Ihmettelyketju

[Radiopää]

Pitää toki muistaa median ainainen klikkihuoraus skandaalinhakuisine uutisineen

Kukakohan tässä sitä klikkihuorausta oikein toteutti?

 

[VH87]

Kukakohan tässä sitä klikkihuorausta oikein toteutti?

Hehe ja hihi. Kyllähän tuon tyyliset uutiset yleensä otsikoidaan niin että mahdollisimman moni hoitovapaalla oleva kotiäiti nuo linkkaa eteenpäin ja jeesustelee pureutumatta sisältöön sen kummemmin. Siksi lienee tapana kyseenalaistaa moinen uutinen, mutta sen verran eriskummallinen tapaus että oli pakko itsekin sortua siitä raportoimaan. Ja menin helppoon, tiedetään.

 

[TQoFE]

Minä en edes ymmärrä ihmisiä ylipäätään jotka laskevat jotain kaloreita, hiilareita ynnä muita hevonvitun humpuukireita. Olen aina syönyt juuri sen verran kun mieli tekee ja juuri sitä mitä milloinkin mieli tekee, enkä ole läski saati kärsi mistään sairaudesta. Voisin mutulta sanoa että tuttavapiiristäni kaiken eniten sairastelevat juuri nämä light-uskovaiset ja kalorien laskijat. Kai sen nyt terve järkikin sanoo että ei ole terveellistä vetää tapolan mustaa ja punaista maitoa kuukautta putkeen, mutta kuka edes haluaisi? Nää on taas näitä nykymaailman typeryyksiä.

Aika moni bodari tai muuten kovaa treenaava laskee kaloreita ja makroja varmistaakseen saavansa riittävästi proteiinia, hyviä rasvoja jne. Itse lasken, jotta syön varmasti riittävästi. Ei se lihas kasva, jos se ei saa tarpeeksi ravintoa.

Punaisessa maidossa muuten ei ole mitään vikaa, paitsi jos on ylipainoa ja rasvaa ja kaloreita tulee muutenkin enemmän kuin tarpeeksi. Tai haluaa noudattaa paleoruokavaliota.

 

[BlackWolf]

Eiköhän tuossa ole yksi syy. Sama se on jalkapallon puolella, HJK voittaa kuitenkin joka vuosi. Seuralle itselleen ja kannattajille tuo on varmasti mannaa, mutta se että Sotkamo ja Vimpeli ovat pesiksessä aina finaalissa ja HJK voittaa jalkapallossa joka tapauksessa, niin kyllä se minultakin veisi vähän fiilistä, jos en noiden seurojen kannattaja olisi, enkä kyllä olekaan.

Mietein tätä kuitenkin siltäkin kannalta, että jos Kärpät ottaisi nyt neljä mestaruutta putkeen, niin en mä niitä finaaleja jaksaisi edes katsella, jos Ässät ei siellä olisi. Ennalta-arvattavuus on urheilussa ainakin minulle sellainen kunnon tunnelman tappaja, varsinkin kun se liittyy mestaruuden voittamiseen. Jos se ajautuu siihen, että se on eksklusiivisesti kahden seuran heiniä voittaa joka vuosi, niin ei siihen hommaan jaksa enää syttyä sillä tavalla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Veikkausliiga
En tunne sen tarkemmin veikkausliigaa kun en seuraa, pahoittelut siitä, mutta jotenkin mystisesti joukkemäärän pudotus on korreloinut melkoisesti yhden joukkueen menestyksellä. Täytyy olla mun tyhmyyttä tai jotain. Tai sitten korrelaationi ei riitä kun 2 putkeen voittajia on ollut useampiakin, mutta kun nykysin yksi vie ja muut vikisee. Siellä varmaan sitten tehdään asiat niin paljon paremmin kuin muualla, tai jotain.

