Ikuiset lupaukset

[tuuriman]

Burmistrovilla ilmeisesti oli sama juttu; lahjakas mutta ei breikannut missään vaiheessa (ATL, WPG: 194, 23+35=58). Tietääkö kukaan mitä kavereille sitten loppujen lopuksi kävi, "seminmäinen" laiskuus, mentaalipuolen ongelmat..? KHL:ssä kuitenkin syntynyt ihan kohtuullista jälkeä. Chistovilla hieman sama juttu. Toki Filatov (25v.) ja Burmistrov (23v.) ovat vielä suhteellisen nuoria urheilijoita, joten vielä voi olla mahdollisuus uran nousulle, jos mentaalipuoli saataisiin kuntoon.

Burmistrovin seuraava mahdollisuus tähän jo tulevalla kaudella, kun palaa Winnipeg Jetsin riveihin.

 

[larzzon]

Chistov oli ihan kohtuu taitava, mutta pienikokoinen, eikä kuitenkaan niin taitava, että olisi pärjännyt yrittämättä. Zack Parise PM Bouchardin luonteella - eihän siitä mitään tullut. Harjoittelumotivaatiokaan ei kuulemma ollut häävi ja päihdeongelmistakin huhuttiin. Tiedä sitten. Omasta mielestäni lähinnä varaushuti. Hyvät kädet ja varmaan isossa kaukalossa näytti ajan kanssa hyvälle. Pienessä kaukalossa taitopelaajalta edellytetään enemmän peliälyä, että tulosta syntyy ja sitä ei Chistovilla ollut.

 

[Pica]

Burmistrovin seuraava mahdollisuus tähän jo tulevalla kaudella, kun palaa Winnipeg Jetsin riveihin.

Mahdollisuuksia on olla särmikkäämpi versio Grabovskista mutta ensi kaudella pitää alkaa jo tapahtumaan ja sopinee Jetsin yritteliääseen pelityyliin hyvin.

 

[apulais-GM]

Kun tuossa nyt on uutinen Magnus Pääjärven jatkosopimuksesta, niin siinä vasta onkin ikuinen lupaus.
Alkaa jo kuudes kausi tällä 2009 10. varauksella. Jos ei vakuuta ensi kaudella, niin mieluummin varmaan seurat ottavat jonkun uuden yrittäjän hänen sijastaan.

 

[Barnes]

Jo mainittu Alexandre Daigle on erittäin hyvä nimi tähän ketjuun. Taitoa oli runsaasti, mutta motivaatio ja sitoutuminen jääkiekkoon eivät olleet lähelläkään NHL-tasoa. Hänen kohdallaan voidaan ikuisesti miettiä, mitä olisikaan tapahtunut, jos lätkä olisi kiinnostanut "pikkasen" enemmän kuin mitä se lopulta Daiglea kiinnostikaan.

Sensijaan DiPietron mainintaa en ymmärrä. Toki Islanders hävisi ihan helvetisti fyrkkaa jätkän surullisenkuuluisan sopimuksen takia, mutta olihan DiPietro sentään laatuveskari, ja hän pelasi Yhdysvaltojen olympiajoukkueessakin. Pikemminkin nostaisin DiPietron kategoriaan "epäonnen soturit" valitettavan loukkaantumiskierteensä takia.

 

[ipaz]

1995

13. Jean-Sebastien Giguere

Giguere ehti pelata 19-vuotiaana kuusi ottelua Hartfordin paidassa, ennen kuin myytiin Andrew Casselsin kanssa Calgaryyn Gary Robertsista ja Flamesin silloisesta ykkösvahti Trevor Kiddistä.

1999

27. Ari Ahonen

Ahosen kohtaloksi koitui väärä seura. Jaksoi silti peräti viisi kautta AHL:ää Albanyssä ja on jossain haastattelussa sanonut, että viihtyi kaupungissa erinomaisesti. Treidi jonnekin muualle olisi voinut muuttaa kaiken - tai sitten ei.

2010

27. Mark Visentin

Visentinin kohdalla en viheltäisi vielä pilliin, vaikka Coytosissa niin jo tehtiin. Kaveri on vasta 22 ja ehkäpä ura ottaa Chicagossa uutta tulta. Coach Q on ainakin antanut rohkeasti vastuuta farmiveskareille kivikovan puolustuksen takana.

 

[Nicholsson]

Sensijaan DiPietron mainintaa en ymmärrä. Toki Islanders hävisi ihan helvetisti fyrkkaa jätkän surullisenkuuluisan sopimuksen takia, mutta olihan DiPietro sentään laatuveskari, ja hän pelasi Yhdysvaltojen olympiajoukkueessakin. Pikemminkin nostaisin DiPietron kategoriaan "epäonnen soturit" valitettavan loukkaantumiskierteensä takia.

Olen täysin samaa mieltä. DiPietro pelasi ehyet kautensa mielestäni hyvin, ottaen huomioon että Islanders taisteli hänen aikakautenaan pääasiassa alemmista sijoituksista. Järkyttävän huono tuuri loukkaantumisten suhteen pilasi kaverin hyvän uran. Muistaakseni vei heikohkon Islandersin pari kertaa pudotuspeleihinkin...

 

[Denverin Munasyndi]

Sensijaan DiPietron mainintaa en ymmärrä. Toki Islanders hävisi ihan helvetisti fyrkkaa jätkän surullisenkuuluisan sopimuksen takia, mutta olihan DiPietro sentään laatuveskari, ja hän pelasi Yhdysvaltojen olympiajoukkueessakin. Pikemminkin nostaisin DiPietron kategoriaan "epäonnen soturit" valitettavan loukkaantumiskierteensä takia.

Olen täysin samaa mieltä. DiPietro pelasi ehyet kautensa mielestäni hyvin, ottaen huomioon että Islanders taisteli hänen aikakautenaan pääasiassa alemmista sijoituksista. Järkyttävän huono tuuri loukkaantumisten suhteen pilasi kaverin hyvän uran. Muistaakseni vei heikohkon Islandersin pari kertaa pudotuspeleihinkin...

