Ikuiset lupaukset

[winston]

Nino Niderreitter näyttää nyt aika yksipuoliselta pelaajata tuon vuoden 2010 kattauksessa siihen nähden, että on varattu numerolla 5. Ei nyt mikään aivan floppi, mutta ei nyt ehkä paraskaan onnistuminen vuorolle 5. Top5 varaukset pitäisi minusta onnistua hoitamaan niin hyvin, että käteen ei jää edes keskitason pelaajaa.

Islanders ei osannut kehittää kaveria NHL-valmiiksi. Niederreiter on kuitenkin tehnyt Wildille kahdessa kaudessa 37&36 pojoa NHL:n kovimmassa lohkossa ja pääosin kolmoskentässä ilman suuremppa ylivoima-aikaa. Viime kaudella siinä roolissa jo 24 häkkiä. Ei ollenkaan hullumpaa mun mielestä.

 

[Mounir]

Täytyy tässä myös muistaa se, että jossain määrin noista ykköskierroksen varauksista automaattisesti odotetaan jotain ykköskorin ukkoja, sanotaan nyt vähintään ykkös-kakkoskentän tai kahden ensimmäisen puolustajaparin pelaajaa. Todellisuudessahan NHL-joukkuiden yhteenlaskettu kahden ensimmäisen kentän sekä pakkiparin yhteismäärä on 300. Ja kun nyt nopeesti katsoin, niin NHL Draft 2000 -lähtien alkaa olemaan nykypelaajia vielä hyvin NHL:ssä (on siellä Sedinit 1999 jne, mutta heitetään raja nyt tuohon 2000-vuoteen). Tämän vuoden jälkeen on siis ollut 14 draftia, joiden ensimmäisellä kierroksella on varattu yhteensä 420 pelaajaa. Eli onhan se nyt ihan järkiajattelulla selvä juttu, että ei tuolta ensimmäiseltä kierrokselta per vuosi kuin kourallinen, keskimäärin varmaan noin puolet pystyy vetämään sen pitkähtkön uran suurehkossa roolissa, eli olemaan "hyviä varauksia". Maalivahdeista nyt puhumattakaan, joissa onnistuneina varauksina pidetään kenties ainoastaan sitä hyvää uraa ykkösmaalivahtina pelaavaa, ja heitä on NHL:ssä kerrallaan se kolmisenkymmentä.

Eihän periaatteessa ykköskierroksen ukoista odoteta, eli suunnilleen se on tuo on Top-10 tai se kirkkain kärki millä on vähän suurempi odotusarvo perusdraftissa ja senkin sisällä vain muutamalla pelaajalla. Sitten sen jälkeen 11 -> alkaa se hakuammunta. Minusta täällä nostetaan sellaisia nimiä esille joilla ei periaatteessa ole ollut mitään kauhean suuria oletuksia tähtipelaajiksi, vaan enemmänkin puhutaan potentiaalista ja jos saavuttaa paikan NHL:ssä.

Itse näen sen niin, että jos puhutaan ikuisesta lupauksessta niin tähän kategoriaan menee ain sellaiset ketä pidetään varmana tähtenä tai jotain sinnepäin, joka ei sitten joko B) tee uraa NHL:sä tai B) saavuta sen oletuksen mukaista tasoa mikä herraan on asetettu. Eli juuri kuten Aunt Wang avauksessaan otti Esille herrat Daiglen ja Stefanin. Sen jälkeen täällä onkin taas sellaisia nimiä kenestä ei kummoista odotusarvoa ole sen kummemmin, pelkästään sellainen pääsee tai ei pääse -fiilis. Jos katsotaan tulevaa draftia niin esimerkiksi hyökkääjistä varma oletusarvo on vain McDavidia, Eichelia, Marneria ja Stromea kohtaan, loput ovat sitten sellaisia pääsee tai ei pääse filliksellä olevia pelaajia.

Tietenkin tuokin on suhteellista, esimerkiksi miten laskea suomalaiset lupaukset. Onko pelaaja ikuinen lupaus jos ei pääse NHL:ään mutta pelaa komean uran SM-liigassa. Tai esimerkiksi Venäläiset pelaajat, joilla on tuo KHL-pelote. Voidaan tietenkin ottaa esimerkkinä vaikka Radulov, oli oletusarvoisesti varma ykkösketjulainen, mutta sitten sääti itsensä tekemään uran KHL:ssä, tuskin tuota herraa kuitenkaan ikuiseksi lupaukseksi lasketaan. Taas Oilerslasien takaa katsottuna selkeitä ikuisia lupauksia on pelkästään tuo Magnus Pääjärvi-Svensson, muuten nuo ekalle kierrokselle suuntautuneet flopit ovat aika paljon sellaista toivotaan-osastoa, kuitenkin joukossa on pelaajia kuten Bonsginore, Rita, Niinimäki, Mikhnov, Riesen ja sitä rataa.