 

[Meeps]

Ihmettelen miten naisten jääkiekko voi olla joillekin niin kova pala, että suututaan siitä, että naiskiekkoilija osallistuu NHL-joukkueen harjoituksiin osana kampanjaa, jonka tarkoituksena on saada enemmän tyttöjä lajin pariin.

 

[pettter]

Miten ihmeessä se Verkkokauppa.comin myymälä voi olla niin ahdistava. Siis aivan kaikki siellä on jotenkin niin nörttimäistä.

Tuli käytyä kun tohon kahvikoneeseen saa sieltä halvalla kapseleita...

 

[Andrew]

Joskus täytyy ihmetellä miten niin moni urheilija onnistuu sössimään raha asiansa ensin ansaittuaan huikeita summia rahaa. Viimeisin esimerkki on Saksan -90 maailmanmestari ja ratkaisevan maalin tehnyt Andreas Brehme joka on 53 vuotiaana ajautunut hurjiin velkoihin. Vielä enemmän ihmetyttää Franz "Keisari" Beckenbauerin kommentit, jossa hän vaatii julkisuudessa apua kansallissankarille... Siis miksi ihmisten pitäisi auttaa jotain ihmistä vain sen takia, että hän on aikoinaan ratkaissut jalkapallon MM-finaalin?!

En tiedä kuinka suosittu Andreas Brehme oli pelikaverien keskuudessa, mutta hänen vanha pelikaverinsa Oliver Straube ilmoitti, että '"Brehme voi tulla siivoamaan hänen yritykseensä vessoja niin oppii arvostamaan kunnon työtä ja oikeaa elämää".

 

[MacRef]

Ihmettelyä aiheuttaa se, että miten kukaan, joka selviytyy tarvittavien paperien täyttämisestä, niiden ojentamisesta asiaa käsittelevälle virkailijalle ja tämän melko yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten 'Mihin tarkoitukseen aiot tätä asetta käyttää?' vastaamisesta, voisi reputtaa tuon testin. Testissä esitetään väittämiä, joiden kanssa ollaan samaa tai eri mieltä. Karrikoidusti lähemmäs sata väittämää kysyy, että ajattelitko tappaa itsesi, toiset sata, että ajattelitko tappaa jonkun muun joko pikaistuksissasi tai vakaasti harkiten. Lopuissa kysellään, että oletko seinähullu, ammattirikollinen, narkkari tai juoppo, tuletko toimeen perheesi kanssa ja valehtelitko näihin kysymyksiin vastatessasi niin että korvat heiluu vai niin, että korvien heiluminen näkyy kilometrin päähän.

En ole psykologi tai psykologiaa lukenutkaan. Eikä minulla ole aselupia, joten en ole tehnyt tuota aselupatestiäkään koskaan. Mutta erinäisiä psykologisia testejä on elämän aikana tullut tehtyä ja kyllä niillä aika hyvin onnistutaan kartoittamaan asioita. Pitää olla aika taitava, jos niissä pystyy huijaamaan. Tai siis huono tulos lienee huijattavissa monissa testeissä, mutta hyvän tuloksen huijaus voikin olla vaikeampaa. Jos on perusfiksu tavallinen jamppa, niin ne kysymykset ja testit tuntuu helpoilta ja itsestä tuntuu, että mitä järkeä näissä kysymyksissä on. Samoja asioita kysytään moneen kertaan jne. Ja siksi ne menee heittämällä läpi aina.

Juttu onkin siinä kysymysten toistossa. Niitä samoja asioita kysytään usein, mutta joka kerran hieman eri sanoin. Ja välillä hieman käänteisestikin. [kärjistys] Tyyliin "Haluaisin tappaa itseni aseella johonka haen aselupaa" ja vähän myöhemmin "Olisi kivaa ampua itseni aseellani" ja vielä myöhemmin "En voisi vastustaa kiusausta ampua aseellani itseni" jne. [/kärjistys]

Perusfiksu kaveri osaa noihin kysymyksiin vastata johdonmukaisesti, vaikka samaa asiaa kysytään eri sanoin. Kun taas kaikki ei ihmisellä ole ihan kohdallaan, niin vastaamisesta katoaa helposti johdonmukaisuus ja samoihin kysymyksiin vastataan eri tavoin. Kun tuota erilaisuutta niissä vastauksissa on riittävästi, niin jopa tietokoneohjelma pystyy niistä laskemaan sitä riskiä ja ihan tavallinen toimistosihteerikin voi sen jälkeen sanoa, että nyt sinulle ei aselupaa voida myöntää.