DiPietro ei kuitenkaan lunastanut ykkösvarausstatuksen mukanaan tuomia odotuksia. Ei ainuttakaan kautta, josta voitaisiin puhua edes etäisesti "huippuna". Torjuntaprosentti parhaimmillaan 91.9, hyvät maalivahdit lasketaan ysikahdesta ylöspäin. Yhdysvaltain olympiajoukkueessa pelaaminen vuonna 2006 ei myöskään ole mikään hurja saavutus, jos miettii millaisten kaverien kanssa DiPietro joutui tuolloin kilpailemaan. Tim Thomas näppäili vielä farmissa Jimmy Howardin tavoin ja Jonathan Quick edusti yliopistosarjassa. Luukkuvahdin paikasta kamppailivat siis sellaiset tähdet kuin Robert Esche ja John Grahame! Islanders käytti koko draftin ykkösvarauksen keskinkertaiseen maalivahtiin, joka pystyi pelaamaan neljä ehjää kautta. Tästä johtuen DiPietrosta on mielestäni oikeutettua puhua pettäneenä ja toteutumattomana lupauksena, koska mies ei ehjänäkään pystynyt esittämään mitään erityistä.

Sivuhuomautuksena täytyy kyllä hämmästellä vuoden 2000 DiPietro-draftin köyhyyttä varsinkin keskushyökkääjien osalta. Ei ainuttakaan kaveria jota voisi edes etäisesti harkita ykkössentteriksi, oli joukkue mikä tahansa. Puolustajien osalta myös varsin vastaavaa nimettömyyttä.

 

[Aunt Wang]

Sivuhuomautuksena täytyy kyllä hämmästellä vuoden 2000 DiPietro-draftin köyhyyttä varsinkin keskushyökkääjien osalta. Ei ainuttakaan kaveria jota voisi edes etäisesti harkita ykkössentteriksi, oli joukkue mikä tahansa. Puolustajien osalta myös varsin vastaavaa nimettömyyttä.

Vermette on luultavasti Arizonan ykkössentteri ensi kaudella. Krönwall, Martin, Visnovsky ja Orpik ovat kaikki olleet parhaina päivinään todella hyviä puolustajia, osa on vieläkin. Sitten siellä on Hainsey, Liles ja muita tusinapakkeja. Senttereistäkin on vain Moore, Gaustad ja Stoll tuollaisia alempien ketjujen miehiä. Ja Lombardillakin oli pari ihan lupaavaa kautta kunnes ei kroppa enää pysynyt koossa.

 

[Nicholsson]

DiPietro ei kuitenkaan lunastanut ykkösvarausstatuksen mukanaan tuomia odotuksia. Ei ainuttakaan kautta, josta voitaisiin puhua edes etäisesti "huippuna". Torjuntaprosentti parhaimmillaan 91.9, hyvät maalivahdit lasketaan ysikahdesta ylöspäin. Yhdysvaltain olympiajoukkueessa pelaaminen vuonna 2006 ei myöskään ole mikään hurja saavutus, jos miettii millaisten kaverien kanssa DiPietro joutui tuolloin kilpailemaan. Tim Thomas näppäili vielä farmissa Jimmy Howardin tavoin ja Jonathan Quick edusti yliopistosarjassa. Luukkuvahdin paikasta kamppailivat siis sellaiset tähdet kuin Robert Esche ja John Grahame! Islanders käytti koko draftin ykkösvarauksen keskinkertaiseen maalivahtiin, joka pystyi pelaamaan neljä ehjää kautta. Tästä johtuen DiPietrosta on mielestäni oikeutettua puhua pettäneenä ja toteutumattomana lupauksena, koska mies ei ehjänäkään pystynyt esittämään mitään erityistä.

Sivuhuomautuksena täytyy kyllä hämmästellä vuoden 2000 DiPietro-draftin köyhyyttä varsinkin keskushyökkääjien osalta. Ei ainuttakaan kaveria jota voisi edes etäisesti harkita ykkössentteriksi, oli joukkue mikä tahansa. Puolustajien osalta myös varsin vastaavaa nimettömyyttä.

Täytyy kuitenkin mielestäni muistaa DiPietron aikakauden joukkue. Toki, jos oletusarvona draftissa oli, että kaveri vuodesta toiseen pokkaisi Vezinan ja/tai Artin niin kyllä, hän oli pettänyt lupaus. Mutta jos suhteuttaa hänen pelaamisensa joukkueen tasoon, saattaa ymmärtää tämän arvon. Esimerkiksi juuri tuolla mainitsemallasi 91,9 % kaudella puolustuksessa luuti sellaisia huippuja, kuin Bruno Gervais, Tom Poti, Brendan Witt... Ja tuolla kaudella 62 pelaamastaan ottelusta hän voitti 32. Huomattavan arvoista on myös, että neljällä peräkkäisellä kaudella hän saavutti keskinkertaisessa joukkueessa 23, 30, 32, 26 voittoa. Jos Islanders olisi tuona aikakautena edes etäisesti muistuttanut nykyistä muotoaan, voisi tarina olla toinen. Toki DiPietro pääsi kokeilemaan nykyiseenkin ryhmään, mutta loukkaantumiset ja itseluottamuksen menettäminen olivat jo pilanneet uran.

 

[Shejbal]

DiPietro nousi tähän keskusteluun mukaan, kun aikaisemmassa viestissäni kävin läpi ykköskierroksella varattuja maalivahteja ja totesin varauksien menneen hyvin usein hukkaan.

DiPietro ei toki ollut mikään totaalinen floppi, mutta olisiko Islanders hyötynyt enemmän varaamalla vaikka Heatleyn tai Gaborikin? Ykkösvarauksen arvoista hyötyä Islanders ei DiPietrosta saanut. Toisissa olosuhteissa ja ilman loukkaantumisia DiPietrosta olisi voinut tulla ykkösvarauksen arvoinen, mutta kun ei tullut, niin ei tullut.

 

[Denverin Munasyndi]

Vermette on luultavasti Arizonan ykkössentteri ensi kaudella. Krönwall, Martin, Visnovsky ja Orpik ovat kaikki olleet parhaina päivinään todella hyviä puolustajia, osa on vieläkin. Sitten siellä on Hainsey, Liles ja muita tusinapakkeja. Senttereistäkin on vain Moore, Gaustad ja Stoll tuollaisia alempien ketjujen miehiä. Ja Lombardillakin oli pari ihan lupaavaa kautta kunnes ei kroppa enää pysynyt koossa.

