Koska ihmisellä on välillä täysin epärealistinen usko omiin kykyihinsä (tjeu: IDOLS), niin tuli aikoinaan haettua ja päästyä yhteen Suomen armeijan fyysisesti vaativimmista yksiköistä, elikkäs rajalle Immolaan. Noh, enhän mä ollut tosiaankaan sen paikan vaatimassa kunnossa ja lomamatkatkin oli suht´hanurista. Okei, roikuin mukana siellä minkä jaksoin, kunnes joku, oliko nyt komppanian päälikkö ehdotti aika lailla helpompaa palveluspaikkaa, eli rannikkotykistöä. Sinne sitten hampain pitkin, nöyränä ja nolona, mutta se suoritettiin läpi, välillä hammasta purren, välillä rennommin, välillä kuntsarein ja suht normikokoinen poeka reserviin pääsi huhtikuussa 1996. Mikään keskeyttäminen ei tullut mieleenikään, sillä ei minulla minkään käskyvaltasuhteiden tms. kanssa mitään ongelmia ollut. Tiedä sitten mitä noi tän hetken nuoret oikein miettii, kun homma ei heti sujukaan.
edit: btw, kenellä muulla muutes oma äippä on ollut ruokalan emäntänä? :D