Tammikuun 10. päivä alkaisi intti. Vähän on ruvennut jo jännittämään mutta avoimin mielin lähden oppimaan uusia asioita, niin itsestäni kuin muistakin. Ainoa asia joka hieman huolettaa, on fyysinen kunto. Ylipainoa on tällä hetkellä n. 15kg, joten se jo osaltaan vaikuttaa huonoon kuntoon. En toki missään rapakunnossa ole. Parina viime kesänä olen käynyt pururadalla hölkkäilemässä, mutta sekin on jäänyt lumen tultua maahan.
Lähinnä haluan siis kysyä, että kuinka paljon huono kunto vaikuttaa negatiivisesti intin käymiseen, vai selviääkö myös huonolla kunnolla?
Sanoisin että parit lenkit kannattaa käydä vetään ainakin ennen inttiä jos ei hirveästi ole liikkunut, auttaa kummasti siellä vaikka kyllähän sielläkin kerkee kuntoilla tarpeeksi.
Meikäläinen ei nyt varmaan ole paras esimerkki kun keskeytin 3 viikon jälkeen.. :)
Edellisinä kesinä oli juoksuharrastusta jonkunverran tullut tehtyä, mutta viimekesällä se jäi kun polvi oli kokoajan melko sökönä ja heti kun vähänkään juoksi niin sattui niin paljon ettei sillä voinut juosta. Armeijasta sitten kokoajan juokseminen oli vaikeaa, lisäksi tuvassa oli hirveät hengitysvaikaudet ja ehkä armeija ei myöskään mun paikka vaikka varsinaisesti en halunnutkaan sieltä pois sillä juuri parinviikon jälkeen siellä alkoi mukavan rento tunnelma olla. Mutta yksinkertaisesti meikäläiselle oli liikaa nuo 30 asteen helteet. Ei kertaakaan tainut olla sadepäivää tai edes aurinko pilvessä sen jälkeen kun tuonne eksyin. Keuruulla olin Slukissa.
Voidaanhan mua kutsua kaikenmaailman rotaksi ja pelkuriksi kun lopetin ja nyt edessä lähes vuoden sivari, mutta yksinkertaisesti mulle alkoi riittää sen 3 viikon jälkeen. Ei yksinkertaisesti tuvassa pystynyt hengittään ja jalalla ei pystynyt juurikaan juoksemaan tai saati polviasennossa olemaan. Ampuminen oli mukanavaa mutta tuskaista polven takia. Taisin tervaksella käydä joku 5 kertaa tuon kolmen viikon aikana. Oli lämpöä itsellä kokoajan yli 37 astetta, kerran meni vatsa kunnolla sekaisin ja oli toipilastuvassa( jollain toisella samaan aikaan niin sen takia kummatkin pistettiin sinne) sekä tuota jalkaa näyttämässä. Sanoivat että jalka kyllä paranee tuosta ja olisiko viellä useampi viikko mennyt ennenkuin jotkut erikoispohjalliset olisi saanut ja noitakin vain se yksi pari joten ei sitä joka kengissä olisi voinut käyttää.
Olisihan tuossa voinut jäädä viellä useaksi viikoksi ja ehkä saada jotain erikoispapereita tai sitten olla kokoajan sairastuvalla, mutta kai lopulta ne hermotkin petti ja päätin lähteä sivariin.
Sinällään ehkä oli jopa oikea ratkaisu lähteä sillä nykykään pitää allergialääkkeitäkin käyttää päivittäin. Vähänkään jos joku eläin tai tuoksuva asia on lähellä niin niin pahoja hengitysvaikeuksia että. Ennen ei ollut mitään ennen tuota 3 viikon olemista tuolla..
Mutta tämän tarinan pointti oli kannattaa edes parikertaa lenkillä käydä niin auttaa ainakin siinä juoksemisessa ja muiden vauhdin pysymisessä. Peruskunnolla pärjää, mutta jos ei ole ennne juossut niin edes hitaimpien tahtiin voi tehdä tiukkaa. Toki tuolla heikoiman vauhtia vedetään yleensä joten hätää ei ole, tosin muita se voi vituttaa jos olet kokoajan hitain.
Lopuksi vinkiksi että ekat päivät on semmoista paikasta toiseen menemistä ja tuntuu ettei juurikaan omaa aikaa ole ja edes vessassa ei kerkee käydä. Tilanne muuttuu jo heti seuraavalla viikolla ja mekin taidettiin sotkuun päästä jo kolmantena päivänä. Aamuisin on yleensä enemmän aikaa kun se 2 minuuttia mitä ekojen päivien aikana :) eli jos meinaa lopettaa heti alkuun katso se 2-3 viikoa ainakin, homma muuttuu melkoisesti. Ehkä itsekkin lopetin lian aikaisin sillä viellä ei ollut keretty kertaakaan metsään menemään yöksi tai muuta vastaavaa, mutta jokatapauksessa ekat päivät on piinaavia, mutta homma muuttuu heti kun iltaisin alkaa vapaat ja myös kun ekat lomat alkaa.