 

[Alvajärven Urho]

En tiedä onko ihmettelyketjun vai vitutusketjun kamaa. Ihmettelin niin paljon, ettei edes vituttanut.

Vein aamulla lasta päiväkotiin. Siinä on kadun varressa varmaan parikymmentä parkkipaikkaa, johon ajetaan nokka edellä ruutuun 99 % varmuudella. Se vaan on kätevintä, koska katu on päättyvä ja siitä ruudusta on helpompi peruuttaa pois kuin peruuttaa ruutuun. Lisäksi autot ovat joka aamu tietenkin eri järjestyksessä ja eri autot eri aamuina, koska tuskinpa monikaan minuutilleen samaan aikaan paikalla on. Tänään en itse edes poistunut autosta, koska vaimo vei lasta minun etsiessä navigaattorista määränpäätä. Istuin siis autossa kun ikkunaani koputti eräs toinen isä. Kaveri, joka ei edes tervehdi kun siinä pihassa tulee vastaan ja muutenkin antaa vähän sulkeutuneen kuvan itsestään. Asiana oli se, että olenko sattumoisin kolhaissut ovellani hänen autoaan jonakin aamuna. Ei siis välttämättä tänään vaan kenties joskus. Mitä vittua? Nousin autosta katsomaan sitä saksalaista ongelmaa, jota Opel-merkkisenä kulkuneuvona tyhmille kaupataan ja kyllä, pienen pieni lommo mustassa kyljessä oli. Peukalon pään kokoinen. Juurikin sellaisella kohdalla, että kuskin ovi viereisestä autosta siihen olisi voinut kopsauttaa. No sanoin mielestäni ihan ystävällisesti, että no enpä usko että olen, on tuossa minun oven kohdalla eli jos olisin varmaan huomannut mikäli olisin. Lapsista nyt ei aina voisi mennä vannomaan, mutta eivät ne meillä päiväkoti-iässä autoa aja. Kaveri siihen vähän töykeämmin, että sattuu vaan tuo väri täsmäämään. No niin saatana sattuu, mutta parkkipaikalla oli siinäkin vaiheessa viisi muutakin hopeanharmaata autoa, joita nyt taitaa tässä maassa olla eniten. Katselin siinä omaa oveani, jossa ei näy mitään jälkiä ja sanoin, että en minä ainakaan huomaa että tällä olisi kolauteltu mihinkään. No tämä isukki vielä siihen loppukaneetiksi, vähän niin kuin varmana syyllisyydestäni "no, sattuuhan noita".

Mitä vittua? Olenko minä saatana autonkolhija, jos mulla on saman värinen auto kuin puolella suomalaisista ja vierailen ehkä kerran viikossa samaan aikaan samalla parkkipaikalla kolhitun auton kanssa? Millähän todennäköisyydellä automme ovat olleet tuossa järjestyksessä noilla viikon ainoilla kohtaamisilla? Jos sinä, arvoisa epäonnistunut isukki, luet tätä, minä ihmettelen sinua. Et uskalla huomenta sanoa, mutta pilaat toisten aamut syyttämällä autonkolhijaksi. Jos olisin kolhinut, minulla on kyllä pätäkkää pistää siihen Opeliin uusi ovi. Jos sinulla ei ole hintaa ajaa kuin Opelilla, syytön minä siihen olen. Mene oikeisiin töihin.