 

[Artturenos]

Islanders ei osannut kehittää kaveria NHL-valmiiksi. Niederreiter on kuitenkin tehnyt Wildille kahdessa kaudessa 37&36 pojoa NHL:n kovimmassa lohkossa ja pääosin kolmoskentässä ilman suuremppa ylivoima-aikaa. Viime kaudella siinä roolissa jo 24 häkkiä. Ei ollenkaan hullumpaa mun mielestä.

Aivan varmasti juuri näin. Hyvät on kyllä maalimäärät tuohon rooliin, ideaali kolmos kentän pelaaja muutenkin ilmeisesti, että tuli kyllä hieman turhan kärkkäästi nostettua kaveri esiin. Onneksi en sentään flopiksi sanonut. Tuo Nidereitterin jälkeen varattu Brett Connolly sentään taitaa osua lähemmäs oikeata, että kaveri on jonkin sortin pettymys vuoden 2010 Draftin kärjestä.

Edit-Näitä Draft vuosia kun vertailee, niin löytyy muutoma mielenkiintoinen poikkeava vuosi.

Ensinnä nostaisin esiin vuoden 2003, mikä on mielestäni 2000-luvun kovin vuosi. Jäätävä määrä huippu pelaajia sattunut tähän vuoteen. Linkki Eliteprospcts.

Elite Prospects

Sitten toinen vuosi missä on hyvin omaperäinen leima, on vuosi 2012, jossa tosiaan on valtava määrä puolustajia top10 ja oikeastaan tuosta voisi sanoa jopa, että kannattiko tämän puolustaja vimma. Linkki Eliteprospects

Elite Prospects

Sitten 2000-luvulta paras esimerkki vuodesta, jossa ei varaajilla olle selvästi ollut mitään hajua mitä tekevät. Tässä juuri siitä malli vuosi kun kärjen jälkeen floppeja on flopin perään vuoroilla 5-15 ja osumis tarkkuus on ollu jopa parempi vuoroilla 15-30. Linnkki Eliteprospects vuoden 2000 draftiin.

Elite Prospects

 

[Baldrick]

Monesti näissä rupatteluissa katsellaan myös pelkkiä kaukalon tapahtumia, mutta unohdetaan jääkiekon ulkopuolinen elämä, joka vaikuttaa merkittävästi joissain tapauksissa pelaamiseen. Toiset kasvavat perheidylleissä ja vanhemmat kulkevat lapsen urakehityksen ehdoilla kannustaen ja toisilla taas ei tätä mahdollisuutta ole suotu. Joillakin taas vanhemmat kyllä ajattelevat urakehitystä jääkiekossa, mutta ovat muuten vinksallaan eivätkä kykene normaaleihin perhesuhteisiin. Tästä esimerkkinä Patrick O'Sullivan, jolla luultavasti olisi toisenlainen ura, jos hänellä olisi ollut tervejärkinen ja kannustava isä, eikä elämä täynnä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Varmasti syö tekemisen tasoa jos joudut varhaisaikuisena hakemaan lähestymiskieltoa isästäsi. Sitten on tietysti muita kuolemia perheissä, huono kaveripiiri, mitä tahansa vaikuttavia tekijöitä, joista ei pääse lukemaan lehdissä, mutta tekee varatun pelaajan kriittisimmistä hetkistä kaikkea muuta kuin uurastusta uran eteen.

Nämä tapaukset sinänsä ovat menetettyjä lupauksia, mutta floppaaminen on ehkä termi, jota välttäisin O'Sullivanin kaltaisissa tapauksissa käyttämästä, sillä edellytykset urakehitykselle eivät ole olleet sellaiset mihin taidot kuitenkin riittäisivät.

 

[Wolves]

Sitten toinen vuosi missä on hyvin omaperäinen leima, on vuosi 2012, jossa tosiaan on valtava määrä puolustajia top10 ja oikeastaan tuosta voisi sanoa jopa, että kannattiko tämän puolustaja vimma.

Tämähän on tavallaan draftissa nykyisen BPA-ajattelumallin varjopuoli. Parempi puolustaja on tarjolla niin otetaan se, vaikka meillä on jo 12 puolustajaa listoilla ja joukkue kaipaa syvyyttä hyökkäykseen tai tolppien väliin.

Toisaalta, eräät hakevat sitten vaikka väkipakolla sen tarvittavan hyökkääjän #17 varausnumerolla ns. "Off the charts" (Greg Sherman) ja lopputulos on mitä on. Nämä tapaukset ovat kuitenkin harvinaisempia.

 

[Denverin Munasyndi]

Ensinnä nostaisin esiin vuoden 2003, mikä on mielestäni 2000-luvun kovin vuosi. Jäätävä määrä huippu pelaajia sattunut tähän vuoteen. Linkki Eliteprospcts.

