Nino Niderreitter näyttää nyt aika yksipuoliselta pelaajata tuon vuoden 2010 kattauksessa siihen nähden, että on varattu numerolla 5. Ei nyt mikään aivan floppi, mutta ei nyt ehkä paraskaan onnistuminen vuorolle 5. Top5 varaukset pitäisi minusta onnistua hoitamaan niin hyvin, että käteen ei jää edes keskitason pelaajaa.
Täytyy tässä myös muistaa se, että jossain määrin noista ykköskierroksen varauksista automaattisesti odotetaan jotain ykköskorin ukkoja, sanotaan nyt vähintään ykkös-kakkoskentän tai kahden ensimmäisen puolustajaparin pelaajaa. Todellisuudessahan NHL-joukkuiden yhteenlaskettu kahden ensimmäisen kentän sekä pakkiparin yhteismäärä on 300. Ja kun nyt nopeesti katsoin, niin NHL Draft 2000 -lähtien alkaa olemaan nykypelaajia vielä hyvin NHL:ssä (on siellä Sedinit 1999 jne, mutta heitetään raja nyt tuohon 2000-vuoteen). Tämän vuoden jälkeen on siis ollut 14 draftia, joiden ensimmäisellä kierroksella on varattu yhteensä 420 pelaajaa. Eli onhan se nyt ihan järkiajattelulla selvä juttu, että ei tuolta ensimmäiseltä kierrokselta per vuosi kuin kourallinen, keskimäärin varmaan noin puolet pystyy vetämään sen pitkähtkön uran suurehkossa roolissa, eli olemaan "hyviä varauksia". Maalivahdeista nyt puhumattakaan, joissa onnistuneina varauksina pidetään kenties ainoastaan sitä hyvää uraa ykkösmaalivahtina pelaavaa, ja heitä on NHL:ssä kerrallaan se kolmisenkymmentä.
Islanders ei osannut kehittää kaveria NHL-valmiiksi. Niederreiter on kuitenkin tehnyt Wildille kahdessa kaudessa 37&36 pojoa NHL:n kovimmassa lohkossa ja pääosin kolmoskentässä ilman suuremppa ylivoima-aikaa. Viime kaudella siinä roolissa jo 24 häkkiä. Ei ollenkaan hullumpaa mun mielestä.
Sitten toinen vuosi missä on hyvin omaperäinen leima, on vuosi 2012, jossa tosiaan on valtava määrä puolustajia top10 ja oikeastaan tuosta voisi sanoa jopa, että kannattiko tämän puolustaja vimma.
Vähän offtopiccia, mutta melko "kilpailukykyiset" kärkiketjut saa kasattua tuon 2003 draftin kahdesta ensimmäisestä kierroksesta. Ja reservissä löytyy vielä mm. Carter, Staal, Kesler, Howard ja Phaneuf. Varsinkin senttereiden osalta järkyttävän syvä vuosi. Suomalaisten osalta taas melko surkea. Pisimmän "uran" teki Esa Pirnes, 57 ottelua.Ensinnä nostaisin esiin vuoden 2003, mikä on mielestäni 2000-luvun kovin vuosi. Jäätävä määrä huippu pelaajia sattunut tähän vuoteen. Linkki Eliteprospcts.
Elite Prospects
Monesti näissä rupatteluissa katsellaan myös pelkkiä kaukalon tapahtumia, mutta unohdetaan jääkiekon ulkopuolinen elämä, joka vaikuttaa merkittävästi joissain tapauksissa pelaamiseen.
Vuoden 2010 draftissa #11 Dallasiin varattu erittäin lupaavana pidetty maalivahti Jack Campbell ei ole täyttänyt likimainkaan niitä odotuksia joita häneen asetettiin. Campbell on RFA, joten mielenkiintoista nähdä löytyyky Starsilta enää uskoa mieheen, sen verran heikot ovat näytöt viime kausilta.
Tämä on kyllä yksi asia, johon seurat nykyään panostava huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Ei taidettu esimerkiksi O'Sullivania paljoakaan haastatella draftin aikoihin, siinä missä nykyään GM:t lentävät vaikka mantereen toiselle puolelle haastatellakseen kaikkia mahdollisesti varattavia pelaajia. Taisi olla jopa niin, että jonkun seuran edustaja oli käynyt Granlundeilla kahvittelemassa. Nykyäänhän käydään myös entisten joukkuekavereitten puheilla jos sellaisia organisaatiosta löytyy ja kaikenmaailman OHL-managereilta lypsetään tietoa ties mistä. Ei ollenkaan huono juttu, että kartoitetaan hieman pelaajien taustoja. Tämänhän takia esimerkiksi Josh Ho-Sang tippui ~15 sijaa, kun nuorten maajoukkueesta tuli tietoa että kyseessä on vaikea tapaus.
