Ikuinen rakkaus, onko sitä? Kyllä vaan!

[scholl]

En myöskään pidä laisinkaan "häpeällisenä" sitä jos miehenä ryhdyn keskustelemaan parhaan ystäväni kanssa tunteista ja epäonnistumisista tms. asioista joita ei välttämättä pidetä kovinkaan miehisinä keskustelunaiheita.

Vaikea sanoa tai määritellä, ovatko ne häpeällisiä. Noista ei vain yleensä kukaan puhu. Kuuluu samaan kategoriaan kuin "ämmät itkee hautajaisissa". Helposti jos lähtee tollaiselle tielle niin sitten käy niin, että kun pitäisi jengiä laittaa järjestykseen niin ei ehkä pelkkä uhkailukaan riitä, kun puuttuu se rispekti. Helppohan aina sitten jälkeenpäin ihmetellä, mutta totuus on kuitenkin se, että miehet ovat kilpailuvietin johdattelemia tyyppejä ja lauman (eli kaveriporukan) heikot yksilöt joutuvat kyllä hankaluuksiin. Naisilla on jotenkin eri tilanne. Miehen kannattaa muistaa se, ettei luota kehenkään ja on valmis tarvittaessa puolustamaan itseään. Jos puhua haluaa pehmeitä niin kannattaa mennä Tony Sopranon tapaan juttelemaan mukavia jollekin ammattilaiselle. Siinä ei menetä todennäköisesti mitään.

 

[Alamummo]

Ei kenenkään pidä, jos ei tahdo. Tasa-arvohan on ihan fiksu asia, mutta valitettavasti fakta on vain se, että nainen joutuu fyysisesti hankkimaan perheen nuorempana kuin mies, jos ylipäätänsä sellaista halajaa. Mies voi hoitaa homman myöhemminkin.

Lisäksi jos seuraa työkseen matkustavia niin suomalaisista lähes kaikki ovat miehiä. Muissa maissa tilanne hieman tasaisempi, mutta silti pääsääntöisesti miehillä menee aikaa paitsi työhön niin työhön kuuluvaan matkustamiseen, kun taas valtaosa naisista on 8-4/9-5 tyyppisissä duuneissa.

Miehillä on myös erittäin paljon harrastuksia. Urheilevat itse, käyvät matseissa ja muissa vastaavissa ja koska miehillä on paljon kavereita niin menee yleensä pe ja la, joskus ke-iltakin kavereiden kanssa ryypätessä. Naisillahan kavereiden kanssa ajanviettoa ei juuri ole, vaan jos seurustelevat, pyrkivät kahlitsemaan miehenkin kotisohvalle, eivätkä päästä normaali viikonloppuviihteelle kavereiden kanssa. Minulle on kerrottu, että naiset eivät seurustellessaan pidä yhteyttä omiin kavereihinsa ja näinollen heillä on löyhät ystävyyssuhteet, eikä sellaista vahvaa porukkaa kuin miehillä, jossa periaate on "naisia tulee ja menee, mutta frendit säilyy".

Sitten tulee vielä tämä, että miehet juttelevat busineksista, autoista ja vastaavista keskenään. Naiset sen sijaan tykkäävät jutella pehmeistä asioista, tunteista ja suhteista ystäviensä kanssa, kun taas mies ei frendinsä kanssa sellaisista höbisisi, vaikka olisi ase ohimolla. Niinpä naisilla on tilaisuus ihan harrastuksenkin vuoksi pohtia suhdekuvioita ja minkälaista kumppania hakevat.

Naisille on myöskin miestä tärkeämpää seurustella. Heille mies on jonkinlainen statussymbooli ja he myöskin ehkä viihtyvät nyyhnyyh illanvietossa oikeastikin. Voisi siis kuvitella, että sieltä löytyisi miehenkatsomismotivaatiota.

Eli summa summarum, 30+v kokemuksella sanoisin, että miehen ja naisen ajankäyttö on niin paljon erilainen ja miehellä on niin vähän vapaa-aikaa, ettei ehdi suorittaa sitä rakkaudenkartoitusprosessia. Tottakai rakastumisia sattuu miehillekin, mutta voisi ehkä tapahtua enemmänkin, jos naiset satsaisivat siihen enemmän. Ei toki ole mukavaa, jos naiset ovat kovin päällekäyviä, mutta voihan sen asian suorittaa hienotunteisestikin. Pääasia, että kertovat mitkä ovat heidän vahvuutensa ja miksi juuri he haluavat tutustua tai jotakin vastaavaa.

Kirjoittamassasi on osa totta. Naisten on perustettava perhe noin nelikymppiseksi mennessä, jos sellaisen mielii laittaa. Miehet myös matkustavat työn puolesta enemmän, totta. Naiset ovat ehkä myös keskimäärin seurusteluhakuisempia; ainakin kokemus lähiympäristössä osoittaa sen. Valitettava totuus on myös se, että seurustelu näyttää sitovan naisia; ei haluta lähteä enää tyttöporukassa ja lasten tultua se ei onnistu enää niin helposti, vaikka siinä vaiheessa niitä haluja tuntuu taas olevan. Illanviettoihin vakiparit eivät helposti sinkkunaisia kutsu - hehän ovat uhka parisuhteelle...
Mitä tunteista puhumiseen tulee niin näyttää se onnistuvan ieskavereiltanikin, mutta ehkä niistä sitten ei puhuta miesten kesken - mene ja tiedä.

