Pitää muistaa se realiteetti, että käytännössä koko ajan ainakin yksi pelaaja vakiokokoonpanosta on joka joukkueella sairastuvalla. Siksi koostumusta pitääkin ajatella 13-14 hyökkääjän ja 8 puolustajan pohjalta. Kyllä siellä siis riittää tilaa junnuillekkin.
Näin Ilveksessä on tällä kaudella ajateltukin ja kun niitä loukkaantumisia ei ollutkaan kuten oli laskettu, niin tulos oli se, että yksikään uusi nuori pelaaja ei saanut näytönpaikkoja ja Sandell ja Korhonen junnasivat paikallaan siihen asti, kun Juha Pajuoja tuli valmennusryhmään ja heidän vastuunsa lähti nousemaan minimalistisesta peluutuksesta eteenpäin.
Ilves hakee taistelevaa ja äijämäistä joukkuetta ja Hautamaa on useassa kohtaa toivonut taklauksia ja taistelua. Jutun juoni on nyt vaan se, että SM-liigan välierissä pelaa tällä hetkellä neljä joukkuetta, joista yksikään ei edusta tätä kuvaa. IFK edusti ja miten sille kävi? Se puhkui ja puhisi ensimmäisen ottelun, jonka jälkeen Blues paremmalla fysiikalla ja kulmia välttelemällä meni menojaan.
Katsokaa näitä neljää joukkuetta: Kärpät ja Tappara pyrkii loppuun asti pitämään kiekkoa itsellään ja Blues, ehkä tämän hetken modernimmalla pelitavalla, pyrkii suorastaan välttelemään kulmatilanteita ja pyrkii suoriin, nopeisiin, tasapainoisiin hyökkäyksiin. Pystyykö Ilves samaan tällä materiaalilla? Ei.
Taito ei tarkoita vain neppailua, mutta itse urallaan kohtuullisena puukätenä tunnetulle Hautamaalle kaikki kiekollinen taito tuntuu olevan täydellinen kirosana. SM-liigassa pelataan ilvesläisintä kiekkoa miesmuistiin ja sen kaiken apostoli, se organisaatio, jossa hiljaista tietoa kiekolliseen pelaamiseen on suvereenisti eniten tässä valtakunnassa, yrittää olla Helsingin IFK tai Porin Ässät.
Ilveksen seurajohdossa puhutaan mitaleista, mutta niin kauan, kun tämän kevään tulosta voidaan pitää positiivisena, kaikilla puheilla voidaan heittää häränpyllyä.
Esa Honkalehdon ja Juha Hautamaan alaisuudessa Ilves on neljän vuoden aikana pelannut kahdeksantoista puolivälieräottelua, voittanut niistä kolme. Valmentajia on tänä aikana ollut kolme.
Tällä kaudella taakse jääneistä joukkueista HPK tulee varmuudella nousemaan, enkä pitäisi Lukon ja Uramankaan nousua kovin suurena ihmeenä. Lähtökohtaisesti ja ennakkoon ajatellen vain Tappara voi romahtaa niin paljon, että se putoaisi Ilveksen taakse. Missä ollaan silloin? Edelleen sijoilla 8.-9. Ja kun ensi kaudella säälikierros pelataan paras viidestä menetelmällä, niin se taisteleva ja puhkuva Ilves on varmuudella väsynyt ensimmäisessä pelissä, varsinkin kun vastustaja on saanut nykyistäkin enemmän aikaa kerätä voimia pudotuspeleihin.
Toisaalta, Ilveksen pelaajabudjettikin on ensi kaudella suurinpiirtein sijoilla 9.-10, eli voidaanko muuta odottaakaan? Takana on (budjeteissa laskettuna) karkeasti arvioituna SaiPa, Ässät, KalPa ja Pelicans, joista viimeksi mainitulla on SM-liigan paras valmentaja ja joka saa käytännössä nuorista pelaajista valita ketä haluaa. Ilves ei vastaavaan pääse, se yrittää kynsin ja hampain pitää kiinni ettei nämä omat juniorit häviä mihinkään.