Okei, vedetään takaisin tuo "mikä tahansa" -osio, heh. Nyky-Arizonassa tai vuoden 75 Capitalsissa Vermette on ehdottomasti ykkössentteriainesta. Muita senttereitä ihan tähän keskusteluun voi kelpuuttaa. Puolustajista ainoastaan Kronwall on selkeästi ykkösparin kaveri, Visnovsky ehkä pitkin hampain myös, jos unohtaa kaverin yksiulotteisuuden ja johtajuuden puutteen. Mutta juu, perusluotettavia ja kunnioitettavan uran tehneitä kavereita sentään löytyy.

 

[Denverin Munasyndi]

Täytyy kuitenkin mielestäni muistaa DiPietron aikakauden joukkue. Toki, jos oletusarvona draftissa oli, että kaveri vuodesta toiseen pokkaisi Vezinan ja/tai Artin niin kyllä, hän oli pettänyt lupaus. Mutta jos suhteuttaa hänen pelaamisensa joukkueen tasoon, saattaa ymmärtää tämän arvon.

Kaikesta huolimatta voidaan olla luultavasti yhtä mieltä kuitenkin siitä, että DiPietro osoittautui pelaajana heikommaksi tapaukseksi kuin mitä odotettiin. Maalivahteja ei vain prkl kannata varata TOP kympissä, pettymysten todennäköisyys vain on niin suuri.

 

[Peter Pocklington]

Kaikesta huolimatta voidaan olla luultavasti yhtä mieltä kuitenkin siitä, että DiPietro osoittautui pelaajana heikommaksi tapaukseksi kuin mitä odotettiin. Maalivahteja ei vain prkl kannata varata TOP kympissä, pettymysten todennäköisyys vain on niin suuri.

Miksi näissä "bust"-tapauksissa vika on aina pelaajassa eikä ikinä scouteissa, jotka epäonnistuvat näkemään pelaajan luonneongelmat? Sille vaan on syynsä, että angeloespositot ja robschrempit eivät menekään aivan niin ylhäällä kuin pelkkää taitotasoa ja statseja tuijottamalla kuvittelisi.

 

[ipaz]

Miksi näissä "bust"-tapauksissa vika on aina pelaajassa eikä ikinä scouteissa, jotka epäonnistuvat näkemään pelaajan luonneongelmat? Sille vaan on syynsä, että angeloespositot ja robschrempit eivät menekään aivan niin ylhäällä kuin pelkkää taitotasoa ja statseja tuijottamalla kuvittelisi.

Nykyään vika on enemmän scouteissa, koska seurat laittavat ison kasan dollareita siihen että scoutit ottavat selvää sekä pelaajan kyvyistä jäällä ja jään ulkopuolella. Vielä vajaa 10 vuotta sitten tilastot ja näytöt kaukolossa olivat se tärkein tekijä, mutta nykyään nuoret sällit testataan myös psykologisesti fyysisten testien ohella.

Jos vertaa vaikkapa vuoden 2004 Drafia vuoden 2011 draftiin, niin hutiosumat ovat vähentyyneet reilusti. 2004 drafin ykköskierroksen varauksesta noin 10 ei mitenkään saavuttanut odotettua potentiaaliaan . Esimerkkinä "kun elämä potkii" Minnesotan #12 varaama A.J. Thelen, joka joutui lopettamaan vain 25-vuotiaana selkä-, polvi- ja aivotäräysvaivojen vuoksi. Olisko tuo loukkaantimisherkkyys voitu tietää paremmalla scouttaamisella? Samoin superlahjakkaan ja taitavan Radulovin mentaalipuoli, joka varmasti sivuutettiin koska sälli oli yksinkertaisesti niin pirun hyvä junnukaukaloissa. Alexandre Picard (#8) oli myös huikea kaveri junnusarjoissa. Ei mikään jäätävä pisteniekka, mutta iso, paha ja taitava laituri. Columbuksessa homma ei vaan lähtenyt käyntiin ja nyt 29-vuotiaana Picard on pelannut jo neljä vuotta Sveitsissä. - Taidosta ura NHL:ssä ei jäänyt kiinni, mutta jos joku scoutti olisi tajunnut että sälli ei ole mikään Rob Brind'Amour treenaajana, niin tilalle olisi voinut löytyä esim. sellaiset kaverit kuin Brandon Dubinsky tai Ryan Callahan.

2011 drafitstä vielä kolme pelaajaa ei ole tehnyt NHL-debyyttiään: Chicagon Mark McNeill (#18), Toronton Tyler Biggs (#22) (myytiin Pittsburgiin Kessel-kaupassa) ja Minnesotan Zach Phillips (#28). Nyt neljä vuotta varauksen jälkeen näillä, ja muutamalla muulla ykköskiekan varauksella (Armia, Siemens, Noesen jne. ) alkaa olemaan viimeinen mahdollisuus ottaa pelipaikka siinä seurassa joka heidän NHL:ään on tuonut.

Mutta jo se että vuoden 2011 drafin ekalta kierrokselta 27 pelaajaa on pelannut edes ottelun NHL:ssä on selkeä parannus 2004, -05 ja 06 drafteihin, joissa jokaisessa noin 10 ykköskierroksen varausta ei ole koskaan saavuttanut NHL:n odottamaa potentieaaliaan.

 

[Kirjoittelija]

Samoin superlahjakkaan ja taitavan Radulovin mentaalipuoli, joka varmasti sivuutettiin koska sälli oli yksinkertaisesti niin pirun hyvä junnukaukaloissa.

Pahin moka tuossa Nashvilleltä oli se, että he eivät osanneet vuonna 2004 ennakoida KHL:n syntyä ja sitä, miten valtavia liksoja siellä tullaan 2010-luvulla maksamaan. Parempi jääkiekkoilija Radulov tänä päivänäkin on kuin useimmat häntä ennen tuossa draftissa huudetut. Jos NHL:llä olisi niin paljon rahaa, että kaikki maailman parhaat joutuisivat oman toimeentulonsa vuoksi pelaamaan siellä, Radulov olisi numerolla 15 ollut ihan loistava haku.