Mutta loput on kyllä yksilöstä kiinni.

Ei mullakaan ole aikaa juosta maisemissa munahaukkana metsästelemässä miehiä. Teen pitkiä työpäiviä, urheilen lähes joka päivä, koirat vievät osan ajasta, käyn paljon erilaisissa tapahtumissa kavereiden kanssa + lisäksi muut harrasteet. Kapakassa tulee käytyä pari kertaa kuussa. En oikein jaksa sitä ördämeinikiä, kun porukka tuntuu jättävän takin lisäksi myös aivot narikkaan. Harvoin vastaan tulee ketään mielenkiintoista ihmistä, jonka kanssa voisi jutella edes kohtuujärkeviä.

Seurustellessani en ole koskaan vaatinut ketään jäämään kotisohvalle, en sitä miehenpuoliskoa enkä ole sitä myöskään itseltäni velvoittanut. Ihmisellä pitää olla oma elämä ja ystävät ja sitten on se yhteinen. En ole ikinä vahtinut enkä jäkättänyt enkä siedä sitä myöskään toiselta. Tätä on sitten käytetty hyväksi ja paskaa on tullut tupaan ovista ja ikkunoista. Exäni ovat kuvitelleet, että se etten vahdi heidän joka askeltaan enkä ole mustasukkainen oikeuttaa sitten mihin käytökseen hyvänsä.

Sinkkuna siis mennään.

Haluan uskoa ikuiseen rakkauteen, mutta sen löytämisen suhteen olen kyllä kyyninen.

 

[scholl]

Valitettava totuus on myös se, että seurustelu näyttää sitovan naisia; ei haluta lähteä enää tyttöporukassa

Mistä johtuu, että seurustelu sitoo naisia?

Illanviettoihin vakiparit eivät helposti sinkkunaisia kutsu - hehän ovat uhka parisuhteelle...

Miksi parit viettävät aikaa illanvietoissa? Eikö pari voi viettää iltaa kahdestaan ja sitten vaihtoehtoisesti muut illat olla vapaita menemään kavereidensa kanssa?

En oikein jaksa sitä ördämeinikiä, kun porukka tuntuu jättävän takin lisäksi myös aivot narikkaan.

Sulla on vääränlaisia ystäviä.

Harvoin vastaan tulee ketään mielenkiintoista ihmistä, jonka kanssa voisi jutella edes kohtuujärkeviä.

Ei se ole tarkoituskaan. En mä ainakaan yleensä "koskaan" neuvottele vieraiden ihmisten kanssa juhlimassa, vaan menen liikenteeseen kavereiden kanssa, jolloin vedetään viinaa ja jutellaan kavereille. Ja jos kaikki kaverit sattuvat katoamaan niin ei kun lisää viinaa vaan. Ei siinä tarvitse mitään jutella.

Mä olen ainakin sitä mieltä, että illanvietto menee aivan pilalle, jos joutuu juttelemaan vieraiden ihmisten (todennäköisten pyrkyreiden) kanssa.

 

[Ted Raikas]

Mä olen ainakin sitä mieltä, että illanvietto menee aivan pilalle, jos joutuu juttelemaan vieraiden ihmisten (todennäköisten pyrkyreiden) kanssa.

Niin, ei missään tapauksessa kannata vahingossakaan tutustua uusiin, mahdollisesti mukaviin ja mielenkiintoisiin ihmisiin. Kaikki ehdottomasti haluaa sinulta jotain, kukaan ei ole pyyteetön.

 

[mauri]

Ei se ole tarkoituskaan. En mä ainakaan yleensä "koskaan" neuvottele vieraiden ihmisten kanssa juhlimassa, vaan menen liikenteeseen kavereiden kanssa, jolloin vedetään viinaa ja jutellaan kavereille. Ja jos kaikki kaverit sattuvat katoamaan niin ei kun lisää viinaa vaan. Ei siinä tarvitse mitään jutella.

Mä olen ainakin sitä mieltä, että illanvietto menee aivan pilalle, jos joutuu juttelemaan vieraiden ihmisten (todennäköisten pyrkyreiden) kanssa.

Kyllä baareissa uusienkin tuttavuuksien kanssa on hilpeetä jutella, jos jutut menevät yksiin: kovin syvällisiä en kuitenkaan yleensä jaksa pohdiskella; kyllä pääajatuksena lienee ennemminkin hubailu eikä synkistely. Nimittäin synkistelyksi se tuntuu menevän monella, kun viinaksia ovatten ottaneet. Eli olen schollin kanssa samoilla linjoilla sen suhteen, että yöelämä on hauskanpitoa, ei maailmanparantamista varten.

