Mä vierastan vahvasti tätä vallitsevaa näkemystä, että Ilveksen pleijarimenestyksen suurin este olisi pelaajien koko. Ei Ilveksen hyökkäys ole täynnä 18-vuotiaita kukkakeppejä, vaan hyväkuntoisia ammattikiekkoilijoita. Kukkakeppeihin lukeutuu pelaavasta hyökkääjistöstä ainoastaan Maccelli ja Saarela (edit. ja Päkkilä, mutta ei kuulu kokoonpanoon kun Ikonen ja Vainari palaavat), muilla vääntövoima kyllä riittää. Mututuntumalla esimerkiksi eilen voitettiin kulmaväännöt useammin kuin hävittiin.Komppaan Saarista. Ilveksen kaltainen pienikokoinen ja nuori "mikkihiiri"-joukkue on lähtökohtaisesti sellainen, jolla voi tulla vaikeaa kun playoffsit alkavat. Se on melkein jo tiedossa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkälle pelkällä vauhdikkaalla taitokiekolla voi pärjätä. Puolivälieräsarja tulee joka tapauksessa olemaan tiukka mittari ihan riippumatta siitä, mikä joukkue sieltä tulee vastaan eikä siihen lähdetä missään nimessä ennakkosuosikkina.
Maalipaikoille pääsemisen este ei mielestäni ole Ilveksellä niinkään voiman puute, vaan hyökkäysalueen hyökkäyspelin taktisen puolen vajavaisuus. Positiivista on, että viime aikoina peliä on pystytty kehittämään niin, että pidempiä hyökkäyspään painejaksoja saadaan useammin. Kehitettävää on siinä, miten noista kulmaralleista päästään maalipaikoille. Siinä olennaista on luovuuden lisäksi sovitut kuviot: miten ajoitetaan kiekottomien ja kiekollisen liike yhteen niin, että saadaan pakki skriinattua tilanteesta ratkaisevalla hetkellä pois jolloin tila syöttöä tai maalille nousua varten aukeaa. Eilen kiekollinen jäi kulmaralleissa liian usein yksin, jolloin ainoa keino maalille pääsyyn on harhauttaa pakki täysin kahville - mikä on suhteellisen haastavaa Kärppien tasoista joukkuetta vastaan.
En ole kuitenkaan erityisen huolissani, sillä runkosarjaa on vielä 18 peliä jäljellä. Myrrän aikana monella pelin osa-alueella on nähty selvää kehitystä. Sen vuoksi uskon hyökkäysalueen hyökkäyspelinkin vielä parantuvan.