Näitähän on paljon ja vuosien saatossa olen näistä eri ketjuihin ja eri palstoille kirjoittanutkin.
Tulkoon tänne nyt mainituksi vielä kertaalleen se, kun olin ensimmäistä kertaa syntymäkaupunkini Lahden jäähallissa katsomassa jääkiekkoa, pelinä oli Reipas Lahti-Lukko.
Elettiin itsenäisyyspäivää 1992 ja hallissa oli katsojia vajaat 3000. Ennen pelin alkua paikallinen MacDonalds lupasi ilmaiset hampurilaiset jokaiselle katsojalle, mikäli Reipas voittaa pelin.
Hallissa oli ihan hyvä fiilis vaikka Reipas sarjassa jumbona olikin. Fiilistä nostatti Toni Sihvonen heti pelin alussa päästessään yksin läpi ja pistäessään kiekon Petr Brizan längistä verkkoon. Reipas pelasi muistaakseni vielä alivoimalla tilanteessa, ja siitähän alkoikin melkoinen rumba. Reipas teki maaleja huikealla prosentilla ja Lukolta puolestaan ei onnistunut mikään. Toisessa erässä tilanteen ollessa 4-0 kotijoukkueelle hallissa olevat MacDonaldsin työntekijät kuulutettiin välittömästi töihin...
Arvaahan sen, kuinka siinä kävi. Lukko sai heti kolmannen erän alkuun ylivoiman, kun Reippaan #55, "hidas mutta kankea" Pasi Ruponen veti kovaa taklannutta Tero Arkiomaata nyrkillä tauluun. Lukko kavensi, ja vaikka Reippaan valmentaja Esko Nokelainen otti heti maalin jälkeen aikalisän, oli Lukko saanut hengen päälle. Jo kolmannen erän puolessa välissä peli oli enää 4-3 kotijoukkueelle, eikä hallissakaan enää kuulutettu Mäkkärin työntekijöitä duunipaikalle. Vielä 4-2-tilanteessa kuulutettiin.
Lukko tasoitti reilusti ennen pelin loppua, ja jatkoajan toisella minuutilla yleisön hampaissa koko pelin ajan ollut Arkiomaa teki voittomaalin vanhanaikaisella.
Pelin jälkeen kun suuntasin kohti Raumaa etsin autoradiosta lahtelaisen paikallisradion, josta tulikin juuri parahiksi valmentajien kommentteja tapahtuneesta. Tuntui että Esko Nokelaisella oli itkussa pitelemistä, kun hän ääni vavisten vannoi ettei koskaan anna Pasi Ruposelle anteeksi sitä kolmannen erän alun ääliömäistä jäähyä jonka ansiosta Lukko pääsi peliin mukaan.
Tällainen muisto tuosta pelistä siis. Ei minusta tuon pelin takia Lukon kannattajaa tullut, sillä sitä olin toki ollut jo 70-luvulta saakka, mutta olihan se hienoa käydä edes kerran elämässään syntymäkaupungin hallissakin, vaikkei minulla tuohon kaupunkiin muita siteitä olekaan kuin että aikoinani kävin siellä maailmaan putkahtamassa.