 

[MustatKortit]

Olen viimeisen parin päivän aikana katsonut kaksi dokkaria vuorikiipeilystä Himalajalla. Ensimmäinen pätkä The Wildest Dream kertoi Everestin valloituksesta tai tarkemmin sanoen sen yrittämisestä, niin 20-luvun Malloryn retkikunnan silmin, kuin nykyaikanakin.

Toinen katsomani pätkä eli dokkarielokuva The Summit kertoi maailman vaarallisimpana pidetyn vuoren, K2:n kauheimmasta päivästä, kun kesällä 2008 yhden ainoan päivän aikana 11 ihmistä menetti henkensä vuoren "Death Zonella", eli yli 8000 metrissä.

Ihmettelyn aihetta on runsaasti. Yleisesti ottaen vuorikiipeily on jo varsin riskaabelia hommaa, mutta kyllä eniten ihmetyttää nuo tilastolliset todennäköisyydet sille, että menetät vuorella henkesi, ihan hurjaa hommaa, johon en hevillä itse lähtisi. Jos nyt yhden luvun heittäisi tähän, niin joka neljäs huipulla käynyt nainen on kuollut laskeutumisen aikana, siinä ollaan todennäköisyyksissä aika karulla tasolla.

Ja muutenkin kun katsoi dokkaria, niin ihmettelyn aiheita löytyi runsaasti: K2:lle kiivettäessä pitää noin kahdeksan kilometrin korkeudessa päästä läpi nk "pullonkaulasta" (engl. bottleneck). Kyseessä on kapea kohta, jonka toiselle puolelle jää noin sadan metriä pullonkaulan yläpuolelle kohoava "lumivalli" (engl. serac).

Tämä samainen kohta on se, missä K2:lla eniten ihmisiä kuolee, lumivallista saattaa koska tahansa irrota lumivyöryjä ja vuorelle kiivenneet ammattilaisetkin kuvailevat tilannetta "venäläiseksi ruletiksi", sillä millään maailman asiantuntemuksella ei pysty näkemään mitä tuossa vaiheessa on tapahtumassa. Ainoa tapa päästä paikan ohi on mennä mahdollisimman nopeasti, jotta pullonkaulassa vietetty aika jää mahdollisimman lyhyeksi. Samalla paradoksaalisesti väsymystaso kasvaa ja riski virheisiin sitä myöten moninkertaistuu.

Monia muitakin ihmettelyn aiheita leffoista löysin, tietysti isoimpana asiana se, että kyllä ihmismieli ja ihmiskeho voivat olla kummallisia, yhtä aikaa niin voimakkaita ja intohimoisia, toisaalta hauraita ja heikkoja.

 

[Pavlovin Koira]

Erkka Westerlundin mukaan "perjantaina on (Jokereilla) edessä kova paikalliskamppailu SKA:ta vastaan"

Öö...paikalliskamppailu? Länsi-Venäjän Derby

 

[ufon_kaakao]

Olen viimeisen parin päivän aikana katsonut kaksi dokkaria vuorikiipeilystä Himalajalla.

Eihän tossa mitään hauskaa olekaan. Ainoa oikea kiipeilytapa on freesolo: https://www.youtube.com/watch?v=SR1jwwagtaQ&hd=1, https://www.youtube.com/watch?v=Phl82D57P58&hd=1. Ton on oltava mahtavinta mitä maailmassa voi tehdä.

 

[MustatKortit]

Eihän tossa mitään hauskaa olekaan. Ainoa oikea kiipeilytapa on freesolo: https://www.youtube.com/watch?v=SR1jwwagtaQ&hd=1, https://www.youtube.com/watch?v=Phl82D57P58&hd=1. Ton on oltava mahtavinta mitä maailmassa voi tehdä.

Juu, olen joskus nähnyt tuon pätkän... silti tulee mieleen se sama juttu, joka tuossa K2-dokkarissakin esiteltiin, kenelle tahansa huippukiipeilijälle voi käydä köpelösti, mitä odottamattomimmalla hetkellä ja täysin puskista.