 

[Mounir]

Nykyään vika on enemmän scouteissa, koska seurat laittavat ison kasan dollareita siihen että scoutit ottavat selvää sekä pelaajan kyvyistä jäällä ja jään ulkopuolella. Vielä vajaa 10 vuotta sitten tilastot ja näytöt kaukolossa olivat se tärkein tekijä, mutta nykyään nuoret sällit testataan myös psykologisesti fyysisten testien ohella.

Tätä tainnut huudella jonkin verran. Mutta joo tosiaan, se ei enää riitä että scotit pelkästään ottavat selvää. Vaan kyllähän siellä draftin lähestyessä käydään haastattelemassa kavereita, opettajia, tyttöystäviä, perhettä, koulubussin kuskia ja ties mitä. Siellä oikeasti syvennytään siihen minkälainen kaveri on kaukalon ulkopuolella ja mitkä asiat voivat vaikuttaa mihin tahansa esitykseen. 80-90 luvuilla pääpaino scouttauksessa oli se, että käytiin vain katselemassa pelit ja mitä tekee kentällä. 2000-luvun alussa alettiin jo hiukan seuraamaan harjoituksiakin siihen ohella. Sitten suurin muutos tuli palkkakaton tullessa NHL:ään ja käsitettiin se tosiasia, että draftissa ei noihin virhehakuihin niin ole varaa koska muuten tulee kalliiksi. Paras esimerkki on varmaan Nick Ebert, lähti varausvuoteen varmana Top-5 pickinä ja kun scouttaus tiivistyi draftvuonna myös kentän ulkopuolelle niin herrasta tuli mr. Irrelevant ja Kings päätti käyttää draftin viimeisen varauksen herraan jos vaikka kävisi tuuri.

Toinen mikä on tullut erittäin vahvasti esille niin nykyään ykköskierroksella varsinkin en muista kauheasti varattu heikkoja luistelijoita "Schremp" tyyliin, kaikki taidot kasassa mutta nykypelin vaatimuksissa pärjäisi vain ylivoimaspesialistina, eikä sitten tasakentällisin kauheasti hyötyä ole. Siinä missä peli on muuttunut iin myös varattavien pelaajien vaatimukset ovat muuttuneet siinä ohessa. Onhan tuolla jonkun verran pelaajia ketkä paukuttavat jäätäviä tehoja, mutta varaus jää vain uupumaan, esimerkiksi heikon luistelun takia tai sitten kentän ulkopuolisten /harjoittelun tai sen puutteen takia.

 

[Ck]

Tämä on kyllä yksi asia, johon seurat nykyään panostava huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Ei taidettu esimerkiksi O'Sullivania paljoakaan haastatella draftin aikoihin, siinä missä nykyään GM:t lentävät vaikka mantereen toiselle puolelle haastatellakseen kaikkia mahdollisesti varattavia pelaajia.

Itseasiassa muistan kyllä tästä olleen todella kovat keskustelut esim. juurikin HFBoardsilla ennen draftia ja myös sen jälkeen. Eli O'Sullivan oli ihan ehdotonta kärkeä taitojensa puolesta, mutta juurikin nämä perhe, pää jne. asiat tiputtivat hänet kakkoskierrokselle.

Joo, siis tämähän muuttui tai alkoi muuttumaan työsulkukauden jälkeen, kun palkkakatto tuli mukaan ja seurat ymmärsivät ettei varauksia voi vain hukata. Nykyäänhän scoutit pyörivät harjoituksissa, jututtaavat joukkuekavereita, ottaavat selvää kaukalon ulkopuolisesta elämästä. Periaatteessa pyritään kääntämään jokaikinen kivi ja männynkäpy, että saadaan pelaajista kokonaiskuva. Back in the dayshän se oli sitä, että katseltiin vain matsit ja mitä kaverit tekevät jäällä. Tässä on yksi syy miksi ihmettelen tuota syvään juurtunutta tilastoscouttausta, mitä harrastetaan ihan urakalla kun arvioidaan pelaajia. Nykyäänhän flopit johtuvat yleensä siitä, että jos vaikka kaikinpuolin onkin junnuissa toimiva paketti, niin ei kuitenkaan saa fyysisesti sitä peliä siihen uomaan että tekisi pitkän uran änärissä, yleensä se ensimmäinen takapakki tulee siinä kun siirrytään junioreista farmiin pelaamaan. Toisaalta kyllähän noissa heikommissa drafteissa kokoajan pompsahtelee tuon selkeän kärjen jälkeen noita scoutpickkejä ensimmäiselläkin kierroksella, vähän kuin tökittäisiin kepillä jäätä. Mutta pääsääntöisestihän se menee nykyään niin, että nuo "parhaat" tai no kenellä on ne työkalut pärjätä menevät siellä ensimmäisellä kierroksella.

Scouttaus juurikin kuten mainitsit on mennyt todella kovasti eteenpäin ja kokoajan paranee, on listoja, tutkimuksia, totuuksia, käyriä ja käppyröitä - tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta tuo mainitsemasi kaikki kivet ja männynkävyt käännetään on ihan riittävä kuvaus. Vuosi vuodelta uskon, että tarkkuus draftattavissa pelaajissa, ensin top5, sitten top10, sitten top15 jne. paranee kokoajan ja huteja ei pitäisi niin paljon tulla. Toki myös täällä mainitut jääkiekon ulkopuoliset asiat tai muut kuun ja auringon asennot vaikuttaa joissain pelaajatapauksissa. Tietysti vaikuttaa myös vuosikerta, eli toisina vuosina on vaan parempaa tarjolla.