Väittäisin että moni suomalainen palaa NHL-reissuiltaan kotimaahansa juuri siksi että riittävää tukiverkostoa ei ole. Tälläisiä KHL:ssä pelanneen VM Savinaisen kaltaisia (ostan kaverini seuraksi) tapauksia on aika vähän. Tietääkö joku samankaltaisia käyneen NHL:ssä? Miten tälläinen voisi vaikuttaa nuoreen pelaajaan? Tuskin ainakaan negatiivisella tavalla.
Muuan Jagr otti äitinsä mukaan kun lähti rapakon toiselle puolen. Barkovilla sama, äiti otettiin tekemään ruokaa ja pesemään pyykkiä. Phil Oreskovic asui myös äitinsä kanssa, se ei valitettavasti toiminut ja nyt jannu kiekkoilee ECHL:ssä.
Oliko Valabik ja Mihalik mitään kunnolisia lupauksia loppu viimein? Junnuissa kummallakin aika nihkeät tilastot ja omaan silmään lähinnä näyttää siltä, että varanneet seurat ovat hirveällä riskillä hakeneet vain omaa kopio-Charaa.
Toivon todella, että Jakupovista ei tule "ikuista lupausta". Ensimmäinen kausi oli mieheltä todella hyvä, kun 48:n otteluun syntyi komeat 31 tehopistettä, joista maaleja 17. Mikäli tuolloin ei olisi ollut työsulkukausi, niin 30 maalia olisi luultavasti mennyt rikki. Mitäköhän tapahtui tuon kauden jälkeen, kun tehot eivät ole olleet läheskään samaa luokkaa kuin ensimmäisellä kaudella? Toivottavasti Edmontonin johdon uudistuminen auttaa myös Jakupovia nousemaan seuraavalle tasolle. Itse nään jannussa potentiaalia neljänkymmenen maalin mieheksi.
Väittäisin että moni suomalainen palaa NHL-reissuiltaan kotimaahansa juuri siksi että riittävää tukiverkostoa ei ole. Tälläisiä KHL:ssä pelanneen VM Savinaisen kaltaisia (ostan kaverini seuraksi) tapauksia on aika vähän. Tietääkö joku samankaltaisia käyneen NHL:ssä? Miten tälläinen voisi vaikuttaa nuoreen pelaajaan? Tuskin ainakaan negatiivisella tavalla.
Myös seurat yrittävät monesti helpottaa varsinkin lupaavien nuorten sopeutumista NHL:ään. Pittsburgh hankki Jagr'n ekana kautena maanmies Jiri Hrdinan Calgarystä. Capitalsissa oli Dainius Zubrus, mutta 3. kaudella GMGM hankki Fedorovin ja Viktor Kozlovin lapsenpiioiksi nuorille Ovielle ja Semenille. Ymmärtääkseni Ovechkin asui tuolloin Fedorovin talossa. Samoin tehdään toki kanadalaisten kanssa ja varsinkin Coloradossa jossa seura majoittaa usein nuoren tulokkaan jonkin vanhemman perheellisen pelaajan kotiin. Matt Duchesne taisi asua Adam Footen luona. Ja varmasti on paljon enemmänkin tämänlaisia järjestelyjä.
Morrow on ehdottomua suosikkejani Bruinson "nuorista".Joe Morrow, huttiin pitkään yhtenä tulevaisuuden Penguins-puolustuksen kärkinimistä. Sitten alkoi tulla huhuja asennevammaisuudesta, siirto Dallasiin ja lopulta Bostoniin jossa pelipaikka on avautunut farmin puolelta. Ikää tulee tänä vuonna "jo" 23 vuotta.
Muistelisin, että Malkinkin asui tulokasvuosinaan Sergei Gontsharin asunnolla. Monesti pelaajat puhuvat kyllästymiseen asti kuinka hienoa on, että joukkuekaverina on niin ja niin kokenut pelaaja ja kuinka hienoa on seurata tätä läheltä. Tämä varmasti korostuu juuri eurooppalaisilla pelaajilla jotka tulevat uuteen kulttuuriin, ja kun kotona ja hallilla on joku, joka pitää huolen.Sidney Crosbyhan asui pitkän tovin Lemieuxin luona kun matkasi Pensiin. Mutta kyllä on ainakin sellainen fiilis että varsinkin heti draftin jälkeen liigan hypänneillä on aina ollut jotain tuon tyylistä järjestelyä menossa.
En tuota DiPietron dumaamista oikein ymmärrä. Pelasi todella hyvin ennen tuota jättisopimustaan ja vaikutti kaikin puolin tulevalta huippumaalivahdilta, mutta sitten ei paikat enää kestäneet sitten millään ja ura meni siihen. Oikealla paikalla aikanaan varattiin, mutta paikat eivät kestäneet. Shit happens.
Down Goes Brown: Behind the scenes at the NHL's Christmas pageant Jos tämän jaksaa lukea läpi, niin PL:n historia kiteytyy aika hyvin.Jotakuinkin samaa voisi sanoa Pascal Leclairestakin. Melkoisia Litti-tason huumoriloukkaantumisiakin matkan varrelle sattui. Monelle varmaan jäänyt mieleen ainakin se kun loukkaantui kiekon osuessa häntä naamaan hänen ollessaan luukkuvahtina.