Kauden pilasi järkyttävän heikko maalivahtipeli ja puolustuspeli syys-lokakuussa. Pakisto oli materiaalin puolesta täysin riittämätön ennen Piskulaa ja puolustuspeli muutenkin heikosti organisoitu tarjotun jatkuvia avoimia ovia Ilveksen maalinedustalle. Lehtonen ei esittänyt huippuotteita, mutta Ruusu ei saanut kiinni oikein mitään ja tätä jouduttiin peluuttamaan Lehtosen aivotärähdyksen ajan, jolloin tappiot söivät vähäisenkin itseluottamuksen nuorelta mieheltä. Tätä negatiivista lumipalloefektiä ei auttanut se, että avainpelaajaksi laskettu Sandell ei ollut vielä täysin pelikuntoinen ja Meskanen oli pitkään telakalla rullakiekossa tulleen vamman vuoksi. Tuolloin jäätiin jo sellaiselle takamatkalle, että sieltä ei koskaan oikein noustu kuin rimpuilemaan sääliviivan tuntumaan.
Ensi kaudella on oltava iskuvalmiina kauden alusta lähtien ja täydentää sitä mahdollisesti kauden aikana niillä osa-alueilla, jotka tarvitsevat paikkausta.
