Ihmettelyketju

[Sabaton]

Ihmetyttää, että vaikka itseäni melkoisen kovana futismiehenä pidänkin, niin siitä huolimatta susijengin ja lentopallomaajoukkueen matsit kiinnostivat ja kiinnostavat selvästi "huuhkajien" vastaavia enemmän. Silti koripallo ja lentopallo kuuluvat niihin lajeihin, joita en muuten seuraa pätkääkään, kun jalkapalloa puolestaan tulee isojen turnausten lisäksi seurattua kutakuinkin joka viikonloppu. Ikinä en ole jalkapallomaajoukkueen peliä käynyt paikan päällä katsomassa eikä maajoukkueen otteet ole ainakaan viime vuosina kiinnostaneet. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta kovasti sitä jalkapalloa muuten haluaisi nähdä ja nytkin on pienimuotoinen ärsytys päällä, kun ei ole suosikkijoukkueiden pelekä nähnyt viikkoon. Kai tässä sitten jonkin näköinen petturi/glory hunter olen, kun Mixun joulukuusi ei minuun vetoa.

 

[Meeps]

Onko kukaan muuten koskaan ollut elokuvateatterissa näytöksessä, jossa taputettaisiin joko keskenkaiken tai vasta lopussa?

Tuntuu myytiltä, tai sitten olen tahattomasti onnistunut välttämään massapsykoosin tähän päivään asti, vaikka jotain ensi-iltojakin on tullut katsottua.

Iron Maidenin Flight 666 dokumentin ensi-illassa taputettiin elokuvan lopussa. En muista, että olisin muulloin kyseiseen ilmiöön törmännyt.

 

[sampio]

Ehkä joskus asuntolainan maksettuani minulla olisi varaa autoon, mutta toisaalta käytän sen rahan mielummin matkusteluun, jos sitä alkaisi viettää vaikka pidempiä aikoja ulkomailla. Jossain missä on mukavampi ilmasto ja mukavammat ihmiset.

Eli paikkaan jossa on mukavampi ilmasto ja kieli, jota et ymmärrä.
---

Perjantaina viimeksi sai bussissa väkisin kuunnella jonkin parin ongelmista, kun tukihenkilönä toiminut neiti kovaan ääneen antoi ohjeita hänelle soittaneelle ystävälleen. Onhan tuo rasittavaa. Onneksi motarilla rengasmelu yms. peitti keskustelun siten, että sain torkahdettua.

 

[Musta Nuoli]

Iron Maidenin Flight 666 dokumentin ensi-illassa taputettiin elokuvan lopussa. En muista, että olisin muulloin kyseiseen ilmiöön törmännyt.

Jokaisella on oma näytäntönsä, jolle taputtaa. Oikeastaan ihmetyttää, ettei elokuvateattereissa taputeta alvariinsa.

Mutta eipä taputtamisessa loppujen lopuksi mitään ihmettelemistä ole. Näyttelijät valkokankaalla eivät taputusta kuule, mutta eiväthän sitä kuule urheilijatkaan televisiossa, silti moni hehkuttaa ja tuulettaa ääneen kotisohvalla. Moni tekee näin, vaikka olisi kotona yksin ilman vertaisyleisöä.

Kyse ei ole siis oikeastaan esitykselle/suoritukselle taputtamisesta eikä vertaisryhmän edessä omasta innostuksesta todistamisesta vaan itselleen taputtamisesta ja oman tunnekuohun ilmaisemisesta. Tällöin ei liene väliä, vaikka kyseessä olisi elokuva, tv-lähetys tai mikä tahansa.

Toki muiden ihmisten parissa ollessa olisi hyvä harrastaa suomalaishenkistä pidättyvyyttä ja toisten huomioimista omalla hiljaisuudella. Ei siitä mitään tulisi, jos aina pitäisi ilmaista itseään maksimaalisesti ja kaikki olisi yhtä suurta elämystä. Menisivät elokuvien tavalliset näytökset pilalle, kun joka käänteessä joku ääliö hehkuttaisi ja hihkuisi kuin kehityshäiriöinen apina. Ensi-iltakokemukset ovat vähän eri asia, ne ovat enemmän kollektiivisia elämyksiä samanmielisten joukossa.