Elite Prospects

Vähän offtopiccia, mutta melko "kilpailukykyiset" kärkiketjut saa kasattua tuon 2003 draftin kahdesta ensimmäisestä kierroksesta. Ja reservissä löytyy vielä mm. Carter, Staal, Kesler, Howard ja Phaneuf. Varsinkin senttereiden osalta järkyttävän syvä vuosi. Suomalaisten osalta taas melko surkea. Pisimmän "uran" teki Esa Pirnes, 57 ottelua.

Parise-Getzlaf-Perry
Suter-Weber

Eriksson-Bergeron-Vanek
Seabrook-Burns

Crawford/Fleury

 

[Aunt Wang]

Monesti näissä rupatteluissa katsellaan myös pelkkiä kaukalon tapahtumia, mutta unohdetaan jääkiekon ulkopuolinen elämä, joka vaikuttaa merkittävästi joissain tapauksissa pelaamiseen.

Tämä on kyllä yksi asia, johon seurat nykyään panostava huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Ei taidettu esimerkiksi O'Sullivania paljoakaan haastatella draftin aikoihin, siinä missä nykyään GM:t lentävät vaikka mantereen toiselle puolelle haastatellakseen kaikkia mahdollisesti varattavia pelaajia. Taisi olla jopa niin, että jonkun seuran edustaja oli käynyt Granlundeilla kahvittelemassa. Nykyäänhän käydään myös entisten joukkuekavereitten puheilla jos sellaisia organisaatiosta löytyy ja kaikenmaailman OHL-managereilta lypsetään tietoa ties mistä. Ei ollenkaan huono juttu, että kartoitetaan hieman pelaajien taustoja. Tämänhän takia esimerkiksi Josh Ho-Sang tippui ~15 sijaa, kun nuorten maajoukkueesta tuli tietoa että kyseessä on vaikea tapaus.

 

[heskey #11]

Nostaisin esiin myös yhdennäkökulman, jota on jo hieman sivuttu.

Pelaaja on osoittanut juniorisarjoissa/Euroopan liigoissa pelanneena että on ikäluokassaan selkeä poikkeus. Vaikka pelaaja olisi varattu NHL-draftin viiden parhaan joukossa, ei se suoraan tarkoita että varattu seura osaisi käsitellä pelaajaa. Lupaava pelaaja ei saa organisaatiossaan mielestään kohtelua ja hänen motivaationsa putoaa kuukausi kuukaudelta. Lopulta pelaaja löytää itsensä neljän vuoden päästä Saksan kakkosliigasta.
Paljon riippuu minkälaisia valmentajia ja tukijoukkoja nuorella pelaajalla on ympärillään kun hän yrittää saavuttaa "top5-potentiaaliaan". Väittäisin että Sedinit saivat Vancouverissa paremman mahdollisuuden saavuttaa potentiaalinsa kuin esimerkiksi (vasta) 20.varattu, mutta silti ikäluokkansa kovimpiin lupauksiin lukeuttuva, Angelo Esposito. Moni puhui että Brian Burke teki äkkipikaisia ratkaisuja halutessaan väkisin Sedinit Vancouveriin. Sedinit olivat kuitenkin pelanneet samassa seurassa, jopa samassa ketjussa koko siihen astisen uransa. Väitän että tälläinen lähtötilanne on huomattavasti "turvatumpi" saavuttaa potentiaali kuin Espositon tapaus. En tunne Espositon tapausta niin tarkasti, mutta muistelisin että hänellä oli ennen Atlantaan siirtoa polvivaivoja. Ray Shero haistoi hyvin tilanteen ja myi hänet pois? Kukaan tuskin tietää mitä kulisseissa oikeasti tapahtui. Tähän asti Esposito oli ratkaissut Kanadalle u20 kullan ja tehnyt juniorisarjoissa vakuuttavaa jälkeä. "Lupaus" hän oli kiistatta vielä tässä vaiheessa. Tilastojen perusteella hän oli loppu-uransa syöksykierteessä ja pelasi viime kaudella Sami Aittokallion kanssa Fort Wayne Kometsin organisaatiossa ECHL:ssä.
Tästä aiheesta olisi mielenkiintoista katsoa jokin dokumentti tai lukea kirja. Pääosassa Daigle, Esposito, Stefan, Brendl, Traczuk... Nostaisin esiin vielä Eric Lindrosin pikkuveljen Brett Lindrosin jonka ura tuhoontui vanhemman veljensä tavoin aivotärähdyksiin.

Väittäisin että moni suomalainen palaa NHL-reissuiltaan kotimaahansa juuri siksi että riittävää tukiverkostoa ei ole. Tälläisiä KHL:ssä pelanneen VM Savinaisen kaltaisia (ostan kaverini seuraksi) tapauksia on aika vähän. Tietääkö joku samankaltaisia käyneen NHL:ssä? Miten tälläinen voisi vaikuttaa nuoreen pelaajaan? Tuskin ainakaan negatiivisella tavalla.