Mutta siis: ikuinen rakkaus? Olisihan se huikean ihanaa uskoa, että ikuinen rakkaus on löydettävissä, vaan elo todistaa muuta. Tai ainakin se todistaa sen, että ei 'love forever' ihan kaikkia varten ole. Mutta onko se sitten edes tavoiteltavaa? En nyt tarkoita, etteikö sitoutuminen ja pitkä suhde olisi tavoiteltavaa, vaan sitä, että onko järkevää asettaa suhteelle sellaisia 'tämä rakkaus kestää kaiken' -vaatimuksia. Itse olen ajatellut, että rakastaminen NYT on oleellisempaa kuin rakastaminen 29 tai 76 vuoden kuluttua...Tosin itserakkauttahan tämä sinkun elämä taitaa olla? Heh. Ja *wink*

 

[scholl]

Kaikki ehdottomasti haluaa sinulta jotain, kukaan ei ole pyyteetön.

Aivan. Tuo on fakta. Eri asia on se, jos jonotat vaikka drinksua ja siinä tulee tahattomasti heitettyä vieressä odottavalle pari sanaa. Se on ihan anonyymiä kommunikointia, eikä tarkoita mitään, mutta toisaalta on sitten näitä, jotka pyrkivät juttusillesi ja niistähän on osa suunnitellut ko. iskua jo pitkään. Niistä voi tulla pitkäksikin aikaa ongelmia.

 

[sampio]

Ikuinen rakkaus on erikoinen käsite, mutta kai jotain sen tyylistä on olemassa. Kroben tapaan painotan lapsen ja vanhemman suhdetta, mutten kyllä olisi aivan yhtä tyly miehen ja naisen väliselle rakkaudelle. Peruskaavahan on kyllä sama, oli kyseessä sitten onnistunut tai epäonnistunut parisuhde, mutta uskaltaisin väittää, että huuman laskeuduttua rakkaus tasaantuu, voimistuu ja ennenkaikkea syvenee.

Itse tunnen useita viisikymppisiä pariskuntia, joiden suhde on onnellinen ja rakkauden täyttämä, vaikka arki painaa päälle ja selkä reistailee. Uskallan epäillä, että tämän takana on realistiset odotukset parisuhteelta ja myös schollin mainostama tutustuminen toiseen ennen sitoutumista. Kävimme vaimoni kanssa hyvin yksityiskohtaisia keskusteluja suunnitelmistamme, odotuksistamme, kiinnostuksen kohteistamme jne, vaikka olimme myös hyvin rakastuneita. Vaikeaahan järki on pitää huumassa mukana (jos nyt joku sattuu muistamaan neljän vuoden takaisia viestejäni...), itse sen koin aikanani, mutta onneksi vaimoni osasi suhtautua asioihin ystävyytemme alkuaikoina jopa sangen kylmästi. Myöhemmin myös itse opin järjen käytön ja se oli hyvä lähtökohta suhteen rakentamiselle. Tiesimme pääpiirteittäin toistemme tulevaisuuden suunnitelmat, kiinnostukset ja haaveet, ja kun ne olivat yhtenäiset, osaattoi aikanaan kohtuullisen hyvillä mielin varata ajan maistraatille ja askarrella kutsukortteja häihin.

Enkä tarkoita, että tunnetta pitäisi hukuttaa kylmän pohdinnan alle, mutta tietyt raamit on hyvä asettaa rakkaudellekin jo pelkän järjen puolesta. Yhteiset harrastukset ja kiinnostukset esimerkiksi helpottavat ymmärtämään toisen menoja ja tuloja huomattavasti. Tällainen malli ei ehkä istu romantikon pirtaan, mutta tosi se vain on. Ja kiire kun on, en edes oikolue. Kärsikää, pakanat.

 

[MokkaSiili]

Mitä vanhempana löytää rakkauden, sitä lähempänä se on ikuista rakkautta.

 

[Alamummo]

Mistä johtuu, että seurustelu sitoo naisia?

Sen kun tietäis. Kait se liittyy johonkin perheenperustamiseen. Ja tietysti siinä saattaa olla joku "miehen nalkkiinsaamisen" aspekti. En tiedä, kun seurustelu ei ole sitonut mua koskaan.

Miksi parit viettävät aikaa illanvietoissa? Eikö pari voi viettää iltaa kahdestaan ja sitten vaihtoehtoisesti muut illat olla vapaita menemään kavereidensa kanssa?

Kait se on turvallista. Ei ole ulkoisia uhkia ympärillä. Toisaalta jos kaikkia on kavereita keskenään, niin miksei joskus. Mutta ei liian usein. Mä en oikein jaksa näitä pariskuntaillanviettoja ja viime aikoina ei ole ollut saumaakaan.

Sulla on vääränlaisia ystäviä.

Ymmärsit väärin. Ei ne mun ystävät ole ördiä vaan suurin osa muista kapakkavieraista. Ördäkavereita en kestä kuin satunnaisesti. Mä kyllä tykkään jutella ihmisten kanssa kuppiloissa. Onhan se kivaa jos sattuukin löytämään kapakin ainoan kohtuujärkevän tai ainakin -mielenkiintoisen tapauksen. Valitettavasti aika usein kohdalle sattuu vain näitä kyrpäohjausjamppia.