Tosin, sitten on sellainen asia kun joku joukkue näkee jostain kummansyystä jossain pelaajassa jotain "erikoista" ja kukaan muu ei ole tätä huomannut ja näissä uskon tulevan paljon huteja, joita kukaan ei toki vuosien jälkeen muista kuin, että esim. Jesse Niinimäki varattiin 15:sta, mutta oikeasti hänetkin oli rankattu muistaakseni jonnekin satasen toiselle puolelle ja siis ihan puun takaahan tämä taisi tulla ihan kaikille. Näitä vastaavia sattuu draftiin ihan ykköskierroksellekin joitain tai jopa monia ja joka vuosi, mutta kukaan ei muista enää vuosien päästä muuta kuin, että siitä ja tästä tuli floppi vaikka itse varaus jo aikoinaan oli floppi ja pelaajalle ei yleisesti edes ollut odotettu mitään kovin ihmeellistä, jos yleensäkään mitään.

Toki hyviäkin tällaisia puskista tulevia "varataan aikaisemmin kuin rankingit" vetoja tulee, mutta yleensä silloinkaan pelaaja ei ole rankattu minnekään 3-4 kierroksille ja varsinkin Detroit on tässä draftaamisessa ja myöhemmillä kierroksilla pelaajien löytämisessä erinomainen, muitakin joukkueita kyllä on, jotka tässä on hyvin onnistunut. Jos otetaan vaikka tämän kesän draft, niin Don Sweeneyn hätä kakka tulee toki ensimmäisenä mieleen, kun ei päässytkään nousemaan eikä oikein tainnut varatessaan enää tietää itsekään kuin joko juurikin vain kyseisistä jätkistä tai sitten napsi lapusta yksi-risti-kaksi.

Eli Jakub Zboril, oli sentään kohtalaisen linjassa, mutta siellä olisi ollut ihan yleisesti arvostettua PBA:ta ennen häntäkin, mutta tämän voi laskea ihan hyväksi varaukseksi silti floppivaaraa nostaa aina kun lähtee sooloilemaan (varsinkin jos kyseessä on ollut Sweeneyn ns. housut kintuissa tilanne ja ettei ehtinyt yhtään pohtimaan ennen kuin piti jo kuuluttaa pelaajia podiumille).

Jake DeBrusk, Button "30", McKeen's "25", ISS "27" ja FC "27", eli pelaajan olisi saanut varmasti myöhemminkin ja ei voi ajatella draftatessa, että jos en tuota saa, niin heitän hanskat tiskiin ja vedän narun kaulaan vaan pitää olla vaihtoehtoja, eli jos DeBrusk olisi mennyt jollekin muulle joukkueelle, niin valittavana olisi ollut paljon lupaavia pelaajia ja kun olisi tiputtautunut tuonne 25 kiepeille, niin olisi saanut vielä jonkun varausvuoron hyvänmiehen lisänä.

Zachary Senyshyn sen sijaan oli täysin "mitä vittua varaus" mielestäni (ja aika monen muunkin, jopa studiossa taisi tulla hetken hiljaisuus menetetyn vuoron muistolle) jonkun mockin löysin jossa Senyshyn oli 43:s, mutta muistelisin, että oli joillain listoilla jopa paljon kauempana, toki saattoi olla jossain listassa lähempänäkin kärkeä, mutta ei näin, jos tosiaan noin sataprosenttisesti haluaa vain jonkun tietyn pelaajan eikä mikään muu kelpaa, niin silloin ollaan niin hukassa johtoportaassa kuin vain voidaan olla, sillä tämän pelaajan olisi oikeasti saanut suurella varmuudella 30-50 välissä, ehkä jopa myöhemmin.

Nämä nyt vaan esimerkkinä, mutta nämäkin pelaajat jos floppaavat, niin sitten joku vetelee suuntaviivoja 10 vuoden päästä, että kuinka tuossakin on scoutattu perselleen ja siis toisaalta niin onkin (Bostonin osalta), mutta en usko, että mikään muu joukkue olisi ottanut noita kolmea pelaajaa noin aikaisin. Silti eivät nämä 3 Bostonin esimerkkiä ihan ulkoa kuvioista tulleet, eli ihan hyvissä rankkauksissa olivat, sillä paljon kauemmaskin rankattuja pelaajia on napattu ykköskierroksella ja näin nopeasti voisin faktoja tietämättä veikata, että aikalailla perseelleen ovat menneet, mitä kauempana alku rangingeissa ovat olleet ja mitä aikaisemmin ovat varatut.

Ja älkää nyt ainakaan tästä vetäkö herneitä nokkaan, käytin tässä vaan esimerkkejä mielestäni huonosta draftaamisesta, mutta tietenkään minä, eikä kukaan muukaan tiedä vaikka näistä kaikista kolmesta tulisikin NHL tähtiä ja silloin Sweeney on jonkuntason supermies, mutta epäilen suuresti. Toinen asia mikä tässä vielä oli, niin Sweeney oli varmasti jotenkin sekaisin, sillä tosiaan olisi voinut hankkia lisää varausvuoroja kun se nouseminen top10 ei onnistunut ja saanut kyseiset pelaajat silti, silloin se olisi ollut järkevä veto.

Ykköskierrokselle mahtuu myös aina pelaajia, jotka ovat high risk-high reward ja nämä on sellaisi kolikonheittoja, eli saadaan joko huippupelaaja/stara tai ei NHL:ssä pärjäävä pelaaja. Sitten on pelaajia, jotka ovat suurikokoisia, sinänsä kaikki pelielementit ok, mutta eivät missään todella hyviä, joista odotetaan vähintään NHL pelaajaa, mutta ei sitten riitäkään ja joillain saattaa kuin saattaakin taidot riittää tulee lottovoitto. Tai pikkuväkkäröitä, jotka ovat tehneet kovia, mutta ei mitään superpisteitä sarjassa jossa ovat pelanneet ja eivät koskaan vaan pääse sinne 1-2 kentän laiturin tasolle. Esimerkkinä vaikka Granlund (jolla tosin oli kovat pisteet kaikkialta), kaikki pelitaidot ihan maailman huippuluokka paitsi luistelu (joka on parantanut todella huomattavasti, eikä siltikään mikään kovin hyvä luistelija) ja koko ei myöskään ole ihanteellinen. Jos luistelu olisi jäänyt huonolle tasolle tai ei ihan riittävälle, niin todennäköisesti pelaisi KHL:ssä ja vieläkin joudutaan vähän katsomaan tuleeko Mikestä se 50-60P (ehkä ylikin) pistemies vai hyytyykö muutaman vuoden sisällä vähän turhaksi 30-40 pisteen pelaajaksi ja loppu ura Ville Peltosen tapaan Euroopassa.