 

[Benn]

Vuoden 2010 draftissa #11 Dallasiin varattu erittäin lupaavana pidetty maalivahti Jack Campbell ei ole täyttänyt likimainkaan niitä odotuksia joita häneen asetettiin. Campbell on RFA, joten mielenkiintoista nähdä löytyyky Starsilta enää uskoa mieheen, sen verran heikot ovat näytöt viime kausilta.

Sai itseasiassa juuri eilen vielä vuoden sopparin. Pelasi kai mm-kisoissa ihan hyvin jenkkien-paidassa ja sai vielä todennäköisesti viimeisen näytönpaikan.

 

[Mounir]

Tämä on kyllä yksi asia, johon seurat nykyään panostava huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Ei taidettu esimerkiksi O'Sullivania paljoakaan haastatella draftin aikoihin, siinä missä nykyään GM:t lentävät vaikka mantereen toiselle puolelle haastatellakseen kaikkia mahdollisesti varattavia pelaajia. Taisi olla jopa niin, että jonkun seuran edustaja oli käynyt Granlundeilla kahvittelemassa. Nykyäänhän käydään myös entisten joukkuekavereitten puheilla jos sellaisia organisaatiosta löytyy ja kaikenmaailman OHL-managereilta lypsetään tietoa ties mistä. Ei ollenkaan huono juttu, että kartoitetaan hieman pelaajien taustoja. Tämänhän takia esimerkiksi Josh Ho-Sang tippui ~15 sijaa, kun nuorten maajoukkueesta tuli tietoa että kyseessä on vaikea tapaus.

Joo, siis tämähän muuttui tai alkoi muuttumaan työsulkukauden jälkeen, kun palkkakatto tuli mukaan ja seurat ymmärsivät ettei varauksia voi vain hukata. Nykyäänhän scoutit pyörivät harjoituksissa, jututtaavat joukkuekavereita, ottaavat selvää kaukalon ulkopuolisesta elämästä. Periaatteessa pyritään kääntämään jokaikinen kivi ja männynkäpy, että saadaan pelaajista kokonaiskuva. Back in the dayshän se oli sitä, että katseltiin vain matsit ja mitä kaverit tekevät jäällä. Tässä on yksi syy miksi ihmettelen tuota syvään juurtunutta tilastoscouttausta, mitä harrastetaan ihan urakalla kun arvioidaan pelaajia. Nykyäänhän flopit johtuvat yleensä siitä, että jos vaikka kaikinpuolin onkin junnuissa toimiva paketti, niin ei kuitenkaan saa fyysisesti sitä peliä siihen uomaan että tekisi pitkän uran änärissä, yleensä se ensimmäinen takapakki tulee siinä kun siirrytään junioreista farmiin pelaamaan. Toisaalta kyllähän noissa heikommissa drafteissa kokoajan pompsahtelee tuon selkeän kärjen jälkeen noita scoutpickkejä ensimmäiselläkin kierroksella, vähän kuin tökittäisiin kepillä jäätä. Mutta pääsääntöisestihän se menee nykyään niin, että nuo "parhaat" tai no kenellä on ne työkalut pärjätä menevät siellä ensimmäisellä kierroksella.

 

[Aunt Wang]

Väittäisin että moni suomalainen palaa NHL-reissuiltaan kotimaahansa juuri siksi että riittävää tukiverkostoa ei ole. Tälläisiä KHL:ssä pelanneen VM Savinaisen kaltaisia (ostan kaverini seuraksi) tapauksia on aika vähän. Tietääkö joku samankaltaisia käyneen NHL:ssä? Miten tälläinen voisi vaikuttaa nuoreen pelaajaan? Tuskin ainakaan negatiivisella tavalla.

Muuan Jagr otti äitinsä mukaan kun lähti rapakon toiselle puolen. Barkovilla sama, äiti otettiin tekemään ruokaa ja pesemään pyykkiä. Phil Oreskovic asui myös äitinsä kanssa, se ei valitettavasti toiminut ja nyt jannu kiekkoilee ECHL:ssä.

 

[Mounir]

Muuan Jagr otti äitinsä mukaan kun lähti rapakon toiselle puolen. Barkovilla sama, äiti otettiin tekemään ruokaa ja pesemään pyykkiä. Phil Oreskovic asui myös äitinsä kanssa, se ei valitettavasti toiminut ja nyt jannu kiekkoilee ECHL:ssä.

Muuan Nail Yakupovhan muutti koko perheensä Edmontoniin, voi olla että ilman tuota temppua Eakinsin koirankopista ei olisi noustukkaan, varmaan se syy miksi puolitoista vuotta sitä jaksoikin.

 

[red.machine]

Oliko Valabik ja Mihalik mitään kunnolisia lupauksia loppu viimein? Junnuissa kummallakin aika nihkeät tilastot ja omaan silmään lähinnä näyttää siltä, että varanneet seurat ovat hirveällä riskillä hakeneet vain omaa kopio-Charaa.

