Kyllä jäi kokonaisuutena lussuksi. Runkosarjassa oli hyviä ja huonoja jaksoja, jopa erikoisenkin huonoja pari kun miettii kuinka korkealla lopulta runkosarjassa oltiin. Maalinteon kanssa alkoi olla ongelmia vuodenvaihteen jälkeen etenkin kotona ja noissa peleissä näki niiden maalintekijöiden puutteen. Suoraviivaisuus ja tylyys ratkaista otteluita puuttui, ja tämä näkyi myös noissa Pelicansia vastaan pelatuissa kotipeleissä. Läpi kauden oli myös ongelmia pelata tappioasemassa, ja nuo tilastot niistä peleistä kun vastustaja tekee avausmaalin oli kyllä karuja. Tämäkin näkyi tässä Pelicans-sarjassa, joukkue meni aina henkisesti aivan lukkoon kun joutui tappioasemaan. Lisäksi tämä näkyi myös sarjan kokonaistilanteessa, nelos- ja kutospeliin lähdettiin sarjan tappioasemassa, ensimmäisellä yrittämällä 30 minuuttia oli ihan hirveää. Tänään sitten tuo henkinen kipsi näkyi alusta asti ja peli oli aivan surkea. Tässä on joukkueen pelaamisen kannalta pari teesiä mihin kaaduttiin, erityisesti jälkimmäisen kohdalla katson valmennusta.
Pelaajissa oli iso määrä onnistujia runkosarjassa, ja vaikka peli muuttui puolustavammaksi valmentajan vaihdon jälkeen, niin maaleja tehtiin eniten ja moni hyökkääjä teki erinomaiset pisteet. Ässät-sarja meni vielä läpi komeasti vaikka ykkösketju oli yössä, mutta Pelicans-sarjaan sitten oli ihan käsittämätön määrä alisuorittajia hyökkäyksessä. Erityisesti harmittaa että tässä oli ne Kontiolan viimeiset pelit, oli oikeasti jopa rasite. Toistakaan naapurin kaveria, Haapalaa, ei varsinaisesti tämän lopun perusteella ikävä tule.
Puolustuspään pelaaminen oli myös todella onnetonta tässä sarjassa, niin yksilötasolla kuin viisikkona ja Pelicans pääsi todella usein helposti uimaan maalipaikkoihin. Tampereen peleissä välillä tuntui että joka kerta kun Pelsut pääsivät kiekon kanssa sinisen yli niin saivat rakennettua vaarallisen maalipaikan, ei pitäisi tuolla puolustuksella olla mahdollista. Tätä toki edesauttoi Pelicansin erinomainen puolustuspeli.