Ja on paljon muutakin, mikä vaikuttaa mihinkin, kuka, miksi, mitä, hä jne., mutta tässä nyt jotain omia mietteitä, en paljon enempää jaksa nyt kirjoitella. Silti kyllä se niin on, että pahiten mokaa ja kärsii seurat, jotka pääsevät siinä top5 varaamaan, mutta käteen jääkin mustapekka (varsinkin jos se mahdollisuus on joukkueella kerran 10 vuodessa). Ja itse kun kannatan Torontoa, niin olen todentotta monet draftit ja vuodet suoraan sanottuna stonga otsassa kiehunut, kun varataan joko täysin päin persettä tai sitten kun varataan hyvin, niin vaihdetaan pelaaja johonkin kassilliseen kiekkoja. Tosin tämän vuoden draftiin olen Toronton osalta 100% tyytyväinen, halusin, että varataan Mitch Marner ja varattiin ja muutenkin varaamisessa keskityttiin yksilötaitoon, älykkäisiin taitopelaajiin, luisteluun ja siis yleisesti jääkiekossa tärkeisiin taitoihin ja ominaisuuksiin, jotka ovat tärkeimpiä edellytyksiä sille, että pelaajasta voi tulla NHL pelaaja ja varsinkin kova sellainen. Ei keskitytty niinkään pituuteen toivoen, että ehkä tosta tulee uusi Stamkos. 180cm on täysin riittävä pituus pelaajalle tai vähempikin, silti hyvä, että otettiin myös pari kappaletta isoja puolustajia, mutta toivottavasti toki näistäkin tiedettiin muutakin kuin koko. Niin ja toki viimevuonna Nylander oli loisto varaus. Mutta sitten varsinkin Luke Schenn kun varattiin, tuli heti tunne, että perseelleen meni ja vähän sama fiilis tuli myös Kadrista, tosin Kadri voi vielä yllättää positiivisesti vaikka en pelaajasta kauheasti pidä ja tosin toisaalta samana vuonna kun Schenn varattiin, tuli paljon muillekin huteja ja Ottawalle lottovoitto.

 

[Eekenator]

Paras esimerkki on varmaan Nick Ebert, lähti varausvuoteen varmana Top-5 pickinä ja kun scouttaus tiivistyi draftvuonna myös kentän ulkopuolelle niin herrasta tuli mr. Irrelevant ja Kings päätti käyttää draftin viimeisen varauksen herraan jos vaikka kävisi tuuri.

Olen jostain syystä missannut täysin tämän, varmaan koska -12 en kyennyt juuri seuraamaan lätäää kuin pintapuolisesti. Mikä Ebertissä tiputti varausta noin rajusti ja miksi ihmeessä hän on ollut ennakkoon noin korkealla? Oikeassa lienevät olleen, eihän kaveri nytkään ole juuri muuta kuin perusvarma AHL-pakki. Yllätyn todella paljon, jos hän joku päivä nousee Ontariosta Kingsin miehistöön.

 

[Mounir]

Tosin, sitten on sellainen asia kun joku joukkue näkee jostain kummansyystä jossain pelaajassa jotain "erikoista" ja kukaan muu ei ole tätä huomannut ja näissä uskon tulevan paljon huteja, joita kukaan ei toki vuosien jälkeen muista kuin, että esim. Jesse Niinimäki varattiin 15:sta, mutta oikeasti hänetkin oli rankattu muistaakseni jonnekin satasen toiselle puolelle ja siis ihan puun takaahan tämä taisi tulla ihan kaikille. Näitä vastaavia sattuu draftiin ihan ykköskierroksellekin joitain tai jopa monia ja joka vuosi, mutta kukaan ei muista enää vuosien päästä muuta kuin, että siitä ja tästä tuli floppi vaikka itse varaus jo aikoinaan oli floppi ja pelaajalle ei yleisesti edes ollut odotettu mitään kovin ihmeellistä, jos yleensäkään mitään.

Nyt joudun takertumaan tähän, Niinimäki on noita vanhan linjan scouttauksen tuotoksia. Valittiin silloin tuolla sijalla koska kentällä nähtiin jotain "erikoista", mutta miten olisi käynyt jos taustat olisi tarkastettu tarkemmin. Heti kun Oilersille selvisi minkälainen harjoittelija jne. oli kyseessä niin tehtiin AHL-soppari ja tuotiin rapkaon taakse "valvovan silmän alle". No eipä se tuokaan toiminut ja saatiin sitten se kakkoskieppi korvaukseksi. OIlersia on tullut seurattua sen verran tarkasti, että siellä on menty niin paljon mönkään tuon umpisurkean scouttauksen takia. En sitten tiedä onko se nyt sitten johtunut kulttuurin, vai minkä, voi jopa olla noitten head scouttien ylimielisyydestä (Fraser, Prendergast) ja tietenkin sitten noita for need varauksia, otetaan Plante kuka näyttää edelleen halvaantuneelta elefantinpoikaselta luistellessa koska tarvitaan kokoa ja kovuutta.

Mutta onhan siellä edelleen noita late boomereita aina silloin tällöin joukossa, joista ei nyt vielä draft vuonna pysty mitään sanomaan ja menevät tuolla myöhemmillä kierroksilla. Tietenkin nille on se yksi ominainen työ työmoraali jonka huomaamista nykyscouttaamisella pystyy jo hiukan enemmän ennakoimaan.

 

[Mounir]

Olen jostain syystä missannut täysin tämän, varmaan koska -12 en kyennyt juuri seuraamaan lätäää kuin pintapuolisesti. Mikä Ebertissä tiputti varausta noin rajusti ja miksi ihmeessä hän on ollut ennakkoon noin korkealla? Oikeassa lienevät olleen, eihän kaveri nytkään ole juuri muuta kuin perusvarma AHL-pakki. Yllätyn todella paljon, jos hän joku päivä nousee Ontariosta Kingsin miehistöön.