Kyllä mielestäni skoutit jotain potentiaalia näissä herroissa ovat nähneet, kun kerran ensimmäisellä kierroksella heidät on varattu. Zdeno Charakin oli aikoinaan vasta kolmannen kierroksen varaus, vaikka vartta löytyi peräti 2 metrin ja kuuden sentin edestä.

Toivon todella, että Jakupovista ei tule "ikuista lupausta". Ensimmäinen kausi oli mieheltä todella hyvä, kun 48:n otteluun syntyi komeat 31 tehopistettä, joista maaleja 17. Mikäli tuolloin ei olisi ollut työsulkukausi, niin 30 maalia olisi luultavasti mennyt rikki. Mitäköhän tapahtui tuon kauden jälkeen, kun tehot eivät ole olleet läheskään samaa luokkaa kuin ensimmäisellä kaudella? Toivottavasti Edmontonin johdon uudistuminen auttaa myös Jakupovia nousemaan seuraavalle tasolle. Itse nään jannussa potentiaalia neljänkymmenen maalin mieheksi.

 

[Apheu]

Yakupov näytti jopa vaaralliselta tämän kauden lopulla. Hänellä on kyllä erinomainen laukaus ja sellainen ovechkinmainen halu ja tarve iskeä sitten kiekkoa reppuun. En yllättyisi, jos ensi kaudella paukkuisi 30 maalin raja. Valmentajavaihdoksen jälkeen jannun peli alkoi kulkea ja esimerkiksi ylivoimalla löysi hyvin paikkansa oikealta suoraa syötöstä laukojana. Itse uskon, että Yakupov vielä tulee.

 

[Mounir]

Toivon todella, että Jakupovista ei tule "ikuista lupausta". Ensimmäinen kausi oli mieheltä todella hyvä, kun 48:n otteluun syntyi komeat 31 tehopistettä, joista maaleja 17. Mikäli tuolloin ei olisi ollut työsulkukausi, niin 30 maalia olisi luultavasti mennyt rikki. Mitäköhän tapahtui tuon kauden jälkeen, kun tehot eivät ole olleet läheskään samaa luokkaa kuin ensimmäisellä kaudella? Toivottavasti Edmontonin johdon uudistuminen auttaa myös Jakupovia nousemaan seuraavalle tasolle. Itse nään jannussa potentiaalia neljänkymmenen maalin mieheksi.

Tapahtui Dallas Eakins, penkitykset kesken ottelun tai poppariosasto. Pelasi pääsääntöisesti ihan jossain muualla kuin pisteketjuissa ja puukäsien kanssa. Eakinsilla ei ollut valmentamisesta mitään hajua ja treenit tuijotettiin fläppitaulua. Jos Eakins olisi jatkanut kauden loppuun asti niin Yakupovikin pelaisi ensi kaudella euroopassa, kuten varmaan myös Landerkin. Viime kauden lopullahan oli yksi parhaista OIlers-pelaajista ja pelasi tuollasita tankkimaista karvauspeliä, ajeli ihan huolella porukkaa ja löysi taas itseluottamuksen Nelsonin alaisuudessa, tietenkin myös Royn hankinta auttoi huomattavasti kun pääsi pelaamaan kokeneen sentterin kanssa. Mutta kyllähän tuossa oli tietenkin Nelsonilla pieni työ ensin kasvattaa Yakupovin itsetunto takaisin asteittain.

 

[ipaz]

Väittäisin että moni suomalainen palaa NHL-reissuiltaan kotimaahansa juuri siksi että riittävää tukiverkostoa ei ole. Tälläisiä KHL:ssä pelanneen VM Savinaisen kaltaisia (ostan kaverini seuraksi) tapauksia on aika vähän. Tietääkö joku samankaltaisia käyneen NHL:ssä? Miten tälläinen voisi vaikuttaa nuoreen pelaajaan? Tuskin ainakaan negatiivisella tavalla.

A. Ovechkin toi myös vanhempansa Washingtoniin. Mutta totta on, että todella moni lähtee reissuun yksin ja jos ei olekaan niin kovapäinen kuin luuli, eikä ole maanmiehiä seuranaan niin kyllähän siinä voi ikävä tulla. Farmissakin on varmasti mukavampi pelata jos siellä on suomalaisia, tai edes ruotsalaisia jotka ovat kuitenkin aika samanhenkisiä. Eikös Teemu Hartikainen viettänyt vapaa-aikansa Oklahomassa lähes pelkästään Landerin ja Pääjärven kanssa.

Petteri Lindbohmilla oli tukiverkko sekä ylhäällä St. Louisissa (Lehterä ja rouvansa) ja alhaalla Chicagossa junnuaikojen kaveri Hakanpää. Tuo on varmastikin erittäin tärkeää nuorelle kaverille kun muuttaa maapallon toiselle puolelle tekemään töitä kovan paineen alla.

