Juuri näin. Jos sitä menestystä alkaisi tulemaan, niin oletan, että Tervoakin alkaa taas kiinnostamaan. Omituista minun mielestäni sanoa, että lopettaa katselun/seuraamisen. Ei mene jakeluun. Joukkue on isompi asia, kuin voittaminen. Nämä toki vain omia mielipiteitä.
Eiköhän valtaosa ajattelee juuri noin. Se on hyvä asia. Sitten on näitä gloryhunttaajia. Haistakoon ne vitun.
Tahdoin tuossa yllä kertoa, että kyllä sitä joskus tekee mieli ottaa etäisyyttä, muttei se onnistu. Joskus keväällä sunnuntai-iltana sattuu niin maan perkeleesti jälleen yhden finaalihäviön jälkeen ja tulee mieleen, että tämä loppuu nyt, muttei se lopu. Itse asiassa ei, muistaakseni, ole tullut tuommoista mieleen, mutta on ajatellut että olis helpompaa jos ei kannattais. Kyllä mulle noi leijonat on tärkeitä, tärkein joukkue maailmassa. Muistan ne 80-luvun Saksa-pelit... voi vittu että oli hirveetä. Ehkä eka muisto on kun Suomi
melkein voitti Neuvostoliiton Lake Placidissa 1980. Siinä sitten pääsi heti tunnelmaan. Toki tässä on 100 kertaa paremmin asiat kuin futisfaneilla. Varmaan monilla täälläkin on sillä tavoin, että ekassa MM-ottelussa opettelevat pelaajien numerot, ehkä jo silloin osaavat, mulla on tota opettelua silloin. Se on hauska perinne. Tai enhän mä sitä niin oo enää tehnyt, siinä vähitellen sitten oppinut jos oon oppinut. Oli se järkyttävää kun 2008 Hietaselle annettiin numero 11. Se on pyhä paita!