Eräs huippukiipeilijä kommentoikin asiaa siten, ett kyseessä on sama efekti kun ajat autolla ja näet karmean kolarin... ihminen jatkaa ajamistaan, aina tuntuu, että itselle ei voi käydä huonosti, vain muille voi.

 

[Jeffrey]

Monia muitakin ihmettelyn aiheita leffoista löysin, tietysti isoimpana asiana se, että kyllä ihmismieli ja ihmiskeho voivat olla kummallisia, yhtä aikaa niin voimakkaita ja intohimoisia, toisaalta hauraita ja heikkoja.

Tätä olen joskus itsekkin ihmetellyt, kun olen vastaavia dokkareita katsellut. Häkellyttävimpänä tulee varmaan mieleen yhden norjalaispariskunnan tapaus, jossa mies katosi K2:lla. Nainen sitten vuodatti jälkikäteen, että oli kyllä jo hyväksynyt itselleen sen, että harrastuksensa parissa on mahdollisuus kuolla, mutta hän ei ollut kertaakaan tullut ajatelleeksi sitä, että hän palaisikin yksin vuorelta.

Ihmetellään siis ihmismieltä...

 

[MustatKortit]

Tätä olen joskus itsekkin ihmetellyt, kun olen vastaavia dokkareita katsellut. Häkellyttävimpänä tulee varmaan mieleen yhden norjalaispariskunnan tapaus, jossa mies katosi K2:lla. Nainen sitten vuodatti jälkikäteen, että oli kyllä jo hyväksynyt itselleen sen, että harrastuksensa parissa on mahdollisuus kuolla, mutta hän ei ollut kertaakaan tullut ajatelleeksi sitä, että hän palaisikin yksin vuorelta...

Tiedän tapauksen... tuosta naiskiipeilijästä tulikin mieleeni jo aiemmin esiinnostamani seikka, että aika karut ovat naiselle todennäköisyydet selvitä tuolta, joka neljäs nainen kuollut laskeutuessaan ja ylipäänsä naisia tuolla on kuollut paljon.

Mielestäni on eroteltavissa kaksi eri asiaa, eli se että johonkin harrastukseen sisältyy (pientä) riskiä ja jopa kuolemanvaaraa sekä se, että harrastukseen sisältyy aika iso riski kuolla.

Minua myös hivenen ahdisivat nuo kohdat, kun joku delasi, yksikin kaveri oli "Death Zonella" niin sekaisin ja väsynyt, että useampi ihminen todisti hänen pudotessaan olleen kuin veltto kala, ei yritystäkään tarrata kiinni mihinkään jne. Ja sitten tuo asia, että joku kuolee ja tämän seurauksena asiaa käydään läpi ehkä minuutti, jonka jälkeen pitää jatkaa eteenpäin. Niin karua, niin karua.

 

[SamSpade]

Ihmiskunnan suurin petos on "can´t happen here" oli kyse sitten vuorikiipeilystä tai talon rakentamisesta mannerlaattojen saumakohtaan jossa on jatkuvaa seismistä toimintaa. En silti tarkoita että vuorikiipeilijät yms ovat tyhmiä, kaukana siitä, mutta vaikka riskit tiedostetaan hyvinkin, ei se minulle tapahdu. Toisaalta ilman tätä ominaisuutta eläisimme ehkä vielä rautakaudella.

 

[MustatKortit]

Ihmiskunnan suurin petos on "can´t happen here" oli kyse sitten vuorikiipeilystä tai talon rakentamisesta mannerlaattojen saumakohtaan jossa on jatkuvaa seismistä toimintaa. En silti tarkoita että vuorikiipeilijät yms ovat tyhmiä, kaukana siitä, mutta vaikka riskit tiedostetaan hyvinkin, ei se minulle tapahdu. Toisaalta ilman tätä ominaisuutta eläisimme ehkä vielä rautakaudella.