Myös seurat yrittävät monesti helpottaa varsinkin lupaavien nuorten sopeutumista NHL:ään. Pittsburgh hankki Jagr'n ekana kautena maanmies Jiri Hrdinan Calgarystä. Capitalsissa oli Dainius Zubrus, mutta 3. kaudella GMGM hankki Fedorovin ja Viktor Kozlovin lapsenpiioiksi nuorille Ovielle ja Semenille. Ymmärtääkseni Ovechkin asui tuolloin Fedorovin talossa. Samoin tehdään toki kanadalaisten kanssa ja varsinkin Coloradossa jossa seura majoittaa usein nuoren tulokkaan jonkin vanhemman perheellisen pelaajan kotiin. Matt Duchesne taisi asua Adam Footen luona. Ja varmasti on paljon enemmänkin tämänlaisia järjestelyjä.

 

[Mounir]

Myös seurat yrittävät monesti helpottaa varsinkin lupaavien nuorten sopeutumista NHL:ään. Pittsburgh hankki Jagr'n ekana kautena maanmies Jiri Hrdinan Calgarystä. Capitalsissa oli Dainius Zubrus, mutta 3. kaudella GMGM hankki Fedorovin ja Viktor Kozlovin lapsenpiioiksi nuorille Ovielle ja Semenille. Ymmärtääkseni Ovechkin asui tuolloin Fedorovin talossa. Samoin tehdään toki kanadalaisten kanssa ja varsinkin Coloradossa jossa seura majoittaa usein nuoren tulokkaan jonkin vanhemman perheellisen pelaajan kotiin. Matt Duchesne taisi asua Adam Footen luona. Ja varmasti on paljon enemmänkin tämänlaisia järjestelyjä.

Sidney Crosbyhan asui pitkän tovin Lemieuxin luona kun matkasi Pensiin. Mutta kyllä on ainakin sellainen fiilis että varsinkin heti draftin jälkeen liigan hypänneillä on aina ollut jotain tuon tyylistä järjestelyä menossa.

 

[Pica]

Joe Morrow, huttiin pitkään yhtenä tulevaisuuden Penguins-puolustuksen kärkinimistä. Sitten alkoi tulla huhuja asennevammaisuudesta, siirto Dallasiin ja lopulta Bostoniin jossa pelipaikka on avautunut farmin puolelta. Ikää tulee tänä vuonna "jo" 23 vuotta.

Morrow on ehdottomua suosikkejani Bruinson "nuorista".

Tulevalla kaudella Morrowilla on mahdollisuus nousta isomman yleisön tietoisuuteen Bruinsin puolustuksessa. Pari vuotta on omaa päätä opeteltu pelaamaan alhaalla ja viime kauden stintti ylhäällä meni ok. Toki pyrki pelaamaan täysin riskitöntä peliä että veteraaneihin luottava valmentaja ei heti olisi palauttanut alas mutta kyllä siitäkin menosta paistoi hyvä luistelu ja tekeminen kiekon kanssa läpi.

Jonkin verran Providencen pelejä kauden mittaan katsoneena Morrow yleensä pisti silmään hyvässä ja huonossa molempien joukkueiden pelaajista. Kun oli käsky hyökätä niin silloin mentiin ja sellaisella riskillä että omissakin kolisi mutta jospa siihen löytyy joku järki iän karttuessa ja sarjan vaihtuessa. Tuntuu myös loykkaantuvan säännöllisin väliajoin eli toivottavasti saa pelata terveen "näyttökauden" ensi kaudella.

 

[Shejbal]

Ensimmäisen kierroksen vuoron käyttäminen maalivahtiin on osoittautunut hyvin usein surkeaksi valinnaksi. Tässä ensimmäisellä kierroksella varatut maalivahdit viimeisen 20 vuoden ajalta.

1995

13. Jean-Sebastien Giguere
16. Martin Biron
22. Brian Boucher
25. Marc Denis

Giguere saavutti urallaan Stanley Cupin ja yhden finaalipaikan. Joten 13. vuoro on varmasti oikeutettu. Hänet varanneelle Whalersille hyöty jäi kauppatavaran tasolle, sillä Giguere kaupattiin ilman yhtäkään peliä Hartfordin/Carolinan paidassa. Muut kolme ekalla kierroksella varattua vahtia ovat myös pelanneet yli 300 NHL-matsia kukin, joten ykköskierroksen varausta voi pitää oikeutettuna. Otetaan huomioon, että esimerkiksi Teemu Riihijärvi ja Miika Elomo kelpasivat samassa draftissa ykköskierroksella.

1996

23. Craig Hillier

Penguins tuhlasi ykkösvarauksensa OHL:n vuoden maalivahtina palkittuun Hillieriin. Hillier ei koskaan pelannut NHL:ssä, vaan vajaan 50 AHL-ottelun jälkeen tie vei alasarjoihin.