Mä olen ainakin sitä mieltä, että illanvietto menee aivan pilalle, jos joutuu juttelemaan vieraiden ihmisten (todennäköisten pyrkyreiden) kanssa.

En kuitenkaan ota mitään ennakkoasennetta ihmisiin, enkä ajattele että he ovat pyrkyreitä. Ja mitä sitten vaikka olisivatkin? Pääseehän heistä eroon. Kukin tyylillään ja maailmaan mahtuu monenlaista mononkuluttajaa. Onko se ylemmyydentuntokaan nyt niin hyvä juttu?

 

[scholl]

Nyt kun lukee näitä juttuja yleisesti tästä aiheesta niin alan miettiä sellaista vaihtoehtoa, että kasvatuksen viaksi nämä helposti menevät. Pojat ja tytöt saavat niin erilaiset käyttäytymismallit, että heidän yhteispelinsä parikymmentä vuotta myöhemmin on hankalaa. Vaatii lähes valtakunnansovittelijaa, jotta homma lähtee lutviutumaan.

Ymmärsit väärin. Ei ne mun ystävät ole ördiä vaan suurin osa muista kapakkavieraista. Ördäkavereita en kestä kuin satunnaisesti. Mä kyllä tykkään jutella ihmisten kanssa kuppiloissa. Onhan se kivaa jos sattuukin löytämään kapakin ainoan kohtuujärkevän tai ainakin -mielenkiintoisen tapauksen. Valitettavasti aika usein kohdalle sattuu vain näitä kyrpäohjausjamppia.

Et ole oppinut käsittelemään tavallista kansaa. He eivät ymmärrä puhetta. Niinpä pitää opetella muutamat peruslauseet. Naiselle voisi sopia täällä jatkoajassa tunnetuksi tullut "lähe menee vielä kun voit" -lausahdus. Toinen hieman jo särmikkäämpi on "katoa välittömästi tai sulle käy huonosti".

Täytyy kyllä myöntää, että talvella suomalaiset ovat masentuneempia ja silloin riitelijöitä tulee eteen ihan reilusti. Näin kesällä ja lämpimänä syksynä "tervetuloa ulos" -kutsujakaan ei ole tullut edes viikoittain.

Mä en ymmärrä kertakaikkiaan tyyppejä, jotka lähtevät tieten tahtoen loukkaamaan ihmisen yksityiyyttä. Jos olen frendien kanssa vetämässä brenkkua ja meillä on juttu kesken niin mitä se auttaa jonkun luuskan esim. tulla siihen väliin sönköttämään. Odottakoon vuoroaan ja jos on asiaa niin sanokoon asiansa sitten, kun meillä on esim. tauko. Sit pyydellään mukamas anteeksi tyyliin "en kai keskeyttänyt". Siinä vaiheessa tekee jo mieli kyllä kutsua vartijat viemään ko. henkilön aivan eri pelikentille.

 

[ms.qvist]

Vaikea sanoa tai määritellä, ovatko ne häpeällisiä. Noista ei vain yleensä kukaan puhu. Kuuluu samaan kategoriaan kuin "ämmät itkee hautajaisissa". Helposti jos lähtee tollaiselle tielle niin sitten käy niin, että kun pitäisi jengiä laittaa järjestykseen niin ei ehkä pelkkä uhkailukaan riitä, kun puuttuu se rispekti. Helppohan aina sitten jälkeenpäin ihmetellä, mutta totuus on kuitenkin se, että miehet ovat kilpailuvietin johdattelemia tyyppejä ja lauman (eli kaveriporukan) heikot yksilöt joutuvat kyllä hankaluuksiin. Naisilla on jotenkin eri tilanne. Miehen kannattaa muistaa se, ettei luota kehenkään ja on valmis tarvittaessa puolustamaan itseään. Jos puhua haluaa pehmeitä niin kannattaa mennä Tony Sopranon tapaan juttelemaan mukavia jollekin ammattilaiselle. Siinä ei menetä todennäköisesti mitään.

Taidamme liikkua aivan eri maailmoissa, siltä vähän tuntuu kun lukee tekstejäsi.

En ole huomannut, että pehmeistä arvoista puhuminen olisi millään tapaa poissa miehisyydestäni, yhtälailla sitä "kovuutta" löytyy sitten tarvittaessa vaikka voikin ystävien (minulla ei ole noita puolituttuja kavereita lainkaan - en siedä heitä) kanssa jutella pehmeämmistä arvoista välillä, toisaalta toisena hetkenä on sitten oivallista jutella vähän "kovemmista arvoista" - ei sitä maailmaa aina jaksa parantaa vaikka sillekin toisinaan on jätettävä aikansa.

Mitä taasen luottamiseen tulee niin kyllä minä luotan ystäviini, jos en luottaisi heihin niin se olisi melkoinen epäluottamuslause ja tarkoittaisi melkeinpä samaa kuin etteivät he ole lainkaan ystävyyteni arvoisia. Minusta ystävyys, kuten myös rakkaus, perustuu luottamukseen. Toiselle voi puhua vaikeistakin asioista pelkäämättä, että tämä puukottaa heti selkään. Jos ei ystäviinsä voi luottaa niin kehen sitä sitten luottaa?

