Porcupine Tree Steve Wilsonin johdolla oli kyllä aivan saatanan hyvä. Ehdottomasti festareiden paras keikka ainakin niistä, mitä näin. Huomasi, että YleX-teltassa oli pääosin PT-faneja paikalla eikä satunnaisia matkailijoita. Meteli oli suuri jo 20 min ennen keikkaa.
Maj Karma oli aika takuuvarma, mutta ei aiheuttanut sen kummempia säväreitä. Sekin toki vaikuttaa, että ko. bändin on nähnyt lähemmäs kymmenen kertaa livenä. J.Savolaiselle "iso käsi", kuten Kurittukin hihkasi.
PMMP oli iloinen, mutta AWe taisi kyllä nauttia siitä kesäilottelusta enemmän kuin minä. En jaksanut katsoa koko keikkaa, sillä Porcupine Treen keikka pukkasi päälle.
HIM oli väsynyt, eikä edes upea lyhtyasetelma päälavan sivuilla korjannut hommaa. Ei kyllä sovi ko. bändi isolle lavalle ulos. HIM:in kitaristi on muuten epäkarismaattisin kitaristi, mitä minä tiedän. Fireworksit keikan jälkeen olivat upeat!
Sunnuntaina Nieminen & Litmanen pääsi yllättämään positiivisesti tiukalla groovellaan. Harmi kun ei ihan alusta saakka nähty.
Lännen Jukan keikkaa seurailtiin sivusilmällä anniskelualueelta. On äijällä kyllä pokkaa vetää yht`äkkiä tuollaista matskua. Tavallaan puolikas hatunnosto siitä hänelle, vaikka se renkutus ei putoakaan.
Soilwork veti hyvän ja odotetun energisen/suoraviivaisen keikan. Helvetin hyvä rumpali muuten niillä. Hieman kyllä hämää laulajan amerikkalaistyylinen lavahabitus. Itse asiassa aika paljon.
Disco Ensemblen keikka jäi meikäläiseltä erinäisten syiden vuoksi totaalisesti väliin. Oikeastaan ainoa "bändi-missaus" meikäläiseltä ko. kinkereissä.
Seitsemältä sunnuntaina aloitti sitten RJD2 koko festareiden pahimman sadekuuron aikana. YleX-teltassa ei kaikki olleet todellakaan kuuntelemassa DJ:tä vaan suojassa sateelta. RJD2 kuullosti silloin hyvältä, kun mies oli itse levareiden takana. Sitten kun meni taas bänditouhuksi ja laulamiseksi, niin tunnelma latistui. Suutari pysyköön lestissään, sanon minä.
Opeth oli viimeinen bändi, minkä näin ennen kotiinlähtöä. Viiden biisin settilista oli seuraavanlainen ja odotettu;
The Grand Conjuration
Deliverance
To rid the disease
Blackwater Park
Demon of the Fall
Keikka oli hyvä ja soitto oli opethmaisen tarkkaa. Uusi kitaristi Åkessonkin selviytyi urakastaan kiitettävästi. Mikään tajunnanräjäyttävä kokemus tuo Opeth ei kuitenkaan tällä kertaa ollut. Mälsä sää ja yleisön vähyys verottivat ehdottomasti tunnelmaa. Jos nyt vaikka vertaa viime kesän Tuskaan, jossa Opethin soittoa todisti auringon paisteessa ainakin tuplasti suurempi määrä faneja, niin Ilosaaren keikka jäi hieman vaisuksi. Kyllä myös viisi biisiä on aika lyhyt aika jopa Opethin kaltaiselle marathon-biisi-bändille. Åkerfeldtin Pekka Pohjola-mainitsemiselle varaukseton peukku. Tavastialla pari vuotta sitten hehkutti Tasavallan Presidenttiä, joten on se suomiprogensa kuunnellut.
*****
Positiivinen mieli jäi Ilosaaresta, vaikka helvetin kaukana se kyllä on asuinsijoiltani. Automatka yötä myöten ei ollut mitään herkkua, mutta nyt onneksi onnellisesti kotona. Mukava oli tavat uusia heeboja ja kyllähän me jonkin sortin Jatkoaika-meeting saatiin aikaiseksi. Seitsemän jatkislaista näin Ilosaaressa.
"On tää nyt parempi, kuin Slayer!"