Voin olla ihan hakoteillä omissa ajatuksissani, mutta kirjoitetaan silti. Omasta mielestäni Ilveksen ylivoimaan on tuotu viimeisten vuosien aikana, ihan liikaa akateemisen koulukunnan valmennuksellista näkemystä. Tällä tarkoitan sitä, että valmentajat luottavat liikaa tilastodataan ja valmiisiin ylivoimakuvioihin, sekä näiden myötä valmennus liikaa määrittää sitä kuinka peliä pelataan. Varmasti toimiva konsepti, jos löytyy a) tarpeeksi monipuolisia pelaajia b) vastustajan alivoima ei osaa lukea tätä. Tämän myötä on aina selitys myös siihen miksi ylivoima ei toimi, esim pelaaja x nyt vain sattuu oleman väärän kätinen jne.
Tämän myötä mielestäni paikoin unohdetaan se miksi ylivoima pitää olla peliä kääntävä tekiä, ylivoimajoukkueella on aina yksi pelaaja enemmän kentällä. Eli aina pitäisi löytyä vapaa pelaaja jossain päin hyökkäysaluetta. Itse muistan kun nappulana höntsäsin ja harjoiteltiin ylivoimaa, niin se oli juuri käytännössä sitä että alivoima antaa painetta kiekolliseen ja vapaat pelaajat pyöri niin maan perkeleesti ympärillä hakien vapaata paikkaa. Kiekollisen ainut tehtävä oli etsiä se ylimääräinen pelaaja jolle toimittaa kiekko. Ihmettelin jo syyskaudella sitä kun Meskanen seisoo paikoillaan koko ylivoiman samalla paikalla 2 neliön alueella lapa pystyssä odottaen kiekkoa ja käytännössä kertaakaan ei ollut sellaista tilannetta, että vastustajan neliö avaisi vapaan syöttöväylän Meselle. Silloin kritisoin Meskasta, mutta alkaa tuntua enemmän siltä että hänelle on oikeasti määritelty tuo kohta missä saa olla.
En muista vuotta, mutta 2010-luvlla kuitenkin. Tapparan valmennukselta (Rautakorpi tai Tapola) kysyttiin salaisuutta Tapparan tehokkaaseen ylivoimaan ja hän sanoi, ettei ole mitään salaisuutta. Pelaajat sopivat keskenään mitä tekevät kentällä. Alkuun tämä särähti korvaan, mutta kun on seurannut jälkeenpäin eri ylivoimia niin tässä on mielestäni aika totuus. Jos valmennus on vetänyt isot linjat ylivoiman suhteen, määrittänyt pelaajat ja ehkä vähän paikkoja, niin kyllä taitavat ammattilaiset löytävät sen punaisen langan siellä. Kyllähän suurin osa ylivoimamaaleista syntyy siten, että ne pari viimeistä syöttöä ennen laukausta pitää tulla sieltä vaiston varasta ja reagoinnin kautta kun alivoima herpaantuu. Vastaavasti jos on liikaa etukäteen valmennettu ja sovittu ylivoima tai kiekon alueelle tuonti, niin jos vastustajan av oppii tätä lukemaan, sitten olla kusessa. Nythän on ollut usein tilanteita, kun vastustaja pelaa esim. Maccelin kakkosylivoimasta pois niin kukaan ei osaa tehdä mitään. Lopuksi yritetään kolmen vastustajan lävitse toimittaa kiekko Maccellille ja melko varmuudella vastustaja saa kiekon ja ylivoima kuivuu kokoon. Ei valmentaja voi huutaa vaihtopenkiltä kesken pelin, että unohtakaa mitä minä olen opettanut ja pelakkaa alivoimaa vastaan. Sitä paitsi minun mielestäni alivoima on ehkä ainut pelitilanne jääkiekossa, missä pystytään jopa saman vaihdon aikana luontevasti vaihtamaan "pelikirjaa". Tämä johtuu siitä, että lähtötilanne av vs. yv on jo niin epäreilu, että alivoiman pitää pelata ylivoiman ehdoilla.