Mutta kukin taaplaa tyylillään, en käännytä sinua kaltaisekseni mutta toisaalta en voisi kuvitella itseäni sinun housuissa.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Onhan se kivaa jos sattuukin löytämään kapakin ainoan kohtuujärkevän tai ainakin -mielenkiintoisen tapauksen. Valitettavasti aika usein kohdalle sattuu vain näitä kyrpäohjausjamppia.

Ehkä sitten etsit miestä, jonkalaista ei edes ole? Ehkäpä ne ei-kyrpäohjausjampat on sellaisia, joita et jaksa edes silmäillä, kun heissä ei ole päällepäin mitään kovinkaan kiehtovaa, tai he eivät ole ihan ulkoisesti vars. malliyksilöitä. Ikävästi yleistämällä voidaan sanoa, että usein ne charmantit ja komeat urokset tietää arvonsa ja tietävät, että voivat myös valita ja ovat näitä mr. panomiehiä.

Yleistämällä siis noin.

Ihmisten ongelma useimmiten on se, että he vaativat toisiltaan mahdottomia. Siksipä monet eivät ketään oikeaa löydä, kun mikään ei kelpaa. Jos puitteet on kohdalla, on kyseessä täysi paskiainen ja kullinsovittelija... taas jos luonne ja ajatusmaailma on kohdallaan, niin sitten se naama ja vartalo ei miellytä... jne.

 

[Alamummo]

Ehkä sitten etsit miestä, jonkalaista ei edes ole? Ehkäpä ne ei-kyrpäohjausjampat on sellaisia, joita et jaksa edes silmäillä, kun heissä ei ole päällepäin mitään kovinkaan kiehtovaa, tai he eivät ole ihan ulkoisesti vars. malliyksilöitä. Ikävästi yleistämällä voidaan sanoa, että usein ne charmantit ja komeat urokset tietää arvonsa ja tietävät, että voivat myös valita ja ovat näitä mr. panomiehiä.

Yleistämällä siis noin.

Ihmisten ongelma useimmiten on se, että he vaativat toisiltaan mahdottomia. Siksipä monet eivät ketään oikeaa löydä, kun mikään ei kelpaa. Jos puitteet on kohdalla, on kyseessä täysi paskiainen ja kullinsovittelija... taas jos luonne ja ajatusmaailma on kohdallaan, niin sitten se naama ja vartalo ei miellytä... jne.

Etsin tiettyä tyyppiä, mutta ne liian komeat olen jo oppinut jättämään suosiolla muille. Eihän heillä riitä kiinnostusta kuin itselleen. Siperia on opettanut näin parinkymmenen vuoden miesseikkailujen aikana. Karismaa pitää kuitenkin olla, samoin jotain nupissa ja rotia. Jonkinasteen yhteinen arvomaailmakaan ei ole pahitteeksi. Yleensä herrat, joista olen kiinnostunut ovat jo varattu, joten juhli siinä sitten.

 

[scholl]

Mitä taasen luottamiseen tulee niin kyllä minä luotan ystäviini, jos en luottaisi heihin niin se olisi melkoinen epäluottamuslause ja tarkoittaisi melkeinpä samaa kuin etteivät he ole lainkaan ystävyyteni arvoisia. Minusta ystävyys, kuten myös rakkaus, perustuu luottamukseen. Toiselle voi puhua vaikeistakin asioista pelkäämättä, että tämä puukottaa heti selkään. Jos ei ystäviinsä voi luottaa niin kehen sitä sitten luottaa?

Luota itseesi ja jos se ei riitä niin henkilöön, jolla on vaitio-olovelvollisuus. Vaikkei heti puukottaisikaan selkään niin jossain vaiheessa kuitenkin epähuomiossa ainakin lörpöttelee.

Itse en pidä ystävyyden vaatimuksena sitä, että heidän pitäisi olla jotain "uskottuja miehiä".

 

[ms.qvist]

Luota itseesi ja jos se ei riitä niin henkilöön, jolla on vaitio-olovelvollisuus. Vaikkei heti puukottaisikaan selkään niin jossain vaiheessa kuitenkin epähuomiossa ainakin lörpöttelee.

Itse en pidä ystävyyden vaatimuksena sitä, että heidän pitäisi olla jotain "uskottuja miehiä".

Mitä olen joutunut kanssakäymisiin vaitiolovelvollisten henkilöiden kanssa niin kyllä heiltäkin lipsahtelee suusta yhtä sun toista, näin on asian laita toisinaan.

Jos taasen ystäväni lörpöttelee "salaisuuksia" toisaalle niin tiedänpähän missä raja kulkee ja onko ystäväni luottamukseni (ja ystävyyteni) arvoinen. Minä kuitenkin pyrin rakentamaan ystävyyssuhteet sellaisiksi, että niihin kuuluu olennaisena osana luottamus ja toisen arvostaminen - ehkäpä sen tähden minulla on vain muutamia ystäviä eikä kavereita laisinkaan. Sen olen oppinut, että kaverit ovat yleensä heitä jotka lörpöttelevät, ystävät palkitsevat ystävyyden usein juuri luottamuksella ja tuella ja sama pätee tietty toisin päin eli minä tarjoan heille tukea ja luottamusta.

vlad.

