Pettymys on suuri.
Ilveksen valmennus menetti otteensa valmentamisesta ja joukkueesta kauden tärkeimmällä hetkellä. Tai sitä ei ollut oikeastaan koko kauden aikana. Joukkueen pelaajiston olisi pitänyt riittää paljon parempaan. Tämä suoritus oli vielä pahempi epäonnistuminen kuin Curre Lindströmin kaudella aikoinaan. Lindströmin joukkueen putoaminen oli aikoinaan nähtävissä, kun hän ei kyennyt rakentamaan käytettävissä olevista pelaajista neljää toimivaa kentällistä, vaikka joukkueella oli sarjan paras ykköskenttä ja nuoria lupauksia ja konkareita kolmeen muuhun ketjuun.
Pennasen valmennuksen olisi pitänyt rakentaa kentälliset täysin eri tavalla. Niin hyvä pelaaja kuin Palve olikin, niin joukkueen näkökulmasta oli väärin, että joukkue alistettiin hänen tavalleen pelata, eikä Palvetta joukkueelle. Nyt Ilves ei saanut täysimääräisesti esiin Eemeli Suomen, Matias Mäntykiven ja Joona Ikosen potentiaalia. Palven laidoille olisi pitänyt laittaa pelaajat, joiden alistaminen Oulan pelityylille ei olisi ollut poissa muiden toimivien ketjujen rakentamisesta. Päkkilä-Palve-Nyman olisi toiminut siinä missä Suomi-Palve-Nyman. Mutta Suomi-Mäntykivi-Ikonen olisi tuonut joukkueeseen ihan uudenlaista leveyttä ja yhteistyön jääkiekkoa. Palve on pelityyliltään niin dominoiva, ettei hänen alttarilleen olisi kannattanut uhrata joukkueen muita pelillisiä moottoreita.
Palven tavalla pelata ylivoimaa, pelattiin kokonaan vasemman siiven one timer pois. Eikä sitä saatu rakennettua edes toiseen ylivoimaan. Samalla menetettiin työkalupakista Joona Ikonen ja Ville Meskanen. Sokea reettakin näki, etteivät Niku ja Palve sovi samaan ylivoimaan. Palve söi Nikunkin vahvuudet pois. Kiekko liikkui liian hitaasti ja syötöt olivat huonoja. Se mikä oli runkosarjassa vielä toiminut, ei enää toiminut Kalpan paineen alla. Viime kaudella Mäntykiven ja Suomen kipparoima ylivoima Ikosen ja Lancasterin laukausuhkalla toimi erinomaisesti, Samaa olisi voinut kokeilla Nikun kanssa. Nyt Suomi ja Mäntykivi laitettiin pelaamaan ylivoimaan paikoille, joille olisi ollut muitakin pelaajia. Toki Suomi teki maaleja neliön keskeltäkin, mutta niin teki Päkkiläkin. Joukkueen paras syöttäjä laitettiin neliön keskelle. Käsittämätöntä.
Noin kova pakisto paperilla. Noin huonoa suorittamista. Miten kolmen metrin pakki-pakki-syöttöä ei voi antaa lapaan, vaan luistimiin tai taakse. Miksi pakeilla oli suurimman osan aikaa paniikki päällä ja pelirohkeus hukassa? Jo runkosarjan lopulla näki, että Glendening on aivan eri pelikirjalla liikkeellä. Pudotuspeleissä mies oli käsittämättömän huono omassa päässä. Glendeningin korvaaminen Rautasella ja Pellillä ylivoimassa olisi ollut valmentajan ratkaisu. Mutta nyt tämän showmiehen annettiin sekoilla koko sarja persiilleen. Saattoi aiheuttaa ihmetystä pelaajissakin.
Viisikkopeli. Miksi valmennus ei kyennyt auttamaan joukkuetta paremmin. Ilves hyökkäsi ja puolusti tavan takaa viisikko levällään. Hyökkäyksiin lähdöt. Miten tuolla materiaalilla joukkue turvautuu yhtenään rännikiekkoihin. Miten tuolla materiaalilla jatkuvasti laitetaan kiekkoa ristikulmaan ja kulutetaan omia voimia päätypaineissa. Miten tuolla materiaalilla ei kyetty käyttämään pakkeja enempää hyökkäyspäässä.
Viimeisen pelin koomailut. Maalivahti peluuttaminen. Malek oli selkeästi Gunnarssonia parempi. Käsittämätön veto laittaa G. maalille kauden tärkeimpään peliin. Virtasen korvaaminen Ratisella vei nelosketjulta paljon.
Jäähykuri. Glendeningin sekoilut ovat toki oma lukunsa, mutta koko kauden ajan Ilveksen pelaajat pelasivat mailalla vaarallisesti ja oman joukkueen etua vahingoittavasti. Liian paljon korkea maila, huitomis- ja kampitusjäähyjä.
Joukkue yritti, mutta tunne tuntui puuttuvan. Ja taktisesti valmennus oli köyhä kuin entisen kirkon rotta. Hyvin paljon samaa kuin viime kauden Pelicans-sarjassa. Näyttää siltä, ettei valmennus osannut.
Synninpäästö pudotuspeleistä: Malek, Masin +, Latvala, Parikka, Pelli, Suomi +, Stransky +, Päkkilä, O’Leary, Virtanen, Nyman. Kodytek oli niin ja näin. Gregoire oli odotuksiin nähden hyvä, mutta absoluuttisin mittarein väärässä sarjassa.
Suurimmat pettymykset; Glendening oli joukkueen surkein. Niku ei löytänyt paikkaansa. Friman joutui liian isoon ruutuun, eikä onnistunut kapteeninakaan.
Palve haluaa ison roolin, sitten se pitäisi pystyä hoitamaan. Mäntykivi ja Ikonen. Joona yritti, mutta häneltä näytti kipinä ja peli-ilo puuttuvan. Mäntykivellä oli tunnetta välillä liikaakin. Ratinen oli täysi turisti