Se, että taho joka on vedellyt kaasua ja jarrua moneen kertaan vuosien aikana omistusjärjestelyistä, kertoo että nyt voi olla ostaja tulossa, ei aiheuta minussa mitään reaktiota. Korkeintaan "aha". Ehkä tonnin seteli vielä päälle.
Tämä. Eilinen viestimyrsky somessa herätti meikäläisessä vain elävän flashbackin suomalaisen tv-viihteen klassikosta. Lippalakkipäinen Heikki Kinnunen nojailee lökäpöksyissään aidanpieleen, roikkuvassa takataskussa puolityhjä kossupullo ja kysyy lakonisesti "onks Viljoo näkyny?" ilman että odottaakaan saavansa kuulla varsinaista vastausta. Etsiminen ja odotteleminen, toivossa eläminen on se juttu, johon masennukseen tuomittu kansa eläytyy.