Tästä päästään esimerkiksi siihen, että Kalle Maalahden viivapelaamista on kritisoitu kun ei lauo ja jos laukoo, niin hakee ns. ohjuria joka yleensä pamahtaa kaksi metriä ohi maalin. Koska kukaan ei ohjannut kiekkoa. Sitten tulee väkinäinen fraasi, että nykypäivänä ylivoimassa viivapelaajan tehtävä ei ole laukoa. Samaan aikaan kun Ilveksen puolustajat ovat tehneet ylivoimalla 10 maalia viimeisen kolmen kauden aikana, niin Lukon Press on tähnyt pelkästään tällä kaudella 9 maalia. Joista ainakin yhden Ilvestä vastaan perkeleen hienolla lämärillä viivamiehen paikalta. Vastaavasti ei pidä kritisoida Maalahtea siitä ettei osasi pyörittää viivapeliä kuten häneltä toivotaan. Pitää kritisoida sitä, että jos pakki pakotetaan heittämään ohjuri maalille niin se tarkoittaa sitä, että maalille syntyy kaksinkamppailu kiekosta ja tämä pitää voittaa. Tälläisen kaksinkamppailun voittamiseen ei puolestaan tarvita mitään yltiöpäätöntä taitoa, vaan raakaa fyysistä voimaa. Viimeksi kun pelattiin pudotuspeleissä, niin kohdattiin Kärpät. Siellä taisi Lasse Kukkonen olla Kärppien ykkösylivoimassa se pelaaja jonka paikka oli Ilveksen maalinedustalla.
Vaikka edellisessä kappaleessa puhuin Maalahdesta ja viivapelaamisessa, niin mielestäni se ei kuitenkaan ole Ilveksen ylivoiman ongelma. Vain yksi esimerkki kokonaisuudesta, että eri pelaajien pitää olla koostumuksessa balanssissa (viivamies-maskimies). Se mitä ehkä eniten toivon tällä hetkellä Ilveksen ylivoimaan on se, että rikottaisiin ajattelu toimivasta ylivoiman pelikirjasta ja varsinkin siitä että ykkösviisikko ja kakkosviisikon pitäisi pelata tasavertaisesti saman sapluunan mukaan. Mielestäni Ilveksen pitäisi rohkeasti koota parhaat viisi pelaajaa samaan ykkösylivoimaan ja kakkosylivoimaan jättää sitten seuraavat viisi parasta pelaaja. Ilvekseltä löytyy henkilökohtaista taitoa varmasti siihen, että liigasta ei löydy alivoimanelikkoa jota ei pystyttäisi juoksuttamaan kiekon perässä. Tässä onkin yksi ihmetyksen aihe, miksi Maccelli ja Suomi ovat käytännössä koko yhteisen polkunsa aikana olleet eri ylivoimissa. Maccellin ja Suomen taitotaso suhteessa muihin liigan pelaajiin on käytännössä lähellä sitä mitä NHL:ssä Oilers kaksikolla McDavidilla ja Draisaitlilla on sikäläisessä liigassa muihin pelaajiin. Oilersin ylivoima on hyvää tämän kaksikon ansiosta, ei sen takia että heillä olisi kaksi ylivoimakentällistä. Oikeastaan silloin kun Välimäki ja Ruotsalainen olivat remmissä, niin veikkaan että he(varsinkin Välimäki) vähän tiedostivat itsekin sitä että he pystyvät tekemään omalla henkilökohtaisella panoksella tulosta eikä tarvitse olla niin paikkalukittuna.
Jotenkin päähajoaa ajatellessa, että miksi Maccelli pystyy 5 vs 5 pelissä pitämään puoli minuuttia yksistään vastustajan pelaajia pilkkanaan, mutta kun pitää orjentuneesti toimia oletettavasti valmentajien sapluunan mukaan ylivoimalla niin ei pystytä pitämään edes kolmea sekunttia kiekkoa hallussa.
Vaikkei tätä keskustelua todennäköisesti kukaan Ilveksen peluutuksista päättävä luekkaan, niin minun ohjeeni olisi heittää ylivoimalle Maccelli, Suomi, Meskanen rightin pelaajana "Laineen paikalle", Myttynen aloittamaan ja kamppailemaan kiekosta siihen asti että Mieho palaa ja A Salmela tai Maalahti viivalle.
Kakkosylivoimasta tekisin sellaisen mahdollisimman yksinkertaisen koostumuksen, jossa kiekkoa vain toimitetaan pari kertaa maalille ja ensimmäisen vastustajan purun jälkeen vaihtoon. Eli käytännössä kokeillaan tehdä yksinkertaisen kuvion päätteeksi maali, jos ei mene niin levänneet ykkösylivoiman miehet kentälle tekemään peliä. Esim Elorinne tai Väyrynen maalineteen, Joni Ikonen aloittamaan ja viivalle A. Salmela tai Maalahti. Loput pelaajat vähän päivän vireystason mukaan.
EDIT: Näköjään
@Raymond Pearl samalla minuutilla ihmetteli yläpuolella miksi Maccellia ja Suomea ei peluuteta samassa yv-viisikossa.
