Ihmettelyketju

[TosiFani]

Eikös tuo ollut tarkoitus aloittaa vasta kesällä. Eli toistaiseksi tulevat vielä valtakunnallisina.

Juu, näin minäkin ymmärsin, siksi puhuin tulevaisuudesta.

 

[TosiFani]

Taitaa vaan olla rahat loppu. Verkkokalvoilleni iskostunut kuva kun makasi kuset housussa sammuneena jossain lentokentällä. Ilmeisesti aika pohjalla käynyt ja nyt otetaan vastaan mitä annetaan.

David Hasselhoffin omaisuus on yli 100 miljoonaa euroa, ja rinnalla on tyrmäävän kaunis, itseä puolet nuorempi tyttöystävä Hayley Roberts.

Lainaus Iltalehden sivuilta.

Koko juttu David Hasselhoff: "Monet ihmiset ovat koetelleet minua"

 

[Everton]

Onko David Hasselhoffilla jotain suurempia Suomi-kytköksiä, onko Ritari Ässä edelleen pirun kova sana Suomessa, vai miksi hänellä on suomeen liittyvä talkshow?

Samanlainen show pyöri ensin muualla (olikohan Ruotsissa?) josta formaatti kopsattiin sitten Suomeen.

Ei kai se ole tyhmä joka pyytää, eli varmaan ihan hyvän tilin Hoff vetänyt viikon tai max parin työllä.

 

[JYP#44]

Synttärionnittelut facebookissa. Jollakim on tänään syntymäpäivä ja fb ilmoittaa asiasta. Silti kukaan ei onnittele koko päivänä.

Ihmettelen tätä. Viimeisen vuoden aikana olen huomannut että perinteinen fb-synttärionnittelu on pikkuhiljaa kuolemassa pystyyn. Ainakin omalla kaverilistallani melko usein tulee ilmi sellaisia tapauksia jossa synttärit ovat tänään mutta kukaan ei onnittele. Liekö muillakin samat ajatukset kuin minulla, että ei kehtaa olla ensimmäinen onnittelija, etenkin jos nyt ei aivan läheisestä frendistä ole kysymys. Sitten koska kukaan ei uskalla aloittaa, niin yhtään synttärionnittelua ei tule. Ainakin yhdelle kaverilleni kävi niin että synttärit oli ja meni, kukaan ei julkisesti facebookissa onnitellu, seuraavana aamuna kyseinen herra laittoikin sitten päivityksen "Kiitoksia kaikille muistaneille vaan ;)", jonka jälkeen kommentit täyttyivät myöhäisistä onnitteluista.

Ja ei, tänään ei ole syntymäpäiväni. Minua on aina onniteltu, tosin minulla on melko laaja kaveriporukka, ainakin facebookissa. Olen kyllä miettinyt että pitäisikö se syntymäpäivä poistaa sieltä juuri tästä syystä, että alkaa vaan vituttamaan koska kukaan ei onnittele vaikka oikein fb muistuttaa synttäreistä. Suurempi syy on toisaalta se että eipä kiinnosta jakaa facebookissa enää itsestä yhtään ylimääräistä tietoa, edes syntymäpäivää.

 

[Trenchtown]

Olen kyllä miettinyt että pitäisikö se syntymäpäivä poistaa sieltä juuri tästä syystä, että alkaa vaan vituttamaan koska kukaan ei onnittele vaikka oikein fb muistuttaa synttäreistä.

Poistin tiedot omasta syntymäpäivästäni aikoja sitten facebookista, tosin siitä syystä, että mä en kaipaa onnitteluja ei-niin-hyviltä kavereilta, niitä kuitenkin tuolla kaverilistalla jonkin verran on. Enkä kyllä onnittelekaan samaisia tyyppejä näiden syntymäpäivänä. Mun mielestä on tekopyhää, että onnittelee jotain ihmistä ja yleensäkin tietää tämän syntymäpäivästä vain, koska FB asiasta muistuttaa.

