Vaikka ikää ei tuolloin kovin paljon ollut, muistan tuon pelin edelleen lähes kuin eilisen. Kaikkeni olen tehnyt unohtaakseni, mutta mikään ei auta. Onneksi silloin oli vielä sen verran pieni, että itku oli sallittua, tänä päivänä voisi olla kamalaa katseltavaa kun iso ukko itkee! Joka tapauksessa omassa henkilöhistoriassani lähden siitä, että tuo päivä ja peli oli se, joka "polttomerkitsi" minut ikuiseksi Jokeri-kannattajaksi.
Vieläkin iho menee kukon toiveelle, kun tuota ajattelee. Jokainen maali oli kuin puukonisku ja pelin jälkeen oli aika jauheliha fiilis. hyi yäk.