 

[tant gredulin]

Mieleni tekee niin kovasti mieli kysyä schollilta missä ja miten hän daaminsa tapaa? Onko suosittelijoita ja/tai tapaamisen järjestäjiä?
Tyyli tuntuu omintakeiselta, propsit siitä.

Ikuinen rakkaus? I don't think so. Niin kauan kun minussa on rakkautta on kaikki hyvin. Jakelen sitä sitten eri suuntiin. Kohteet vaihtelee :)

 

[Alamummo]

Et ole oppinut käsittelemään tavallista kansaa. He eivät ymmärrä puhetta. Niinpä pitää opetella muutamat peruslauseet. Naiselle voisi sopia täällä jatkoajassa tunnetuksi tullut "lähe menee vielä kun voit" -lausahdus. Toinen hieman jo särmikkäämpi on "katoa välittömästi tai sulle käy huonosti".

Pyrin kyllä hoitamaan ei-toivotut miestunkeilijat matkoihinsa kohtuuystävälliseen sävyyn ja yleensä se tehoaakin töykeilyjä paremmin. Jos ei tehoa, niin kylmä tuijotus auttaa kummasti.

 

[scholl]

Pyrin kyllä hoitamaan ei-toivotut miestunkeilijat matkoihinsa kohtuuystävälliseen sävyyn ja yleensä se tehoaakin töykeilyjä paremmin. Jos ei tehoa, niin kylmä tuijotus auttaa kummasti.

Tuo ei kyllä millään tavalla korjaa sitä epätoivottua käytöstä. Niin kauan kun hyväksymme, että ihmiset tekevät väärin, mennään vain huonompaan suuntaan. Eikö ystävällisyys tulisi nakata romukoppaan, unohtaa steiner-koulu ja todellakin rankaista niitä. Silloin ei tapahtuisi toiste.

Mieleni tekee niin kovasti mieli kysyä schollilta missä ja miten hän daaminsa tapaa? Onko suosittelijoita ja/tai tapaamisen järjestäjiä?
Tyyli tuntuu omintakeiselta, propsit siitä.

Viime aikoina ei ole tullut tavattua. On ollut vain puhdasta seksiä ilman minkäänlaista rakkautta tai tunteita.
Mutta ei daamiin tutustumiseen ole mitään olennaista paikkaa. Joskus opinahjossa, joskus lentokoneen business classissa, joskus ystävä on suositellut jotain henkilöä ja "pakottanut" allekirjoittaneen mukaan jonnekin diibadaaba-avajaisiin. Milloin mitenkin. Joskus ihan sattumalta. Ei ole mitään kovinkaan systemaattista painostusta, jossa joidenkin henkilöiden taholta yritetään saada scholl tutustumaan johonkin tyyppiin. Ei ainakaan vastaavaa kuukausien lobbausta kuin mikä oli silloin, kun yrittivät pehmittää schollia osallistumaan vanhojen tansseihin.

Parashan tapa on se, että jos näen jonkun todella mielenkiintoisen henkilön niin teen sellaisen hyvin pintapuolisen analyysin ja otan myös selvää perusasiat. Sen jälkeen pitää miettiä tapauksesta riippuen, miten lähettää tieto siitä, että tapaaminen olisi ns. toivottavaa, mutta sillä tavalla diskreetisti.

 

[Johannes]

Ravintolassa oikea macho-mies ei koskaan iske naisia. Hän istuu baaritiskillä siemaillen juomaansa ja odottaa, että naiset tulevat tarjoamaan itseään. "Iskeminen" on ihan ajanhukkaa. Kyllä sitten tapahtuu, jos on tapahtuakseen.

Ai niin sori rakkaus, ikuista rakkautta on rakkaus omiin lapsiin. Rakkautta on tosin niin monenlaista, että enpäs sano lopullista mielipidettäni asiaan. Yleensä rakkaus on kuin tauti, jossa kaksi rakastumaan virittäytynyttä ihmistä sairastuvat 6kk-2v ajaksi "toisiinsa". Sitten suhde joko tasantuu vähän erilaiseksi tai tulee valomerkki ainakin rakkaudelle ja myös mahdollisesti suhteelle.

 

[scholl]

Ravintolassa oikea macho-mies ei koskaan iske naisia. Hän istuu baaritiskillä siemaillen juomaansa ja odottaa, että naiset tulevat tarjoamaan itseään. "Iskeminen" on ihan ajanhukkaa. Kyllä sitten tapahtuu, jos on tapahtuakseen.

Olen sinun kanssasi täysin samaa mieltä. Ravintoloissa käyminen ei muutenkaan ole tarkoitus liittyä iskemiseen, vaan hauskanpitoon ja viinanvetoon. Sitä paitsi ravintoloissa on niin perusotuksia, ettei niistä kukaan kiinnosta muutenkaan, joten millä menisit iskemään, kun ei nappaa tai kenet valitset, jos kaikki samaa massaa.