Ymmärrän kyllä, että toisten mielestä tuo on varmaankin vain hyvä tapa ja miksi ei onnittelisi, jos syntymäpäivästä saa tietää. Mä koen silti vieraana, että jostain tyypistä ei ehkä kuulu koko vuoden aikana mitään, mutta sama tyyppi kirjoittaa seinälleni jonkin puolivillaisen onnittelun syntymäpäivänäni, koska FB käskee tekemään niin.

...eipä kiinnosta jakaa facebookissa enää itsestä yhtään ylimääräistä tietoa, edes syntymäpäivää.

Tähän liittyen ihmettelen kovasti niitä tyyppejä jotka päivittävät kaikki elämänsä pienimmätkin tapahtumat Facebookiin. Noh, jokainen toki tyylillään, ite oon vaan uutisvirrasta blokannut aika paljon sellaisia kavereita, joilta tulee paljon päivityksiä, mutta ei oikein mitään asiaa.

 

[Nick Neim]

Mä olen hylännyt nuo Facebookin onnittelut ihan sillä perusteella, että kaikkien oikeasti läheisten ihmisten synttärit muistaa muutenkin, ja ne onnittelut tapahtuvat jotain muuta kautta. Onhan nuo Facebookin onnittelut niin muovisen oloisia verrattuna ihan tavalliseen tekstiviestiin, puheluun tai jopa onnittelukorttiin verrattuna. Puhumattakaan siitä, että onnittelee toista kasvotusten.

Mä en oikeasti tiedä kuinka hyvämuistista jengi oikein on, mutta karkeasti arvioiden omat onnittelulukemat ovat olleet tämän "säännön" jälkeen 220 -> 150 -> 110. Tai sitten moni muu on päättänyt noudattaa samaa kaavaa. Tai sitten eivät onnittele, koska minäkään en onnittele 6 vuoden takaista lukiotuttua, jonka kanssa parhaimmillaan olen vaihtanut jopa pari sanaa, ja sekin piparin toivossa.

 

[Virveliä kainaloon]

Joo, nuo fb-synttärionnittelut, tai niiden määrä, on vähentynyt samassa suhteessa kuin oma fb-aktiivisuus.

Muutaman kerran pitkälle toistasataa onnittelua, sitten kuutisenkymmentä, parikymmentä, neljä. Paska sivusto, en tykkää.

 

[H.Incandenza]

Mä en oikeasti tiedä kuinka hyvämuistista jengi oikein on, mutta karkeasti arvioiden omat onnittelulukemat ovat olleet tämän "säännön" jälkeen 220 -> 150 -> 110. Tai sitten moni muu on päättänyt noudattaa samaa kaavaa.

Minä en varmaan edes tunne noin montaa ihmistä.

 

[pettter]

Olen kyllä miettinyt että pitäisikö se syntymäpäivä poistaa sieltä juuri tästä syystä, että alkaa vaan vituttamaan koska kukaan ei onnittele vaikka oikein fb muistuttaa synttäreistä.

Mihin aikuiset ihmiset tarvitsevat synttärionnitteluja? En mä ainakaan mihinkään. Ehkä joku BB-Niko tarvitsee.

Mä muistan muijan ja kahden sisaruksen syntymäpäivät, mutta ei meidän suvussa ole tapana enää aikuisena niitä vietellä tai muutenkaan niiden takia soitella. "Missä mummun pikku-Petri on? Missä? Tui tui. Ootpa sä kasvanut. Reipas koululainen. Montako kynttilää on kakussa? Ai 34. Niin se aika rientää. Vasta kuljit vaipoissa ja nyt oot kohta jo iso poika."

En ole koskaan kellekään kaverille kertonut milloin mulla on syntymäpäivä, paitsi joskus silloin peruskoulussa.

 

[Nick Neim]

Minä en varmaan tunne edes noin montaa ihmistä.