Ebert lähti varausvuoteen potentiaalisena top-5 varauksena, sen jälkeen kun oli pelannut todella vahvan tulokaskauden O'ssa. Oliko sitten nuo ylistyssanat johtaneet kusen nousemiseen hattuun ja ollut syy siihen että Ebert vaikutti nimenomaan varausvuoden peleissä siltä ettei pelaaminen paljon kiinnosta. Pelasi tuon vuoden vähän niinkuin puolivaloilla vaikka aikaisemmilla kausilla oli kuitenkin pienikokoisena fyysisellä pelillään ja luistelullaan. Kuitenkin tuo kiinnostuksen puute oli sen verran selkeästi nähtävissä myös harjoittelussa, että loppujen lopuksi rustattiin tyyliin kaikilta joukkuieden listoilta pois kauden jälkeen.

 

[Kinke-13]

Ebert lähti varausvuoteen potentiaalisena top-5 varauksena, sen jälkeen kun oli pelannut todella vahvan tulokaskauden O'ssa. Oliko sitten nuo ylistyssanat johtaneet kusen nousemiseen hattuun ja ollut syy siihen että Ebert vaikutti nimenomaan varausvuoden peleissä siltä ettei pelaaminen paljon kiinnosta. Pelasi tuon vuoden vähän niinkuin puolivaloilla vaikka aikaisemmilla kausilla oli kuitenkin pienikokoisena fyysisellä pelillään ja luistelullaan. Kuitenkin tuo kiinnostuksen puute oli sen verran selkeästi nähtävissä myös harjoittelussa, että loppujen lopuksi rustattiin tyyliin kaikilta joukkuieden listoilta pois kauden jälkeen.

Muistaakseni Ebertin isällä/perheellä oli jotain mielenterveysongelmia tms. noihin aikoihin. Tuskin tuokaan hänen mahdollisuuksiaan on parantunut. Tuollaisen jutun löysin yhdestä välikohtauksesta: N.J. man surrenders to police after barricading himself in Livingston home | NJ.com

 

[Ck]

Nyt joudun takertumaan tähän, Niinimäki on noita vanhan linjan scouttauksen tuotoksia. Valittiin silloin tuolla sijalla koska kentällä nähtiin jotain "erikoista", mutta miten olisi käynyt jos taustat olisi tarkastettu tarkemmin. Heti kun Oilersille selvisi minkälainen harjoittelija jne. oli kyseessä niin tehtiin AHL-soppari ja tuotiin rapkaon taakse "valvovan silmän alle". No eipä se tuokaan toiminut ja saatiin sitten se kakkoskieppi korvaukseksi.

Joo, siis tässä emme ole mitenkään erimieltä.

Niinimäki vain on hyvä esimerkki myös siitä, että hänet oli rankattu jonnekin 100 huonommalle puolelle jos oikein muistan vai oliko rankattu niinkään korkealle (jos joku löytää jostain listan, niin olisi kiva tietää mikä se ranking sijoitus silloin oli), eli tuossa tuli juuri tuon vanhan "scouttauksen" lisäksi esimerkki siitä, että monesti nämä yhtäkkiä puskasta ykköskierrokselle revityt ovat juuri niitä, jotka eivät sitten pärjää NHL:ssä, jos edes lätkässä yleensäkään ja sitten yhdessä ihmetellään miten huono taas oli ykköskierroksen osumaprosentti.

Kuulutan tässä vielä sitä, että mitä kauemmaksi sinut on rankattu ja jos sinut silti otetaan ykköskierroksella, niin ihan järkyttävän riskin ottaa joukkue vain siksi, että luulee pääsevänsä pätemään hyvällä scouttauksella, GM on jossain aineissa tai sitten GM:n pitää todella tietää jotain mitä muut ei tiedä ja se ei varsinkaan tänä päivänä ole kyllä kovin mahdollista, että yksi jengi tietää jotain niin paljon mitä muut ei varsinkaan n. 30 korkeimmiten rankatun osalta, mutta ei helposti yhdestäkään rankatusta. Tosin näitäkin näkee, mutta varsinkin mainitsemassasi vanhassa tavassa tätä tapahtui ehkä useammin ja se oli enemmän mahdollista.

Mutta ennemmin näkee pienemmällä riskillä, myöhemmillä kierroksilla napattuja helmiä, pelaajia joilla on kaikki mitä pitää, mutta esim. ehkä vähän myöhäisherännäisiä tai mikä ikinä syy onkaan, ehkä tosiaan puhkeaa kukkaan vasta seuraavalla kaudella tai loukkaantuminen alla ja varauskesän jälkeinen vuosi ja siitä eteenpäin stara meiningillä tai oli se syy mikä vaan.

Mutta siis, mitä aikaisemmin pääset valitsemaan, sitä parempi mahdollisuus sinulla on löytää todellinen tähti/huippupelaaja tai vähintään pitkän NHL uran tekevä core äijä. Sanoisin siis, älä kikkaile varsinkaan ensimmäisen kierroksen alussa, älä ota liian suuria riskejä, pelaa varmasti, mutta jossain kohtaa pitää ehkä punnita sen "Upsiden/ei NHL pelaajan" ja "matalemman upsiden/todennäköisen NHL perus pelaajan" välillä, tämän ei tosin pitäisi tulla kyseeseen ihan vielä ensimmäisen kympin kohdalla tai ainakaan top5:ssä.

En tiedä kirjoitanko tätä yhtään ymmärrettävästi tai selkeästi, mutta tosiaan esimerkissäni puhuin tuosta ykköskierroksen "me varataan Arto Tukion varaluistimet" sen sijaan, että kovan analysoinnin tuloksena GM:llä on tietty määrä pelaajia jotka noin suunnilleen on tippumassa hänen vuorolleen (osa varmasti, osa ehkä, osa jopa mukavana yllätyksenä), GM:llä tulee olla kaikki tieto pelaajista sekä siitä mikä on tilannekuva ja kun GM:n vuoro tulee varata (olkoon tässä kohtaa varausvuoro vaikka 7.) niin GM:llä ei menekään sormi pyllyyn vaan GM:llä on aina vähintään muutama lähekkäin oleva vaihtoehto, jotka kaikki ovat hyviä, eli vaihtoehtoja pitää olla ja toki niistä otat sen parhaan PBA:n (joskus PBA voi olla hyvinkin veteen piirretty viiva) siinä tapahtuu se valinta.