Jep.. vuorikiipeilyyn liittyen on sitten vielä tämä termi "summit fever", eli huippu tuntuu olevan niin lähellä ja looginen päättelykyky sekä riskienhallinta laskevat rimaansa ihmisen pään sisällä..aika moni ajattelee, että jatketaan nyt vielä, kyllähän tässä on aikaa..

 

[Iker]

Joskus täytyy ihmetellä miten niin moni urheilija onnistuu sössimään raha asiansa ensin ansaittuaan huikeita summia rahaa.

Tätä olen minäkin ihmetellyt.

Toki tiedostan, että jotkut monimiljönäärit huviloineen, kiinteistöineen, autoineen, henkilökuntineen ja muine sijoituksineen sekä jättimenoineen leikkivät vähän isommilla leluilla ja hiekkalaatikoilla kuin tällainen tavallinen pulliainen peruspalkkoineen ja ruokaostoksineen, mutta kuitenkin onhan se nyt järjetöntä lukea miten jotkut entiset monimiljonäärit ovat neli-viisikymppisinä puilla paljailla. Mike Tysonilla taisi ainakin oman tarinansa mukaan joskus nyrkkeilyuransa aikana ennen vankilakeikkaa olla 300 miljoonaa dollaria tilillään, ja pohjalle päästyään hänkin oli lopulta vararikossa.

Välillä tulee mieleen, että kaiken holtittomuudenkin keskellä eikö sitä perkele kannattaisi joku muutaman miljoonan äärimmäinen persaukisen hätävara jättää jonkun kiven alle tai kätkeä vaikka perseeseensä niin ettei sitä saisi vahingossakaan ryssittyä kiville. Siinä vaiheessa kun sitten huomaisi olevansa uhkaavasti jo lähes puilla paljailla ja ensimmäisen 295 miljoonan menneen kuin tuhka tuuleen, siirtyisi vääjäämättä lähestyvän vararikon sijasta elelemään tuolla jemmatulla hätävaralla edelleen kuitenkin miljonäärin elämää noiden muutamien miljooniensa kanssa. Kun miettii, kuinka iso raha sellainen 3-5 miljoonaakin on peruselämisen läpiviemiseen ja köyhyyteen nähden, kuitenkin myös huomioiden ettei se tietenkään jollekin Tysonille tai perus multimiljönäärille paljon paskaakaan ole siihen vanhaan omaisuuteen verrattuna jos pitäisi edelleen jossain tuhannen neliön kukkulalukaalissa asua. Mutta ei, kaikki saadaan jollain käsittämättömällä tavalla sileäksi, ja sitten ihmetellään kun ei ole enää mitään ja pakoillaan velkojia.

Eli ihmetyttää, miten sellainen koko omaisuuden kuseminen on mahdollista. Väitän, että jos joskus onnistuisin miljoonia ja taas miljoonia keräämään, kyllä sitä varmaan huolen pitäisi, että aina tuosta jotain olisi jäljellä ettei ihan viimeistä rytkyä myöten tule velkojat kotoa perimään. Toisaalta monien näiden vararikkoon ajautuneiden elämässä on muitakin tapahtumia, jotka osoittavat että ihan viimeisen päälle harkintakykyä ei elämän jokaisella osa-alueella aina käytetä ja toteuteta.

 

[MustatKortit]

...
Eli ihmetyttää, miten sellainen koko omaisuuden kuseminen on mahdollista. Väitän, että jos joskus onnistuisin miljoonia ja taas miljoonia keräämään, kyllä sitä varmaan huolen pitäisi, että aina tuosta jotain olisi jäljellä ettei ihan viimeistä rytkyä myöten tule velkojat kotoa perimään. Toisaalta monien näiden vararikkoon ajautuneiden elämässä on muitakin tapahtumia, jotka osoittavat että ihan viimeisen päälle harkintakykyä ei elämän jokaisella osa-alueella aina käytetä ja toteuteta.