Harrastavana nuorena miehenä noita kyllä kertyi, erityisesti kun 16-vuotiaana tuli muutettua paikkakunnalta toiselle. Puhumattakaan inttikavereista, kirjuri kun oli tekemisissä käytännössä jokaisen henkilön kanssa. Kaverilistaa en ole sen kummemmin koskaan siivoillut, ja varmaan lähemmäs 500 henkilöä sieltä löytyy.

Jos nyt oikein katselin profiilistasi, niin olet selvästi vanhempaa ikäluokkaa kuin minä. Jos "teidän" nuoruudessa olisi ollut facebookit yms sosiaaliset mediat, niin varmaan niitä hyvän päivän tuttuja - joita ei välttämättä edes muuten muistaisi - löytyisi...

 

[H.Incandenza]

Jos nyt oikein katselin profiilistasi, niin olet selvästi vanhempaa ikäluokkaa kuin minä. Jos "teidän" nuoruudessa olisi ollut facebookit yms sosiaaliset mediat, niin varmaan niitä hyvän päivän tuttuja - joita ei välttämättä edes muuten muistaisi - löytyisi...

Voihan tuo olla noinkin. Kun olin armeijassa niin minulla oli tonnisarjan Nokialainen puhelimena eikä naamakirjoista tietoakaan. Kaverina FB:ssä ei olekaan yhtään henkilöä intistä. Muutama lapsuuden kouluajoilta. Tosin en ole tavannut pyytää ketään sellaista henkilöä kaveriksi, johon en ole muutenkaan ollut yhteydessä.

 

[Pavlikovsky]

Ihmettelen on myös henkilöitä, jotka jakavat koko elämänsä facebookiin ja antavat sinne käsityksen itsestään, että elämä on yhtä positiivista riemukulkua ja jokainen aamu alkaa aamukahvilla terassilla auringon paistaessa ja ilta päättyy helvetin rentouttavaan astanga-joogaan. Ja kaikki tämä siitä huolimatta, että aurinko ei paista koko päivänä ja ko. henkilö liikkuu oikeasti naama norsun vitulla. Jotain on pahasti pielessä.

 

[Waqu]

Minua ihmetyttää tämä nykyajan trendisairaus, maaginen velho, joka lakoaa toimintakyvyttömäksi monen (monesti ennalta laiskan tai saamattoman ihmisen). Puhun siis masennuksesta, olen aivan 100% varma, että jos on oikeasti masennus niin tuo on vakava sairaus, jonka hoitamiseen menee aikaa ja se vaatii isoja ponnisteluja, että sen saa selätettyä.

Mutta ihmettelen, miten jotkut ovat muka masentuneita ja siitä pitkiä aikoja sairauslomilla, mutta samaan aikaan voivat viikonloput dokailla ja rällätä. Sitten taas työpäivän tullen "maassa". Tuskin alkoholi tuota auttaa ja jos se on ainoa virike tai tavoittelun asia elämässä, niin eikö kannattaisi tehdä jotain.

Lääkärihän minä en ole, enkä tiedä masennuksesta mitään, mutta ihmettelen, onko niin moni suomessa oikeasti masentunut, vai onko se vain pirun helppo tie, ottaa pitkää lomaa.

 

[Lunatico]

Minua ihmetyttää tämä nykyajan trendisairaus, maaginen velho, joka lakoaa toimintakyvyttömäksi monen (monesti ennalta laiskan tai saamattoman ihmisen). Puhun siis masennuksesta, olen aivan 100% varma, että jos on oikeasti masennus niin tuo on vakava sairaus, jonka hoitamiseen menee aikaa ja se vaatii isoja ponnisteluja, että sen saa selätettyä.

Mutta ihmettelen, miten jotkut ovat muka masentuneita ja siitä pitkiä aikoja sairauslomilla, mutta samaan aikaan voivat viikonloput dokailla ja rällätä. Sitten taas työpäivän tullen "maassa". Tuskin alkoholi tuota auttaa ja jos se on ainoa virike tai tavoittelun asia elämässä, niin eikö kannattaisi tehdä jotain.