Ravintolaan voi toki mennä hyvän naisen kanssa, jos sellainen on tiedossa. Lähetät hänelle illalliskutsun (ja tarvittaessa auton hakemaan) ja ruoan jälkeen otat hänet mukaasi yökerhoon, jossa shampanjaplo tulee pöytään. Siellä on sitten aikaa höbistellä ja kiskoa viinaa tämän naisen kanssa.

 

[kissankarva]

Miehillä on myös erittäin paljon harrastuksia. Urheilevat itse, käyvät matseissa ja muissa vastaavissa ja koska miehillä on paljon kavereita niin menee yleensä pe ja la, joskus ke-iltakin kavereiden kanssa ryypätessä. Naisillahan kavereiden kanssa ajanviettoa ei juuri ole, vaan jos seurustelevat, pyrkivät kahlitsemaan miehenkin kotisohvalle, eivätkä päästä normaali viikonloppuviihteelle kavereiden kanssa. Minulle on kerrottu, että naiset eivät seurustellessaan pidä yhteyttä omiin kavereihinsa ja näinollen heillä on löyhät ystävyyssuhteet, eikä sellaista vahvaa porukkaa kuin miehillä, jossa periaate on "naisia tulee ja menee, mutta frendit säilyy".

Sitten tulee vielä tämä, että miehet juttelevat busineksista, autoista ja vastaavista keskenään. Naiset sen sijaan tykkäävät jutella pehmeistä asioista, tunteista ja suhteista ystäviensä kanssa, kun taas mies ei frendinsä kanssa sellaisista höbisisi, vaikka olisi ase ohimolla. Niinpä naisilla on tilaisuus ihan harrastuksenkin vuoksi pohtia suhdekuvioita ja minkälaista kumppania hakevat.

Naisille on myöskin miestä tärkeämpää seurustella. Heille mies on jonkinlainen statussymbooli ja he myöskin ehkä viihtyvät nyyhnyyh illanvietossa oikeastikin. Voisi siis kuvitella, että sieltä löytyisi miehenkatsomismotivaatiota.

Hyvin sä vedät, ei voi muuta sanoa.
Tunnetkohan sä oikeasti yhtään naista vai onko pojat kertoneet? Vai oletko sä pyörinyt pelkästään niiden Salkkareita tuijottavien luupäiden kanssa? Vai oletkohan sä sittenkin salaa paitsi demari myös feministi?

Niin. Asiaan. Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu. Kyllä mun mielestä ihmisellä on luonnostaan tarve rakastaa ja olla rakastettu. Tulisi aika halju olo jos mulla ei olisi ketään ketä rakastaa tai en tietäisi ketään joka rakastaa mua. Rakkauden määrä on vakio, sen kohdistaminen onkin sitten jo huomattavasti vaikeampaa matikkaa.

Mulle seurustelu itsessään on aika evvk juttu. Mä en ikinä alkaisi seurustelemaan kenenkään kanssa vain pelkän seurustelun ilosta. Jos mä alan jonkun kanssa enemmänkin pyörimään, kyllä sen täytyy lähteä ihan siitä että mä oikeasti tykkään tyypistä. Ja se musta.

 

[duud]

Ravintolassa oikea macho-mies ei koskaan iske naisia. Hän istuu baaritiskillä siemaillen juomaansa ja odottaa, että naiset tulevat tarjoamaan itseään. "Iskeminen" on ihan ajanhukkaa. Kyllä sitten tapahtuu, jos on tapahtuakseen.

Macho en ole koskaan ollut, vaan mennyt ravitsemusliikkeisiin ihan hauskanpito merkeissä. Mun tapauksessa tosin siemailu on yleensä kaatamista. "Iskeminen" ei ole toiminut koskaan, vaan uteliaana ja avoimin mielin elämän katseleminen on saanut illat kulumaan mukavasti. Tuolla asenteella on aina käynyt paras flaksi.

Ikuinen rakkaus taas on sitten ihan erilainen asia. Omilla vanhemmillani tulee ensi vuonna 50-vuotis hääpäivä eteen. Omin silmin olen nähnyt, että ei se aina ja joka päivä ole ollut suurta rakkautta. Välillä oli varmaan ihan vain toisen sietämistä, sitten kunnioittamista ja nykyään uskon heidän suhteen olevan luottamusta ja rakastamista.

Itselläni on parisuhteet menneet ihan perseelleen jokainen, joten en tässä osaa kamalia viisauksia alkaa kertoa. Lapsiani rakastan tietenkin niin kauan kuin elän. Toisaalta helvetin vihainen heille olen myös aika usein. Heh, viha-, rakkaussuhde taitaa tuo olla. Eroon emme taida ihan helpolla toisistamme päästä millään.

Naisten kanssa olen aika epäluuloinen, koska olen niin monenlaisia tavannut ja muutaman kanssa oman kotinikin jakanut. Kummalla tavalla vuosien vieriessä entistä enemmän varon tämän päivän naisia. He tuntuvat haluavan hallita elämääni ja ajankäyttöäni. Tuntuvat hahmottavan kaiken omien halujensa ja elämäntilanteittensa kautta. Tuollaiset elkeet saavat mulle sellaisen "No, no, don't go!" reaktion aina aikaan. Elän mielummin yksin, kuin huonossa suhteessa. Mahdotomia etärakkaita ei kai tässä kuitenkaan tarkoiteta?

