Kyllä itse näen valmentajan henkilönä joka vastaa taktiikasta, kokoonpanosta ja treeneista yms isoista kuvista. Kuitenkin ei hänen tehtävä ole olla siellä bussin peräpenkillä vanhana jääränä luomassa joukkuehenkeä, kyllä se henki luodaan pelaajien kesken ja viime kädessä kapteenisto on se lähin "esimies" jota on syytä muiden pelaajien kuunnella.
Tuo on kyllä vanha ryhmäjohtamisen kuva ja asenne.
Nykyään johtajan tehtävä on nimenomaan mahdollistaa tekijöiden onnistuminen ja suoriutuminen ja pitää nimenomaan huolta ryhmän hengestä ja koheesiosta. Koska valmentajalla on ylin valta, hänen ratkaisunsa vaikuttavat oleellisesti ryhmän henkeen ja ryhmädynamiikkaan. Miten valmentaja kuuntelee pelaajiaan yksilöinä ja miten kohtelee heitä yksilöinä niin, että he toimivat osana ryhmää optimaalisesti.
Se, että pelaajat kuuntelevat valmentajaa on mennyttä maailmaa. Nyt tie on molempisuuntainen ja valmentajan on erittäin herkästi kuunneltava pelaajia. Kyettävä sovittamaan yksilötunteet kohteluun ja puheen kautta niin, että syntyy yhteishenkeä ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.
Johtamisen uusimmat opit ja menestystarinat vaikkapa liike-elämästä ovat juurin tämän kaltaisia, ryhmän itseohjautuvuutta tukevia ja yksilöiden henkisten kykyjen koordinointia joukkueen kokonaisuuden eduksi. Kiekossa kannattaa kuunnella kuinka J.Jalonen puhuu näistä asioista. Ja miksi NHL valmennus voi olla tavoittamattomista, koska kieli ja kulttuuri ei taivu niin luontevasti joukkueen monikansalliseen korvaan. Tämä muutos on ihan sitä yhteiskunnallista muutosta ja uusien sukupolvien erilaisia odotuksia siitä, miten heitä johdetaan. Se, että Saku Koivu oli valmis kuuntelemaan Jursin ”jalat, jalat” ei tarkoita etä Patrik Laine olisi (kuten ehkä nyt nähään änärissä)
enivei…
Jos joukkueessa on vapamatkustajia, on se aina valmennuksen epäonnistuminen. Koska silloin joku yksilö ei ole sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin ja tällaiset tilanteet on nimenomaan valmennuksen vastuulla huomata ja tehdä korjaavat psykologiset liikkeet, että ongelma poistuu.
Urheilussa tähän sitten tietysti lisänä on fyysinen valmennus ja totta kai joukkueurheilussa taktiset asiat ja se pelikirja ja kyky opettaa se pelaajille. Mutta kun mennään ”päätyyn” niin siellä ratkaisee usein se, miten hyvin valmennus on kaudenaikana onnistunut hitsaamaan joukkuehengen sellaiseksi, että sen yksilöt saavat itsestään parhaan irti (tsek MM2019).
Myös kapteenien valinta on osa valmennuksen psykologista johtamista. Mitä omaisuuksia näillä pelaajilla on joukkuekoheesion edesauttamiseksi ja miten he kommunikoivat sekä sanallisesti että sanattomasti niin joukkuetovereiden kuin valmennuksen suuntaan (tsek MM2019 ja Anttila).
Se, että Ilveksessä Suomi ei ehkä höpötä mukavia kopissa, ei kapteenitehtävänä hänelle ole ajateltukaan. Hän johtaa esimerkillä ja elekielellä kentällä jne.
Pelitavallisista asioista voi kirjotella sitten miljoonasti ja Myrrän huonosta pelin sisällä reagoinnista jne. mutta jos tosiaan pitää paikkaansa, että joukkueen sisällä ei ole harmonia kunnossa, jopa siinä määrin, että pelaaja sanoo siitä julkisesti radiossa (ja tais Tinkekin vihjata PreGamessa) niin se on ehdottomasti valmennuksen iso moka…
.. that said… tuskin se harmonia olisi silti vienyt Ilvestä eteenpäin, Lukko oli vaan liian kova