Lääkärihän minä en ole, enkä tiedä masennuksesta mitään, mutta ihmettelen, onko niin moni suomessa oikeasti masentunut, vai onko se vain pirun helppo tie, ottaa pitkää lomaa.

Oletko kuullut sellaisesta sairaudesta kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö eli maanis-depressiivinen? Katsoppa huviksesi googlesta.

On helppo luulla, että ihminen sluibailee töistä, kun "keksii" itselleen masennuksen, mutta asia ei aina eikä edes yleensä ole näin. Lääkäri kyllä näkee, onko ihminen masentunut vai ei. Ehkä normaaleja terkkaritätejä voi sumuttaa toisinaan, mutta vähänkin erikoistunut kyllä huomaa kusettajan ja aidosti masentuneen henkilön väliltä. Otin puheeksi dokaamisen ja rälläämisen. Se on hyvin tyypillistä, kun on masentunut. Ihminen hakee pahalle ololleen lievitystä, toiset lääkkeistä, toiset viinasta ja "viisaimmat" huumeista. On helppo vetää vedot tai tyhjentää se leijonapullo, kun tietää, että todennäköisesti ainakin seuraavat tunnit on iloisia kaiken sen surun ja paskan keskellä. Puhun kokemuksesta, omakohtaisesta sekä vierestä seuranneena.

Itse kävin helmikuussa kahden viikon masennuksen läpi. Ei auttanut lääkkeet joita olen popsinut jo vuosia, ainoa mikä auttoi siihen tuskaan oli Koffin kolmonen. Toki vain sille illalle ja himassa vaan, mutta silti. Tämä on tuorein kokemus asiasta. Keskivaikea masennus mulla todettiin jo loppuvuodesta 2006 ja siitä asti on ollut säännöllinen lääkitys mm siihen. Ja kyllä, masennus on erittäin vakava sairaus, siinä olet aivan oikeassa. Pieni alakulo tai mielialan putoaminen ei vielä masennusta tee, mutta jos sitä jatkuu ja jatkuu, niin silloin se on sitä ja asiaan on tällöin suhtauduttava erityisellä vakavuudella.

Sluibailijoita riittää aina ja heillä ei tekosyyt lopu kesken. Ja kun mainitsit tämän "trendisairauden" eli masennuksen, niin kyllä ihmiset sitäkin käyttää tekosyynä, mutta helppoa sillä kusettaminen ei ole.

 

[Silkkeri]

Mutta ihmettelen, miten jotkut ovat muka masentuneita ja siitä pitkiä aikoja sairauslomilla, mutta samaan aikaan voivat viikonloput dokailla ja rällätä. Sitten taas työpäivän tullen "maassa". Tuskin alkoholi tuota auttaa ja jos se on ainoa virike tai tavoittelun asia elämässä, niin eikö kannattaisi tehdä jotain.

Masennus lamauttaa ihmisen toimintakykyä, jopa siihen pisteeseen asti, ettei masentunut pysty enää suoriutumaan työtehtävistään. Masennus ei tosiaankaan ole mikään vuodelepoa vaativa sairaus (tse asiassa sängyn pohjalla märehtiminen monesti vain pahentaa asiaa) ja siltä osin en näe ongelmaa, vaikka sairasloman aikana vähän viihteellä kävisikin. Toki päihteet harvemmin tuovat masentuneelle kuin hetkellisen helpotuksen ja voivat pahentaakin olotilaa, mutta toisaalta illanvietto ystävien seurassa muutaman tuopin äärellä voi olla todella suuri virtaboosti. Ihmiselle, joka ei ole masennusta koskaan kokenut, on hyvin vaikeaa avata masentuneen sielunmaisemaa, mutta mm. Psykoterapiakeskuksen sivuilla on suhteellisen kattava listaus yleisimmistä oireista. Tuon "eikö kannattaisi tehdä jotain" -lausahduksen tyylisiä kommentteja masentunut saa kuulla jatkuvasti, kuten myös aina niin hyödylliset "ota nyt itseäs niskasta kiinni" ja "kyllä muakin masentaa joskus". Masentuneella ei välttämättä ole mitään virikkeitä tai tavoittelun asioita elämässä, sillä masentunut ei usein näe tulevaisuudessaan mitään tavoittelemisen arvoista eikä koe mielihyvää edes asioista, mitä terveenä rakasti.