1997

4. Roberto Luongo
21. Mika Noronen
24. J-F Damphousse

Roberto Luongo on ollut liigan eliittivahteja viimeiset 15 vuotta, joten nelosvaraus oli oikeutettu. Toki tehnyt uransa muualla, kuin varanneessa Islandersissa. Noronen palasi jo parikymppisenä oikeastaan ihan hyvin Buffalossa, mutta ei saanut vakiinnutettua paikaansa. Damphoussen uran saldoksi jäi 6 NHL-ottelua.

1998

14. Patrick DesRochers
15. Mathieuc Chouinard

DesRochersin NHL-ura jäi 11 esiintymiseen ja Chouinardin yhteen. Coyotes ja Senators olisivat varmaankin jälkikäteen varanneet toisin. Tosin Senators varasi Chouinardin uudelleen vuonna 2000. Silloin 2.kierroksella.

1999

6. Brian Finley
22. Maxime Ouellet
27. Ari Ahonen

Finley neljä, Ouellet kaksitoista NHL-ottelua. Ahonen taisi päästä ihan penkiltä katselemaan Brodeurin torjuntatyöskentelyä. Hukkaan heitettyjä varauksia nämä.

2000

1. Rick DiPietro
22. Brent Krahn

Islanders tuhlasi DiPietron ykköskierroksen varauksen ja helvetisti miljoonia. Peliesitykset kentällä ei koskaan olleet ainakaan ykkösvarauksen arvoisia. Brent Krahn lopetti uransa 2011, mutta lähimpänä NHL:ää hän on ollut parina viime kautena, kun on käynyt Calgary Flamesin harjoituksissä tuurailemassa. (Joo, joo. Pääsi Dallasissa aikanaan kerran kentälle.)

2001

8. Pascal Leclaire
10. Dan Blackburn
26. Jason Bacashihua
29. Adam Munro

Heidänkin NHL-urat jäivät vaatimattomiksi.

2002

2. Kari Lehtonen
25. Cam Ward
29. Hannu Toivonen

Lehtonen on ollut hyvä NHL-veskari, mutta onko ollut 2. varauksen arvoinen. Toki silloin varaushetkellä näytöt olivat niin kovat, että silloin 2. varaus ei ollut liioiteltua. Cam Ward torjui tulokaskaudellaan Carolinan Stanley Cupiin, joten loistavasti käytetty varaus. Toivosen NHL-ura jäi vaatimattomaksi.

2003

1. Marc-Andre Fleury

Fleurysta Penguins on saanut ykkösveskarin kymmeneksi vuodeksi ja Stanley Cup voittajan. Ei tuosta voi juuri valittaa, vaikka hemmetin kovia kenttäpelaajiakin oli saatavilla Fleuryn jälkeenkin.

2004

6. Al Montoya
14. Devan Dubnyk
17. Marek Schwarz
26. Cory Schneider

Dubnyk alkoi vasta tällä kaudella näyttää ykkösveskarilta ja myös Schneiderillä kesti aikansa nousta nyky tasolleen. Pekka Rinne varattiin tässä draftissa 8. kierroksella.

2005

5. Carey Price
21. Tuukka Rask

Price putsasi juuri palkintopöydän ja on ollut muutenkin luotettava veskari Habsille pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Myös Boston sai Raskista Vezina-voittajan, joten näiden varausten voisi sanoa menneen nappiin.

2006

11. Jonathan Bernier
15. Riku Helenius
23. Semyon Varlamov
26. Leland Irving

Bernier saavutti Stanley Cupin kakkosveskarina Kingsissä ennen treidiä Torontoon. Varlamov nousi ykkösveskariksi saatuaan siirron Washingtonista Coloradoon. Heleniuksesta ja Irvingista ei tullut NHL-kassareita.

2007

Ei varattu maalivahteja ensimmäisellä kierroksella.

2008

18. Chet Picard
30. Tom McCollum

Ei ole heistäkään ollut NHL-veskareiksi.

2009

Ei ykköskierroksen varauksia.

2010

11. Jack Campbell
27. Mark Visentin

2011

Ei ykköskierroksen varauksia.

2012

19. Andrei Vasilevsky
24. Malcolm Subban

Vähiin ovat pelit jääneet, mutta ovat toki vielä nuoria poikia.

2013

Ei ykköskierroksen varauksia.

2014

Ei ykköskierroksen varauksia.

Eli nelisenkymmentä veskaria on varattu ekalla kierroksella viimeisen 20 vuoden aikana ja vajaan kymmenen heistä voi laskea tehneen ykkösvarauksen arvoisen NHL-uran ja olleen hyödyksi heidät varanneelle seuralle. Viime vuosina veskareita ei ole enää ekalla kierroksella varattu, joten seuratkin ovat huomanneet homman turhuuden.

