Olen viime aikoina pohtinut paljon tätä ongelmaa tai aihetta. Millainen on minun Ilvekseni? Mitä kannattajana haluaisin nähdä ja mikä on juuri minulle tärkeää, että kiinnityn joukkueeseen?
Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden ajatuksia. Onko tärkeää voittaa pelejä ja lähtökohtaisesti kokoonpanolla ei ole väliä? Vai pitääkö olla omia kasvatteja, omia "löytöjä" jne. Kauanko kestää, että pelaajasta tulee "oma poika"?
Voisihan tälle ketjunkin polkaista, jos kirjoittajia riittäisi.
Hyvä kysymys ja olen tätä itsekin viime vuosina pohdiskellut Ilveksen uuden tulemisen sekä uuteen areenaan siirtymisen myötä. Pelkona minulla hieman oli, että muuttuuko seura liikaakin uudessa toimintaympäristössä ja resurssien kasvaessa. Pelko on onneksi ollut pääosin turhaa ja kiinnostus on säilynyt koko ajan.
Isona syynä tähän on ollut se, että suuresta pelaajien vaihtuvuudesta ja monista hankinnoista huolimatta joukkueella on ollut ilvesläinen runko Eemeli Suomen ja Joona Ikosen johdolla. Kuten edellä mainittiinkin, niin myös muualta tulleista on vuosien saatossa muodostunut ”omia poikia” kun heitä on useampi kausi tullut seurattua esimerkiksi juurikin Jarkko Parikka, Eetu Päkkilä ja Matias Mäntykivi.
Mieluusti haluaisin siis nähdä joukkueessa mahdollisimman paljon omia kasvatteja tai pelaajia, jotka ovat sitoutuneet seuraan useammaksi vuodeksi. Samaan aikaan toki haluan nähdä menestystä ja ymmärrettävästi onnistuneen kauden jälkeen pelaajia on vaikea saada pidettyä joukkueessa tai uusia ulkomaalaisvahvistuksia saada tekemään suoraan pidempää kuin yhden vuoden sopimusta, kun siirrytään uuteen maahan ja joukkueeseen.
Merkitystä on myös pelitavalla ja joukkueen ilmapiirillä. Tällä kaudella moni asia tuntui olevan pielessä mikä sitten johti floppiin pudotuspeleissä, ja itsekin syyttäisin tästä pääosin valmennusta, sillä kyllä tuolla pelaajistolla olisi pitänyt pystyä paljon parempaan. Mistä päästään sekä joukkuetasolla, että yksittäisten pelaajien kohdalla peli-ilmeeseen ja asenteeseen. Kun pelataan yritteliäästi ja joukkueena, on helpompi antaa virheitä ja satunnaisia heikompia otteita anteeksi, mutta jos näyttää siltä, että pelaaja ei anna kaikkeansa kentällä, niin se pistää vihaksi.
Voittaminen on tietysti se mikä lopulta kiinnostaa ja sen saavuttamiseksi on monia tapoja. Parasta olisi kuitenkin, että joukkueesta löytyi vahva runko ”omista pojista”, jota sitten täydennetään ulkopuolelta tulevilla hankinnoilla tarvittaviin rooleihin. Tämä tietysti edellyttää sitä, että omista junioreista nousee liigatasolle säännöllisesti uusia pelaajia ja lisäksi muualta tulevia olisi hyvä saada sitoutettua joukkueeseen useammaksi vuodeksi. Toisin sanoen vaaditaan resursseja, osaamista ja kärsivällisyyttä. Näistä ainakin viimeinen alkaa monelta kannattajalta olemaan vähissä, mutta resursseja pitäisi olla ja itselläni vielä riittää uskoa siihen, että myös osaamista löytyy.