Sanoisin, että helppo elämä, alkoholi, huumeet ja huonoon seuraan joutuminen koituvat monen kohtaloksi. Ja tietynlainen vauhtisokeus. Tähän liittyen olen kerran jutellut erään ihmisen kanssa, joka kertoi puolisonsa kanssa voittaneensa lotossa joskus 1990-luvulla, useamman miljoona markkaa. Tuhlasivat koko voiton raveihin ja makeaan elämään, eikä kuulemma mennyt edes kauaa...

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Eli ihmetyttää, miten sellainen koko omaisuuden kuseminen on mahdollista. Väitän, että jos joskus onnistuisin miljoonia ja taas miljoonia keräämään, kyllä sitä varmaan huolen pitäisi, että aina tuosta jotain olisi jäljellä ettei ihan viimeistä rytkyä myöten tule velkojat kotoa perimään. Toisaalta monien näiden vararikkoon ajautuneiden elämässä on muitakin tapahtumia, jotka osoittavat että ihan viimeisen päälle harkintakykyä ei elämän jokaisella osa-alueella aina käytetä ja toteuteta.

Varojen mukaan eläminen on taito sekin. Kuten taiteilija Leskinen muotoili, "köyhät ne vaan räpeltää rahalla".

Äkkirikastuminen voi olla aika hankala juttu käsitellä, jos kokemusta rahan käsittelemisestä ei entuudestaan ole. Tai ei ole edes kokemusta oman talouden vastuunkannosta. Lottovoitto tai vastaava on tietysti mahdollisimman äkkijyrkkä muutos taloudelliseen tilanteeseen, mutta joku ammattilaisurheilijakin saattaa siirtyä aika nopealla tahdilla tyhjätaskujen joukosta monimiljonääriksi. Yleensä urheilija on kiistatta täysin tietoinen lahjoistaan ja mahdollisuuksistaan, mutta uusi elämäntilanne voi yllättää. Näitä tarinoita on ihan helvetisti, joissa esim. jenkkikoripalloilija elää koko uransa ajan levesti. Koristähti elättää pientä hovia ympärillään, laittaa kunnolla rahaa palamaan huvimestoissa, jnnp. Eräänä päivänä pelit on pelattu, mutta vanha elämäntyyli jää. Kassan tyhjeneminen on tässä vaiheessa enää ajan kysymys.

Nimimerkin MustatKortit tavoin minäkin tiedän yhden rahansa hukanneen lottovoittajan. En sinänsä tunne kyseistä henkilöä, mutta tiedän tämän naapuripaikkakunnalla asuneen tapauksen. Nuori mieshenkilö voitti loton jättipotin joskus 80-luvun lopulla, ja isäntämiehen elkeet omaksuttiin saman tien. Uutta autoa vaihdettiin alle tämän tästä, mitä niitä nyt oli, 7-sarjan bemareita ja vastaavia. Paikallisessa menomestassa tyypin kerrottiin jakaneen 100 markan seteleitä jokaiselle, joka konttaa eteen ja pussaa kaverin kenkiä. Yksi tuttuni sattui olemaan paikalla ja kävi konttaamassa helpon satasen pois.

Arvata saattaa, että moisella tyylillä jättipotti haaskattiin taivaan tuuliin aika liukkaasti. Kyse oli paremminkin kuukausista kuin vuosista. Mitään pysyvämpää omaisuutta voittaja ei tietääkseni ehtinyt rahoillaan hankkia, varsinaisista sijoituksista puhumattakaan. Tapaus oli hieman samanlainen kuin klassinen ryöstösaaliin kohtalon selvittely käräjillä; osa juotiin, osa naitiin, loput tuhlattiin.

 

[motamoro]

Sanoisin, että helppo elämä, alkoholi, huumeet ja huonoon seuraan joutuminen koituvat monen kohtaloksi. Ja tietynlainen vauhtisokeus. Tähän liittyen olen kerran jutellut erään ihmisen kanssa, joka kertoi puolisonsa kanssa voittaneensa lotossa joskus 1990-luvulla, useamman miljoona markkaa. Tuhlasivat koko voiton raveihin ja makeaan elämään, eikä kuulemma mennyt edes kauaa...