Mutta ei missään tapauksessa mitään "ensimmäinen nimi joka muistuu mieleen" tekniikalla. Tämän tekniikan uskon edelleen olleen Sweeneyn "tekniikka", eli ei mitään tekniikkaa eikä järkeä ja jotain oli pahasti pielessä todennäköisesti emme koskaan saa tietää mikä, jos oli vai oliko, (tai sitten 5 vuoden päästä on supergurukuningas draftaaja), ehkä ei ollut kerennyt tippakaan paneutua asiaan ja siihen, että tuleekin draftaamaan kolmesti keskellä ykköskierrosta kun ollut puhelimessa viimiseen asti eri joukkueiden kanssa, että pääsisi nousemaan ja sitten vaan jostain scoutin paperimuistiossa olleet kolme pelaajaa tuli valittua. Eikä Sweeney ole ainoa, näitä esimerkkejä on paljon vuosien varrelta, eli siis "mitä vittua" fiilis on suuri kun pelaaja kuulutetaan ja se onkin eka ja viiminen kerta kun pelaajasta sen jälkeen on kuultu.

Omalla vuorollaan, nyt vaikka se 7:s GM:llä pitää olla täysin tarkat tiedot pelaajista ja täysin tarkka tieto kenet he valitsevat, vaihtoehtoja voi olla muutamia, mutta kun podiumille mennään niin se valinta on tehty ja se valinta on PBA (lähes aina) ja ei muuta kun pelipaita päälle ja hymyä.

Muutkin listalla olleet juuri siihen 7 vuoron kohdalle/ympärille olisivat käyneet GM:lle, mutta tämä tarkoittaa vaan hyvää organisaatioin hoitoa ja draftaamista, että on vaihtoehtoja. Tällöin ei jää sormi suuhun kun on vaikka esim. 3-5kpl pelaajia jotka käytännössä kaikki voisivat olla PBA tai lähes, mutta yksi pitää valita ja kun on hoitanut kaiken draftiin liittyvän tiedon keruun (todella suuret määrät dataa, haastatteluja, matseja, palavereita ja mitä ikinä tuo kaikki pitää sisälläänkään) + ne kaikki miljoona asiaa kunnolla ja huolella voi GM tehdä rauhassa päätöksen ja tietää, että juuri sillä hetkellä juuri se pelaaja on paras sillä vuorolla.

Mielestäni juuri kuvailemani, tai ainakin mitä yritin saada tekstimuotoon kirjoitettua (vähän väsynyt kun en ole nukkunut yöllä töiden takia) tyylinen varaustapa on Jarmo Kekäläisellä, hemmetin kliininen, mutta myös hyvin toimiva, eikä todellakaan sooloile tyyliin kuten Burke (Torontossa "no vittu, ette leiki, otan Kadrin") tai Sweeney tänä kesänä vaan hänellä on juurikin kaikki tarvittava data ja varmuus, että hän voi ottaa muutaman niistä pelaajista joita sillä hetkellä on varmasti valittavissa tai jopa pelaajan joka on vahingossa liukunut hänen vuorolleen, mutta varmuus on kova ja siinä ei mitään lottoarvontoja enää tarvita.

 

[Noppa10]

Niinimäki vain on hyvä esimerkki myös siitä, että hänet oli rankattu jonnekin 100 huonommalle puolelle jos oikein muistan vai oliko rankattu niinkään korkealle (jos joku löytää jostain listan, niin olisi kiva tietää mikä se ranking sijoitus silloin oli), eli tuossa tuli juuri tuon vanhan "scouttauksen" lisäksi esimerkki siitä, että monesti nämä yhtäkkiä puskasta ykköskierrokselle revityt ovat juuri niitä, jotka eivät sitten pärjää NHL:ssä, jos edes lätkässä yleensäkään ja sitten yhdessä ihmetellään miten huono taas oli ykköskierroksen osumaprosentti.

Edmonton Oilers’ top-10 all-time worst draft busts: #6 Jesse Niinimaki | Edmonton Journal

Ainakin Edmonton Journalin mukaan sijoitukset oli Euroopan listalla 50. ja kokonaisuudessaan 84. Eli kyllä, aika puskistahan tuo 15th overall silloin...

 

[Mounir]

Mielestäni juuri kuvailemani, tai ainakin mitä yritin saada tekstimuotoon kirjoitettua (vähän väsynyt kun en ole nukkunut yöllä töiden takia) tyylinen varaustapa on Jarmo Kekäläisellä, hemmetin kliininen, mutta myös hyvin toimiva, eikä todellakaan sooloile tyyliin kuten Burke (Torontossa "no vittu, ette leiki, otan Kadrin") tai Sweeney tänä kesänä vaan hänellä on juurikin kaikki tarvittava data ja varmuus, että hän voi ottaa muutaman niistä pelaajista joita sillä hetkellä on varmasti valittavissa tai jopa pelaajan joka on vahingossa liukunut hänen vuorolleen, mutta varmuus on kova ja siinä ei mitään lottoarvontoja enää tarvita.

Joo siis tämä on selkeä, olihan nyt tietenkin kyseessä syvin drafti vuosiin ja kyllä noista Sweeneyn varaamista jätkistä pelimiehiä tulee. Mutta sitten tuo kun katsoo että ketä siellä ohiteltiin kun poimittiin Senyshyn niin pakko vaan ihmetellä että tällaisessa draftissa mennään noin ulos kartalta. Ensimmäiset 11 varasuta olivat ne kenen odotti siellä menevän, Barzalin tippuminen vähän ihmetytti. Mutta noiden jälkeen sinne 29-30 järjestys pystyi olemaan ihan mikä tahansa, niin siksi en ala DeBruskin varaamista dumaamaan, koska on kuitenkin lupaava pelaaja. Mutta Senyshyn, vapaana pelaajia kuten Barzal, Connor, Svechnikov jne. ja sitten otetaan tuollainen 2nd tier prospekti. Jos jollekkin tulee mieleen kauheasti onnistuineita off the charts varauksia niin voi kertoa mutta ainakaan itselläni ei sytytä sitten yhtään nimeä.