Hattu päästä Ilarin edessä. Kaveri on noussut kahdessa vuodessa yleisestä naurunaiheesta oman roolinsa parhaaksi SM-liigassa. Kyllä - parhaaksi ohi naapurin Väänäsen. Melartilla on Väänäseen verrattuna kolme etua: hän on vielä vittumaisempi, hänellä on nyt luokkaa parempi liikkuvuus ja tosin yksipuolinen mutta silti maailmanluokan lämäri.
Liigan pelaajista nostan IMHO kaksi pelaajaa yli muiden kehityskaaressa. Ilarin tason nousemisesta kilpailee mielestäni ainostaan perunakellarissa pelaava Jere Sallinen. Itseäni lämmittää todella nähdä nuorten väheksyttyjen pelaajien läpimurto aivan uudelle tasolle.
Huvittavana huomiona tietysti koskien vain liigaa on, että vastapuolen karvaajat, kulmista kiekkoa hakemaan tulevat laiturit ja kulmapeliä pyörittävät hyökkääjät tietyllä tavalla "pelkäävät" Lädän ilmestyessä paikalle.Aika usein kiekko tahtoo hyökkääjiltä hukkua jonnekin. Maine on tietysti ansaittu ja se pitää tietysti ansaita uudelleen uusilla jäillä. HIFK:n ja fanien kannalta ikävää on se, että rahakkaammat jäät kutsuvat aivan satavarmasti. Näkyvyys vielä lisääntyy, koska Ilaria ei kyllä enää mikään tai kukaan syrjäytä kevään mömmöm-kisoista. Edes suomalaisista änäripelaajista ei löydy tuossa roolissa parempaa pelaajaa.
Ainoa seitinohut (sic!) uhka on loistavan kauden nouseminen päähän. Tätähän on nähty joskus ja toivottavasti Lädä osaa pitää jäät hatussa. Kovaa treeniä vain kesä niin vähintään KHL:n ikonipelaajan status on aivan varma.
Nautitaan kulttipelaajan otteista nyt vielä niin kauan kuin voidaan.