Piis and happiness kaikille kuitenkin.

-duud-

 

[Ted Raikas]

Ravintolassa oikea macho-mies ei koskaan iske naisia. Hän istuu baaritiskillä siemaillen juomaansa ja odottaa, että naiset tulevat tarjoamaan itseään.

Meikäläisellä ei kyllä sellaista habitusta ole, että naiset tulee kehräämään siihen viereen tiskillä tai muuallakaan. En kyllä sen puoleen vonkaakaan, ei vaan toimi ja tunnu järkevältä. Tuhoon tuomittua, lisäksi ei sillä oikein mitään saavutakaan. Seksiä voisi ehkä saavuttaa, mutta onko se lopulta mikään saavutus? Nyhrääminen lähes tuntemattoman ihmisen kanssa? No kuka tykkää, kuka ei... Oma elämäntehtäväni ei ole uittaa veitikkaani kaikissa mahdollisissa koloissa jotka eteen tulee.

Menen itse baareihin pitämään muuten vaan hauskaa, tuttujen kanssa mieluiten. Myös mahdollisesti törmäämällä muihin tuttuihin, mikä tosin täälläpäin on aika epätavallista. Pakkohan se tietysti myöntää, että näin sinkkuillessa pieni ajatus jonkun mukavan naisen tapaamisesta on mielessä, ei sitä voi kiistääkään, mutta en poistu allapäin baarista/klubilta, jos flaksi ei käynytkään. Yleensä (lue: ikinä) ei käykään. Järkevän ja hedelmällisen keskustelun aloittaminen vaan on niin hankalaa ja epätavallista noissa paikoissa, että usko ei riitä, että sieltä voisi jotain elämänpituista rakkautta löytyä. Jotain toista kautta voi löytyä, jos on löytyäkseen.

Baareissa pääsääntöisesti käy vääränlaisia naisia minulle.

 

[duud]

Meikäläisellä ei kyllä sellaista habitusta ole, että naiset tulee kehräämään siihen viereen tiskillä tai muuallakaan. En kyllä sen puoleen vonkaakaan, ei vaan toimi ja tunnu järkevältä. Tuhoon tuomittua, lisäksi ei sillä oikein mitään saavutakaan. Seksiä voisi ehkä saavuttaa, mutta onko se lopulta mikään saavutus? Nyhrääminen lähes tuntemattoman ihmisen kanssa? No kuka tykkää, kuka ei... Oma elämäntehtäväni ei ole uittaa veitikkaani kaikissa mahdollisissa koloissa jotka eteen tulee.

Tuollainenkin homma on ihan terveellistä kokea. Tarkoitan irtosuhteita ja villiä seksiä tuntemattomien naisten kanssa. Siitä saa hetkeksi hurjia kokemuksia ja toisaalta oppii löytämään oman itsensä. Jotkut haluavat tuollaista menoa ja toisille sellainen ei sovi ollenkaan. Itse olen touhunnut parisuhteissa ääripäästä toiseen, enkä ihan rikki ole mennyt ollenkaan. Antaa kuitenkin perspektiiviä elämään, kun tietää mitä kaikkea voi kokeakaan. Silloin tosiaan huomaa mitä parisuhteelta kaipaakaan.

Se veitikan uittaminen on kuitenkin meillä kaikilla miehillä mielessä aina. Tosi äijä olet, jos jotakin muuta väität. Sanoisin, että sitä tosi rakkautta etsiessä, voi silti elää ihan täysillä. Mä olen tehnyt niin ja nyt ei tarvitse harmitella elämättä jätettyjä juttuja. Kokemuksia on kertynyt kaikenlaisia, mutta eivät kai ne mitenkään tahraa mun elämätöntä elämääni?

En ketään kyseenalaistaa halua, vaan itsekin mietin juuri näitä samoja asioita.

-duud-

 

[Ted Raikas]

Tuollainenkin homma on ihan terveellistä kokea. Tarkoitan irtosuhteita ja villiä seksiä tuntemattomien naisten kanssa. Siitä saa hetkeksi hurjia kokemuksia ja toisaalta oppii löytämään oman itsensä.

Itse en halua. Olen kerran puoltoista kokenut tuollaista ja se aiheutti huonon olon. En taida haluta kokea uudelleen.

Se veitikan uittaminen on kuitenkin meillä kaikilla miehillä mielessä aina. Tosi äijä olet, jos jotakin muuta väität. Sanoisin, että sitä tosi rakkautta etsiessä, voi silti elää ihan täysillä.

Toki se on. En minä sitä kiistäkään. Kyllä minusta parisuhteeseen ilman muuta kuuluu seksi ja täysin seksitön parisuhde kyllä pistäisi miettimään, että mikähän tässä on vialla? En usko, että jaksaisin sellaista.

Ja toki voi elää täysillä, mutta itselläni se ei ole sitä, että etsin määrätietoisesti seksisuhteita. Siinä pelissä loukkaa helposti sekä itseään, että toista. Paha sanoa, että kumpi on sitten se pahempi juttu.