Jaahans. Taas ollaan kasiseiskoissa...
Ollaan ja ei olla. Ilmeisesti yöaikaan en saa tuotettua sellaista tekstiä, jota muut ymmärtävät. Pointtini on ollut organisaation tekemisessä ja oppimisessa. Koska en osaa perustella, niin kysynkin sinulta, että oletko siis vakuuttunut, että lähes sama organisaatio (sama omistaja, sama tj ja lähes identtiset toimiston resurssit) on nyt todellakin ottanut opikseen tekemistään virheistä - joita he eivät vielä tänäkään päivänä näe tehneensä - ja minun huoleni tulevasta peilaamalla menneeseen on aiheeton?
Nostan vielä muutaman teeman esille ja teen kysymyksiä:
Urasuunnittelu, sijoittaminen ja jatkuva tarkkailu
Muutamaan muuhun suomalaiseen seuraan olen saanut tutustua ja tässä näen eroa. Liigasta löytyy menestyneitä ja ahkeria seuroja, jotka käyvät nuorten pelaajien kanssa tarkat urapolut läpi. He sijoittavat omia nuoria pelaajiaan ympäri Suomea hallitusti esim. parhaisiin Mestis-seuroihin pyrkien sitouttamaan myös tuon seuran valmennuksen pelaajan eteenpäin viemiseksi. Ja ehkä se tärkein, että he kiertävät näitä seuroja tarkkaillen omia pelaajiaan ja välittämällä pelaajastaan.
Onko Ilveksessä nyt näin? Tämä käytäntö puuttui vallan meiltä kuin julkaisimme Poika ja Ilves-strategian. Onko tämä käytäntö nyt, kun julkaisimme taas omavaraisen strategian?
Välittäminen vai vit...lu
Menestyvissä seuroissa on tuon em seurantajärjestelmän myötä pyritty luomaan nuorille fiilis välittämisen kulttuurista. Samaan aikaan meidän nuoret ovat viestineet vit...lun kulttuurista. Kumpi kantaa hedelmää?
Laiska tamperelainen nuori, laiska tamperelainen organisaatio vai molemmat?
En kiellä sitä, etteikö meillä olisi ollut laiskuuteen taipuvaisia lahjakkuuksia, mutta niitä on myös muilla seuroilla. Meillä löytyy tällä hetkellä potentiaalista sahatavaraa jokaiseen lähtöön nuorissamme. On kookkaita, pienikokoisia, righteja, maalintekijöitä ja syöttökoneita. Mutta siellä löytyy myös kovan työmoraalin omaavia tunnollisia urheilijoita, jotka olisivat oikealla urasuunnittelulla niitä puolustavia hyökkääjiä, peruspakkeja ja ärsyttäjiä. Onko siis vika nuoressa vai urasuunnittelussa, kun taitavaa hyökkäyspelin osaajaa on istutettu neloskentän rooliin. Onko seura tehnyt riittävästi työtä näiden kanssa, joista kehittyisi loistavia alakenttien pelaajia?
Oikeasti omavarainen
Suomessa ei monikaan seura pystyisi nojaamaan omavaraisuuteen. Ilves olisi siihen halutessaan pystynyt ja pystyy vieläkin. Ilves on tuottanut moninkertaisen määrän pelaajia Tapparaan nähden viimeisen 10 vuoden aikana aikuisten pääsarjatasolle (Mestiksestä ylöspäin). Jos ei aio olla omavarainen, niin silloin ei kannata julkaista tästä sanaakaan strategiassaan. Jos aikoo noudattaa strategiaa, niin silloin tulee tehdä kaikkensa, että seura olisi omavarainen.
Strategian noudattaminen vs päinvastainen suunta
Olen tämän alan koulutuksen aikoinani saanut ja reilut 25 vuotta saanut pitkälti näiden asioiden kanssa painia (20 vuotta yrittäjänä ja viisi vuotta mukana johdon konsultointiin liittyvissä asioissa). Tähän päivään mennessä en käsitä sitä, että toimimalla julkilausumansa strategian vastaisesti saavutettaisiin kestävää menestystä. Useimmiten menestystarinoiden takana on ollut visio, strategia, tinkimätön toteutus ja lukemattomat iterointikierrokset. Haluan tähän kuulla eriäviä näkemyksiä.
2005-2015 Ilves vs. Tappara
Kymmenen vuotta sitten ennustin, että Ilves tulee totaalisesti jättämään naapurin jalkoihinsa lähitulevaisuudessa perustuen meidän suvereeniin juniorityöhön. Jos minulle olisi tuolloin annettu arvattavaksi 10 seuraavan vuoden menestys ja seuraavat luvut
- Toinen seura ottaa kolme mitalia, toinen sijoittuu kolmesti jumboksi
- Toinen seura sijoittuu runkosarjassa kuusi kertaa neljän joukkoon, toinen kerran kuudenneksi, muuten pääosin kaksinumeroisille sijoille.
- Toinen seuroista kerää 938 pistettä, toinen 768
En olisi voinut kymmenen vuotta sitten käsittää, että ensimmäiset tilastot ovat Tapparan ja nuo surkeat tilastot junnujen maajoukkuepelaajia vilisevän Ilveksen.
Mutta olen erittäin helpottunut, jos takaatte minulle, että toiminta on täysin uusissa kantimissa ja ennenkaikkea ammattilaisten käsissä.