 

[Merovingi]

En tuota DiPietron dumaamista oikein ymmärrä. Pelasi todella hyvin ennen tuota jättisopimustaan ja vaikutti kaikin puolin tulevalta huippumaalivahdilta, mutta sitten ei paikat enää kestäneet sitten millään ja ura meni siihen. Oikealla paikalla aikanaan varattiin, mutta paikat eivät kestäneet. Shit happens.

Maalivahtia en kyllä helposti ykköskierroksella varaisi. Melkoista voodoota tuo maalivahtien touhu on ja aina voi Euroopasta löytää jotain Antti Niemen kaltaisia läpimurtomaalivahteja. Se toisaalta onkin hyvä kysymys, että millaiset onnistumisprosentit ovat hyökkääjillä ja pakeilla maalivahteihin verrattuna ykköskierroksella varatessa?

 

[Nicholsson]

Sidney Crosbyhan asui pitkän tovin Lemieuxin luona kun matkasi Pensiin. Mutta kyllä on ainakin sellainen fiilis että varsinkin heti draftin jälkeen liigan hypänneillä on aina ollut jotain tuon tyylistä järjestelyä menossa.

Muistelisin, että Malkinkin asui tulokasvuosinaan Sergei Gontsharin asunnolla. Monesti pelaajat puhuvat kyllästymiseen asti kuinka hienoa on, että joukkuekaverina on niin ja niin kokenut pelaaja ja kuinka hienoa on seurata tätä läheltä. Tämä varmasti korostuu juuri eurooppalaisilla pelaajilla jotka tulevat uuteen kulttuuriin, ja kun kotona ja hallilla on joku, joka pitää huolen.

 

[Apmp-]

En tuota DiPietron dumaamista oikein ymmärrä. Pelasi todella hyvin ennen tuota jättisopimustaan ja vaikutti kaikin puolin tulevalta huippumaalivahdilta, mutta sitten ei paikat enää kestäneet sitten millään ja ura meni siihen. Oikealla paikalla aikanaan varattiin, mutta paikat eivät kestäneet. Shit happens.

Jotakuinkin samaa voisi sanoa Pascal Leclairestakin. Melkoisia Litti-tason huumoriloukkaantumisiakin matkan varrelle sattui. Monelle varmaan jäänyt mieleen ainakin se kun loukkaantui kiekon osuessa häntä naamaan hänen ollessaan luukkuvahtina.

 

[Aunt Wang]

Entäpä Blackburn? Hänelläkin taisi mennä lupaava ura raiteiltaan loukkaantumisten takia.

Mark Visentin taidettiin jättää Arizonan taholta signaamatta, eikä ihme sillä eihän tuo ole saanut melkeinpä mitään aikaiseksi AHL:n puolella. Onko sitten kyse huonosta joukkueesta vai huonosta mokesta, tiedä sitä. Alle 190cm pituiset moket ovat kuoleva rotu.

 

[Denverin Munasyndi]

Jotakuinkin samaa voisi sanoa Pascal Leclairestakin. Melkoisia Litti-tason huumoriloukkaantumisiakin matkan varrelle sattui. Monelle varmaan jäänyt mieleen ainakin se kun loukkaantui kiekon osuessa häntä naamaan hänen ollessaan luukkuvahtina.

Down Goes Brown: Behind the scenes at the NHL's Christmas pageant Jos tämän jaksaa lukea läpi, niin PL:n historia kiteytyy aika hyvin.

 

[Nicholsson]

En tiedä onko täällä jo käsitelty sellaisia herroja, kuin Nikita Filatov(#6CBJ, 2008), Stanislav Chistov (#5ANA, 2001), Alexander Burmistrov (#8ATL, 2010) ja surullisen kuuluisa Hugh Jessiman (#12NYR, 2003)? Jessiman on varmasti näistä se eniten puhutuin juuri draftin laajuuden takia. Jälkiviisaana helppo sanoa, mutta kyseisen herran jälkeen varattiin mm. Dustin Brown, Brent Seabrook, Zach Parisé, Ryan Getzlaf, Ryan Kesler, Mike Richards, Corey Perry... listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Filatov taisi olla yksi ikäluokkansa taitavimmista, ellei taitavin prospekti. NHL:ssä läpimurto jäi kuitenkin tekemättä (CBJ,OTT: 53, 6+8=14). Burmistrovilla ilmeisesti oli sama juttu; lahjakas mutta ei breikannut missään vaiheessa (ATL, WPG: 194, 23+35=58). Tietääkö kukaan mitä kavereille sitten loppujen lopuksi kävi, "seminmäinen" laiskuus, mentaalipuolen ongelmat..? KHL:ssä kuitenkin syntynyt ihan kohtuullista jälkeä. Chistovilla hieman sama juttu. Toki Filatov (25v.) ja Burmistrov (23v.) ovat vielä suhteellisen nuoria urheilijoita, joten vielä voi olla mahdollisuus uran nousulle, jos mentaalipuoli saataisiin kuntoon.