Lääkärihän minä en ole, enkä tiedä masennuksesta mitään, mutta ihmettelen, onko niin moni suomessa oikeasti masentunut, vai onko se vain pirun helppo tie, ottaa pitkää lomaa.

Noin viidesosa suomalaisista sairastuu masennukseen jossain vaiheessa elämäänsä, eli on se aika yleinen. Toki masennuksen aste vaihtelee suuresti, valtaosasta lievästi masentuneista ei välttämättä edes huomaa mitään ulospäin, ellei toinen itse asiasta kerro. Tästä syystä suosittelen jättämään ne epäilyt tänne palstalle, masentunut kokee usein jo valmiiksi syyllisyyttä sairaudestaan, joten syyttäminen "sluibailijaksi" voi pahentaa asiaa aika lailla. Vaikean masennuksen kanssa homma voikin sitten olla vaikka sitä, että voimavarat eivät riitä sängystä ylös nousemiseen saati työntekoon, päihteet tuovat ainoan helpotuksen ja päässä pyörii pääosin itsetuhoisia ajatuksia.

Varmasti joku terve on joskus sluibaillut masennuksen varjolla, mutta voin luvata, että jokainen masentunut valitsisi mieluummin terveen elämän kuin pitkänkin sairasloman.

 

[Waqu]

Masennus ei tosiaankaan ole mikään vuodelepoa vaativa sairaus (tse asiassa sängyn pohjalla märehtiminen monesti vain pahentaa asiaa) ja siltä osin en näe ongelmaa, vaikka sairasloman aikana vähän viihteellä kävisikin. Toki päihteet harvemmin tuovat masentuneelle kuin hetkellisen helpotuksen ja voivat pahentaakin olotilaa, mutta toisaalta illanvietto ystävien seurassa muutaman tuopin äärellä voi olla todella suuri virtaboosti. Ihmiselle, joka ei ole masennusta koskaan kokenut, on hyvin vaikeaa avata masentuneen sielunmaisemaa, mutta mm. Psykoterapiakeskuksen sivuilla on suhteellisen kattava listaus yleisimmistä oireista. Tuon "eikö kannattaisi tehdä jotain" -lausahduksen tyylisiä kommentteja masentunut saa kuulla jatkuvasti, kuten myös aina niin hyödylliset "ota nyt itseäs niskasta kiinni" ja "kyllä muakin masentaa joskus".

Mutta mitä jos se viihteellä olo ja dokailu on ainoa tavoittelun arvoinen asia? Lisäksi kun tietää, miten tuo alkoholi vaikuttaa päähän ja kuinka pitkään vaikutukset kestävät, niin en usko, että on hyvä pitkäaikainen ratkaisu.

Tosiaankaan mitkään fraasit tuskin oikeasti masentunutta auttaa, itse olen tällaisille henkilöille sanonut, että yritän ymmärtää, mutta en pysty ymmärtämään, koska se on vain fakta. Syyllistämäänkään en siis ikinä lähtisi, monesti vain fiiliksenä, että joillain tässä saattaa olla takana sluibailuakin ja varmasti onkin joissain tapauksissa. Varsinkin kun tietää, miten terveyshuollossa tehdään diagnooseja välillä erittäin nopeasti, niin en usko, että esittäminenkään tuota aikaa on vaikeaa, jos tietää vastaukset?

