksi yhteen sama.
- The Legacy on melko hämmentävää medieval-meininkiä, ei välttämäti kuitenkaan huonoa.

Kaiken kaikkiaan Brucen uuden tulemisen jälkeen ehdottomasti paras levy, joka näköjään (kuulemma?) paranee joka pyörityksellä. Ja kun tämä vielä jättää Brucen vanhankin tulemisen kaksi viimeistä heleposti taakseen, niin tämähän nousee reitingeissä aikas korkealle (Bailey(?)-maiden ei ole edes arvioissa mukana).

Ihquu, tässähän tuntee ittensä melkein lapseksi. Pitäisköhän hommata varkkutakkiin selkälippu ja niittiranneke?

 

[Sledge Hammer!]

Mielenkiintoita olisi kuulla saako IM viimein mitään ekstraa irti kolmannesta kitarististaan. Kahdella edellisellä ei Adrian Smithin palkkauksesta mitään lisäarvoa ole yhtyeelle ollut kun vertailukohtana käyttää southern-yhtyeitä joissa kolme kitaristia on selkeasti tuottajien puolesta laitettu ruotuun. Jos näin on niin olisin samoilla linjoilla HN:n kanssa tuottajan vaihtamisesta, mutta ei metallisempaan suuntaan. Tuokaa takaisin Martin (the wasp) Birch!

Niin, ja vinyyli ei rahise jos sitä käsittelee kunnolla. Ensimmäinen uutena ostamani LP oli Rainbown Difficult to Cure (1981) ja hyvin soi edelleen.

 

[pernaveikko]

Huomasin juuri, että olin yöllä ostanut liput Helsingin keikalle huuto.netistä, vieläpä ihan suht järkevään hintaan. No, ilmeisesti ollaan sitten menossa.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Mielenkiintoita olisi kuulla saako IM viimein mitään ekstraa irti kolmannesta kitarististaan. Kahdella edellisellä ei Adrian Smithin palkkauksesta mitään lisäarvoa ole yhtyeelle ollut kun vertailukohtana käyttää southern-yhtyeitä joissa kolme kitaristia on selkeasti tuottajien puolesta laitettu ruotuun. Jos näin on niin olisin samoilla linjoilla HN:n kanssa tuottajan vaihtamisesta, mutta ei metallisempaan suuntaan. Tuokaa takaisin Martin (the wasp) Birch!

Studioälppäri ei ole tuolle oikeastaan minkäänlainen mittari, sillä periaatteessa yksi henkilö voi soittaa vaikka kaikki instrumentit, marakasseista mandoliiniin. Keikka sen vasta kertoo. Jos kolme äijjää hakkaa lavalla pelkästään samaa koppotikoppoti-komppia, voidaan kolmannen kitaristin läsnäolo vähintäänkin kyseenalaistaa. Mutta toki tälläkin levyllä kuuluu paikoin useampi kitara eri jutskia soittavan ja vielä jopa samanaikaisesti. Jos se riittää kolmen kitaristin hyväksi käyttöasteeksi, niin hyvä sitten. Ja ainahan vanhoissakin biiseissä riittää kolmannelle kitaralle kompiteltavaa kahden stemmaillessa.

Niin tai näin, eiköhän Maidenilla ole varaa maksaa Adrianille palkkaa, vaikka sillä ei olisi edes plugi kiinni styrkkarissa. Onhan siellä Eddiekin