Varmasti nämäkin ovat suuria syitä, mutta ajattelen itse, että nämä miljonääreiksei tulleet muusikot, näyttelijät ja urheilijat, miksei jopa satunnaiset lottovoittajatkin eivät ole lopulta kovin älykkäitä tai fiksuja ja siksi sössivät raha-asiansa massiivisesta pääomasta huolimatta. Sen sijaan ns. työllä ja erinäisillä sijoituksilla rikkaiksi tulleet osaavat pitää rahoistaan huolen kun ovat keskimääräistä älykkäämpiä.

Voin toki olla väärässäkin, mutta tällaisen mielikuvan olen saanut.

 

[MustatKortit]

Varmasti nämäkin ovat suuria syitä, mutta ajattelen itse, että nämä miljonääreiksei tulleet muusikot, näyttelijät ja urheilijat, miksei jopa satunnaiset lottovoittajatkin eivät ole lopulta kovin älykkäitä tai fiksuja ja siksi sössivät raha-asiansa massiivisesta pääomasta huolimatta. Sen sijaan ns. työllä ja erinäisillä sijoituksilla rikkaiksi tulleet osaavat pitää rahoistaan huolen kun ovat keskimääräistä älykkäämpiä.

Voin toki olla väärässäkin, mutta tällaisen mielikuvan olen saanut.

Minä olen varsin samoilla linjoilla, mutta näistä jutuista kannattaa olla kieli keskellä suuta, että mitä ääneen julkisesti sanoo. Taisi olla Piia-Noora Kauppi, joka aikanaan tämän sortin retoriikkaa käytti ja paskamyrsky oli melkoinen.

 

[Nick Neim]

Mun nukkumisen rytmi, tai siis pikemminkin sen rytmittömyys kyllä ihmetyttää. Alkuviikosta kolme yövuoroa, joista kahdessa ei meinannut sitten millään pysyä hereillä. Toissa yönä olisin saanut nukkua niin aikaisin ja niin paljon kuin olisi voinut - sain unta vasta 5.30 ja nukuin pitkälle yli puolenpäivän. Viime yönä nukahdin sitten jo puolenyön jälkeen, ja heräsin kello 7 pirteänä. Ilmeisesti olen taas "normaalirytmissä".

Yleensä yövuorojen jälkeen saan porrastetusti rytmiä paremmaksi, mutta nyt rysähti käytännössä kertalaakista. Ihmettelen.

 

[Timbit]

Mun nukkumisen rytmi, tai siis pikemminkin sen rytmittömyys kyllä ihmetyttää.

Kohtalotoveri. Olen normaali konttorirotta, eli työaika on aamusta iltapäivään, mutta unirytmi on ihan mitä sattuu. Uni alkaa yleensä joskus 22-01 välillä, ja loppuu 04-07 välillä. Tämä arkena. Viikonloppuisin uni alkaa arkiaikataulun mukaan, mutta loppuu 04-09. Silti en ole päivisin väsynyt. Taitaa aivot olla jo siinä kunnossa, että niille on ihan sama, minkä verran ja miten säännöllistä unta saavat.

 

[Barcelona]

Tapasin tänään erään HIFK:iä kanattavan kaverin. Onnittelin hyvästä hankinnasta ja hänen mukaansa Nikolai Goldobin tuli Suomeen kehittymään huippuseuraan. On kuulema paljon parempi pelaaja kuin Kasperi Kapanen joka palasi maakuntiin maitojunalla Pittsburghin leiriltä. Oikeasti suu loksahti auki tästä kommentista (kun ei ollu läppä) ja sai taas ihmetellä miten näitä asioita katsellaan välillä hyvin voimmakaiden värilasien takaa. Kuitenkin kumpikin poika on varattu viime kesällä ja heillä on eroa viisi varausvuoroa.