Vastauksethan olivat loistavia ja sinällään avartavia. Noistahan sai hyvää tietoa ja vahvistusta siihen, että se ei tosiaankaan sitä sluibailua useimmiten ole. Varmasti masentunut olisi mieluiten terve, tuskin se häävi olotila on. Joskin on tosiaan vaikea mitään konkreettista tietää, koska ei onneksi ole tarvinut kokea ja toivottavasti ei tarvitsekkaan.

 

[Trenchtown]

Varmasti joku terve on joskus sluibaillut masennuksen varjolla...

Varmasti on ja jokainen tuollainen tapaus ihan ymmärrettävästi lisää epäilystä oikeasti masentuneiden sairauden todellisuudesta. Noinhan ei tietenkään pitäisi olla, mutta kun on, mielestäni tosiaan ihan ymmärrettävästikin. Mulla olisi aiheesta (ei masennuksesta, vaan sairastamisesta yleensäkin) paljonkin purnattavaa, mutta antaa nyt olla. Sanonpahan vaan, että jokaisen vemppasaikuttajan tulisi pysähtyä miettimään, että millaisen karhunpalveluksen tekee niille oikeasti sairaille, kun käyttää sairautta tekosyynä.

 

[Waqu]

Varmasti on ja jokainen tuollainen tapaus ihan ymmärrettävästi lisää epäilystä oikeasti masentuneiden sairauden todellisuudesta. Noinhan ei tietenkään pitäisi olla, mutta kun on, mielestäni tosiaan ihan ymmärrettävästikin. Mulla olisi aiheesta (ei masennuksesta, vaan sairastamisesta yleensäkin) paljonkin purnattavaa, mutta antaa nyt olla. Sanonpahan vaan, että jokaisen vemppasaikuttajan tulisi pysähtyä miettimään, että millaisen karhunpalveluksen tekee niille oikeasti sairaille, kun käyttää sairautta tekosyynä.

Juuri näin, tuossahan se ongelma tulee. Turhaa syyllisyyttä, turhaa kyttäilyä yms. sille ihan oikeasti sairaalle. Myös kun siinä saatetaan tosiaan olla jonkun 30min diagnoosin varassa.

Onhan tuo myös ongelmallista siitä näkökannasta, että työnantaja maksaa viulut. Ehkä se ei isossa firmassa niin älyttömästi paina, mutta pienellä puljulla tuommoinen voi tietää tiukkoja aikoja. Muutenkin noiden puljujen virhe rekryt voivat olla kohtalokkaita, koska tässä AY-liikkeiden luvatussa maassa, et saa työntekijää jatkuvasta huonosta suorittamisesta pois tai pääse sluibailioista kärryillä. Koska räksyttävät sen puolesta joka heille rahaa kirstuun tuo ja uskovat vain ja ainoastaan tätä.

Lähti hieman sivuraiteille alkuperäisestä ihmetyksestä, johon toki hyviä vastauksia saatiinkin.

 

[Trenchtown]

Turhaa syyllisyyttä, turhaa kyttäilyä yms. sille ihan oikeasti sairaalle.

Noinhan se tosiaan menee. Pakko nyt sanoa omalta kohdalta vielä, että mä jäin sairauden takia vähän yli kolmekymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle, eikä tosiaan ollut oma valinta. Sairauteni ei masennuksen lailla juurikaan näy ulospäin, eikä ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olen eläkkeestä kertoessani kohdannut ihmetteleviä, vähätteleviä ja epäuskoisia ilmeitä, eleitä ja kommentteja. Eikä ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun on ihan suoraan syytetty järjestelmän hyväksikäyttämisestä ja onpa jopa kyseenalaistettu koko sairaus, koska "näkeehän sen ettei sussa oo mitään vikaa".

En enää nykyään jaksa idioottien ajattelemattomista kommenteista välittää, mutta myönnän joskus toivoneeni, että epäilijän kohdalle osuisi joku "näkymätön" sairaus, josko se näkemys siitä sitten vähän laajenisi. Ketjun tarkoituksen mukaisesti ihmettelen sitä, että tuollaisia kotilääkäreitä ja kaikkien alojen asiantuntijoita on edes olemassa. Toisaalta tuomitseminen on aina kohtalaisen helppoa, ymmärtäminen onkin sitten jo paljon vaikeampaa.

