Ok. Kuvittelin, että Ilves hakee myös laituria. Kolmea kärkiketjujen miestä ei kuitenkaan tule, sitä yritin sanoa.
Sisältääkö tämä myös ajatuksen, että Myttynen ei jatka, ja hänen tilalleen ei hankita ketään?
Ok. Kuvittelin, että Ilves hakee myös laituria. Kolmea kärkiketjujen miestä ei kuitenkaan tule, sitä yritin sanoa.
Sisältääkö tämä myös ajatuksen, että Myttynen ei jatka, ja hänen tilalleen ei hankita ketään?
Jos ihan asiaa puhutaan, niin jos/kun Ilves oikeasti hakee kahta sentteriä, niin kyllähän se kovasti siitä kielisi, että Myttynen ei jatka, eli Allsvenskan-huhut pitäisivät paikkansa. Kaksi hankintasentteriä, Kangasniemi, Kantola ja Kokkala sekä tarvittaessa Keränenkin riittävät kyllä keskikaistalle.
Onko tämä "kaksi sentteriä" nyt oikeasti tietoa vai arvailuja? Edellisessä viestissä ilmoitit suoraan "Nimenomaanhan niitä juuri ollaan hakemassa", mutta nyt viestiin on tullut myös "jos/kun Ilves oikeasti hakee kahta sentteriä". Kerro nyt ihmeessä onko kyseessä fakta vai fiktio. Itse olen koko ajan ollut käsityksessä, että sentteri ja laituri olisi hakusessa.
Jos kymppisakkiin ei päästä, on tehtävä johtopäätökset koko urheilutoimessa työskentelevien osalta.
Esimerkkejä on varmaan useita ja myös päinvastaisiakin, mutta pointtini on se, että pitäisikö Ilveksessäkin miettiä tavoitteita hieman taktisestikin yläkanttiin eikä aina sitä samaa tissiposki-säälipleijjari-linjaa joka on lähtökohtaisesti vain realismia? On tietysti fakta että joukkue ei houkuttele ulkopuolisia pelaajia edelliskauden konttaamisen jälkeen, valmennus on ihan kokematon, hallinto täynnä puuhastelijoita, taloudelliset rasitteet edelliskausilta painaa eikä rahaakaan ole, mutta varsinkaan tällaisessa tilanteessa tulevaisuutta ei voida rakentaa intohimottomilla tavoitteilla, että "jos nyt sääleihin päästäisiin ja nolla tulos tehtäisiin niin siitä olisi hyvä jatkaa eteenpäin".
Ymmärtääkseni ensimmäisenä prioriteettilistalla on ykkössentteri. Tämän lisäksi hankitaan joko toinen sentteri tai laituri riippuen siitä, kummalle pelipaikalle on tarjolla paremmin Ilveksen pelityyliin ja tarpeisiin sopiva pelaaja.
Tämähän ei käytännössä koskaan mene suoraan näin, sillä jatkosopimukset ovat lähes aina kalliimpia kuin pelaajien edelliset kontrahdit. Lisäksi pitää muistaa, että kesken kauden tulleet Kivimäki ja Kangasniemi haukkaavat nyt budjetista selvästi suuremmat palat kuin viime kaudella.
Mikäli myynti ei ole kulkenut odotetusti/toivotusti, ei Ilveksellä välttämättä ainakaan ennen syksyä ole yksinkertaisesti varaa kuin kahteen pelaajaan.
Mä en tiedä onko tuo 10. sija tai säälipleijjareihin pääsy joku virallinen tavoite ensi kaudelle, mutta yleensä se on Ilveksellä ollut sitä luokkaa ja mielestäni jo siitä alkaen asiat alkaa meneen päin persettä.
Myttysen siirtyminen Allsvenskaniin varmistui, Borås tiedotti sopparista omilla sivuillaan.
Koistisen jatko on hyvä, mutta olisin toivonut oikeakätistä pakkia, joka pystyy pelaamaan yv:tä, tuohon meidän puolustukseen.
Vaatimustaso omaa tekemistä (harjoittelua, valmistautumista, kropan huoltoa) kohtaan ei Mydellä ole ollut sellaisella tasolla, jolla seuraavan ammatillisen askeleen ottaminen mahdollistuisi.
Myde on fiksu kaveri, jonka pärjääminen elämässä ei ole niin vahvasti kiinni kiekkouran kehityskäyrästä kuin monella muulla nuorella pelaajalla. Ehkä juuri tästä johtuen häneltä on toistaiseksi puuttunut sellainen draivi ja keskittyminen, jota ammattimaisessa huippu-urheilussa vaaditaan. Vaatimustaso omaa tekemistä (harjoittelua, valmistautumista, kropan huoltoa) kohtaan ei Mydellä ole ollut sellaisella tasolla, jolla seuraavan ammatillisen askeleen ottaminen mahdollistuisi. Allsvenskan on kelpo sarja, mutta urheilullinen ja ammatillinen vaatimustaso eivät siellä ole läheskään samaa luokkaa kuin SM-liigassa. Pahaa pelkään, että Matias teki valintansa puhtaasti vähemmän vaivan periaatteella.
Tämä on aivan mahdollista, mutta vaatii kyllä ison Oivalluksen kehittymisen tekijöiden ja tavoitteellisuuden saroilla. Ei se Luulajan paikka Sammelillekaan tullut hopealautasella, vaan armottoman kovan työn tuloksena.
Tässä on kaksi eri asiaa:
1) Liigajoukkueen valmennuksen epäonnistumiset pelitavan, kauteen valmistavan harjoittelun, pelaajien kehittämisen, jne. kanssa.
2) Ns. "Tampereen tauti", eli Ilveksen (ja Tapparan) juniorien yleinen heikko valmius ammattimaiseen, tavoitteelliseen huippu-urheiluun.
Esimerkiksi Lauri Marjamäki on esittänyt hyviä puheenvuoroja tuosta kakkoskohdan asiasta siltä vertailupohjalta, joka hänelle on rakentunut siirryttyään Tampereelta pääkaupunkiseudulle.
Meidän molempien suuresti arvostama Vaclav Sykorahan pudisteli epäuskoisena päätään parikymppisten Ilves-nuorten fyysiselle ja henkiselle keskenkasvuisuudelle.
Mutta eikö ongelma lähde organisaatioiden sisältä, jossa "perinteet" on yksi iso tekijä. Syynä ei ole silloin "tamperelaisuus", ei musta makkara, eikä pitkänmallinen kaupunkirakenne, eikä rotvalli ja pipa. Tuskin edes sosialidemokraattien valtakauden päättyminen ja siirtyminen sinivihreään akseliin. Tampereelle on muuttanut ihmisiä monesta suunnasta, ja juniorit oppivat harjoittelemaan perinteikkäissä organisaatioissa, jotka tuottavat nuorten harjoittelun nykyisen tason. Väitän, että organisaatioissa tehdään jotain karkeasti väärin.