 

[Lunatico]

Taannoin oli iltalehdessä aiheeseen loistavasti käyvä uutinen ja siksipä linkitänkin sen nyt tähän. Eli linkki vie Iltalehden sivuille josta näkee masennuksen kasvot.

 

[JYP#44]

Kuvittelenko vain vai provosoituvatko naiset selvästi miehiä helpommin? Etenkin kun kyseessä on naisen ulkonäkö, paino tai etenkin tissit. Eilen oli iltiksessä Maisa Torpan loistava "hyttysenpisto"-provo pienistä tisseistä joilla ei kuulemma tee mitään. Ja siitä lähtien oma fb-feedini on hehkunut punaisena aiheesta, vaikka olenkin ärsyttävimpiä naisia poistanut kavereista tai vain hiljentänyt. Hirveästi kommentteja "taitaa Maisa ite olla kateellinen kun ei saa huomioo", "harmi kun aivoja ei voi suurentaa Tallinnassa" jne jne ja naiset kilpaa seputtavat että olen tyytyväinen omiin rintoihini, en silikoni-tissejä haluaisikaan. Ja tietenkin tykkäilevät toistensa kommenteista ja blogikirjoituksista aiheeseen liittyen. Ei sillä etteivätkö naiset totta puhuisi ja olisi tyytyväisiä omiin utareihinsa, mutta miksi nostaa asiasta niin suuri mekkala? Vaikka joku isoheppinen mies-julkkis alkaisi vauhkoamaan että pienellä kikkelillä ei tee mitään, niin en usko että miehet juoksisivat kilpaa keksimään erilaisia syitä missä pieni penis on etulyöntiasemassa. Kannattaisi naisten kuitenkin huomata että kyseinen nainen on itse Viidakon tähtönen Maisa Torppa. Perinteinen tyhjäpää-tähtityttö vosu. Ottaako joku muka Maisan puheet tosissaan?

Tätähän Maisa on varmaan kommenteillaan halunnut, eli huomiota. Ja siinä onnistunut pirun hyvin.

 

[Virveliä kainaloon]

Vaikka joku isoheppinen mies-julkkis alkaisi vauhkoamaan että pienellä kikkelillä ei tee mitään, niin en usko että miehet juoksisivat kilpaa keksimään erilaisia syitä missä pieni penis on etulyöntiasemassa.

Nykyisen some-aikakauden menoa nähneenä, en yhtään ihmettelisi massahysteriaa myös kuvatussa tilanteessa. Tai no, kommentointi aiheesta olisi varmastikin naisia hillitympää, mutta tuskin moinen väite kuitenkaan saisi kansan syviä rivejä vain myhäilemään hiljaa, että niinhän se asia on. Paitsi jos on uskominen Jatkoajan "Vedätkö vertoja John Holmesille?"-ketjua, jonka perusteella potentiaalisia peniskateellisia ei ole olemassakaan.

 

[Jeffrey]

Mutta ihmettelen, miten jotkut ovat muka masentuneita ja siitä pitkiä aikoja sairauslomilla, mutta samaan aikaan voivat viikonloput dokailla ja rällätä. Sitten taas työpäivän tullen "maassa". Tuskin alkoholi tuota auttaa ja jos se on ainoa virike tai tavoittelun asia elämässä, niin eikö kannattaisi tehdä jotain.

Lääkärihän minä en ole, enkä tiedä masennuksesta mitään, mutta ihmettelen, onko niin moni suomessa oikeasti masentunut, vai onko se vain pirun helppo tie, ottaa pitkää lomaa.

Varmasti vähän sekä että. Nykyään myös ns. loppuunpalaminen on ihan masennukseen verrattava tila, johon muutaman viikon lepo rellestyksineen auttaa melko kovasti. Eräässä työpaikassani aikanaan kun tämä lama tuli, johto päätti että nyt pitää karsia kuluja, vaikka edelleen teimme joka vuosi uuden myyntiennätyksen. Kun itse aloitin tuolla, niin meidän osastolla oli 5 kokoaikaista työntekijää, lopettaessani kaksi. Periaatteessa tämä tarkoitti sitä, että osaston päivittäiset operatiiviset tehtävät jakautuivat viiden ihmisen harteilta kahden ihmisen harteille.

Nämä kaksi olivat sitten työntekijän onneksi ja heidän omaksi epäonnekseen vähän liiankin tunnollisia työntekijöitä. Toinen heistä oli vielä bonusjärjestelmän ulkopuolella, mutta silti painoi menemään työnantajan eduksi. Noh, arvatahan siinä voi miten siinä sitten kävi. Molemmat istuivat vuosittain muutaman viikon pätkiä huilimassa työterkkarin lähetteestä. Mitäkö he sitten tekivät sillä ajalla? Nukkuivat, lepäsivät, ulkoilivat, urheilivat, näkivät kavereitaan ja dokailivat. Se ero mikä näissä herroissa näkyi tuon ajan lepäiltyään oli varsin merkittävä. Kalpeat haamut vaihtuivat taas hymyileviksi ja humoristisiksi henkilöiksi jotka aijemminkin tunsimme. Ja nämä oli tapauksia, joita ihan jokainen tuolla työpaikalla piti ihan oikeutettuina huileina, vaikka mitään sen suurempaa masennus diagnoosia annettiinkaan.

 

[Jeffrey]

Kuvittelenko vain vai provosoituvatko naiset selvästi miehiä helpommin?

Noin yleisesti, provosoituvat! Mielestäni tähän on aivan selkeä syy se, että naiset harvoin joutuvat tilanteisiin, joissa heille sanotaan vastaan. Sitten kun sellainen tilanne tulee, niin ranteet ja vuonot ovat auki. Tyttöjen riidellessä he keskittyvät haukkumaan toisiaan, poikien riidellessä me keskitymme haukkumaan toisen mielipiteitä tai tekoja. Isät ja äidit eivät sano vastaan pikkuprinsessoille, koska ne draamaraivarit ovat liikaa, ja kokevat pääsevänsä helpommalla hiljentymällä. Pojille sitten taas vedetään kahta suuremmat raivarit, kun tiedetään, että pojille ei tule niin herkästi itsetunto ongelmia, ja mököttäessään poika vain sulkeutuu huoneeseensa ja uhmaa vanhempiaan pelaamalla pleikkaria koko yön, ollen aamulla helvetin väsynyt ja todetakseen ettei se kannattanutkaan. Kundit harrastaa joukkuelajeja, käyvät armeijan ja ala-aste opettajakin puuttuu helpommin kundien tekoihin kuin tyttöjen tekoihin. Sitten taas kun päästään parisuhteeseen, niin moni kundi pitää suunsa kiinni epäkohdistaan ja mimmit taas valittavat aivan kaikesta, jopa fiktiivisistä asioista.

Summasummaarum. Kundit kestävät paremmin vastoinkäymisiä, oppivat tulemaan paremmin toimeen toistensa kanssa, osaavat olla ottamatta asioita henkilökohtaisesti ja oppivat käsittelemään tunteitaan paremmin.

Kuinka usein olet kuullut, että joku kundi ei olisi enää kaveri jonkun toisen kanssa, koska heille tuli riitaa jostain ihan mitättömästä asiasta, josta molemmat sitten niin provosoitui ja mielensä pahoitti.

 

[TosiFani]

...Summasummaarum. Kundit kestävät paremmin vastoinkäymisiä, oppivat tulemaan paremmin toimeen toistensa kanssa, osaavat olla ottamatta asioita henkilökohtaisesti ja oppivat käsittelemään tunteitaan paremmin...

Ja kolme neljästä itsemurhan tekijästä on miehiä.