 

[MustatKortit]

Leffa-taputuksiin liittyen:

faijani on kertonut, että ollessaan katsomassa Schindlerin listaa ensi-illassa aikoinaan, niin lopputekstien alkaessa oli harvinainen juttu, kun kukaan teatteriyleisöstä ei noussut ylös ja ruvennut tekemään lähtöä. Sen sijaan jengi pysyi jonkin aikaa kuin naulattuna paikallaan, ikään kuin happea vetäen, että olipa elokuva!

 

[kahden suunnan sentteri]

Jokaisella on oma näytäntönsä, jolle taputtaa. Oikeastaan ihmetyttää, ettei elokuvateattereissa taputeta alvariinsa.

Venäläisillä on tapana taputtaa lentokoneessa sen laskeutuessa onnellisesti. Se ei kylläkään ihmetytä, vaan on ihan ymmärrettävää.

Leffa-taputuksiin liittyen:

faijani on kertonut, että ollessaan katsomassa Schindlerin listaa ensi-illassa aikoinaan, niin lopputekstien alkaessa oli harvinainen juttu, kun kukaan teatteriyleisöstä ei noussut ylös ja ruvennut tekemään lähtöä. Sen sijaan jengi pysyi jonkin aikaa kuin naulattuna paikallaan, ikään kuin happea vetäen, että olipa elokuva!

Muutama vuosi sitten tuli katsottua Enter The Void, siinä oli vähän samanlainen tunnelma kun puoli salillista (puolet oli rohjennut poistua jo elokuvan aikana) vain tuijotti hiljaa kangasta epäuskoisena että se on vihdoin ohi ja nyt voi oikeasti poistua. Normaali leffan jälkeinen puheensorina puuttui tyystin, ainoastaan muutamia epäuskon ja huvituksen sekaisia yksittäisiä kirosanoja tms tokaisuja vaan kuului poistuvasta väkijoukosta. Kyseessä siis joku leffafriikkien ylistämä teknisesti ylivertainen taidefilkka joka kuolevaisille näyttäytyy parituntisena psykedeelisenä musavideona vailla sen kummempaa päätä tai häntää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Venäläisillä on tapana taputtaa lentokoneessa sen laskeutuessa onnellisesti. Se ei kylläkään ihmetytä, vaan on ihan ymmärrettävää.

Tuo on totta. Neuvostoliiton ajoilta ei oikein ole olemassa kunnollisia tilastoja lento-onnettomuuksista, koska niistä julkisesti puhuminen ja varsinkin kirjoittaminen olisi antanut kielteisen kuvan neuvostoihmisen ilmailuosaamisesta. Kansa tosin osasi ennenkin epäillä, että ilmojen teillä sattuu ja tapahtuu.

Tosin esim. niillä Aeroflotin lennoilla ei tarvitse kuunnella taputuksia, joilla matkustaa lähinnä venäläistä bisnesväkeä. Mutta lomalaisten kyseessä ollessa taputukset tipahtavat melkoisella varmuudella. Jos lentää Moskovasta Helsinkiin viikolla, Finskillä tai Flotilla, niin harvemmin siellä kai taputetaan. Mikäli samainen lento tapahtuu viikonlopun tai pidemmän lomarupeaman alla, niin taputuksia saattaa jo hyvinkin kuulua. Laskeutuva reittilento Moskovasta Kyprokselle, Emiraatteihin tai Thaimaahan taputellaan jo vuorenvarmasti.

 

[Ted Raikas]

faijani on kertonut, että ollessaan katsomassa Schindlerin listaa ensi-illassa aikoinaan, niin lopputekstien alkaessa oli harvinainen juttu, kun kukaan teatteriyleisöstä ei noussut ylös ja ruvennut tekemään lähtöä. Sen sijaan jengi pysyi jonkin aikaa kuin naulattuna paikallaan, ikään kuin happea vetäen, että olipa elokuva!

Vastaavanlainen kokemus itselläni, mutta elokuvana oli Der Untergang.

 

[MustatKortit]

Vastaavanlainen kokemus itselläni, mutta elokuvana oli Der Untergang.

Juu, itse asiassa minullakin vähän sama juttu tuon leffan suhteen. Kävin muuten katsomassa kahteen otteeseen, vaikuttava elokuva.

 

[NDT665]

Miksi jotkut ihmiset taputtavat kun lentokone on laskeutunut? Mielestäni matkan hintaan kuuluu, että sieltä taivaalta tullaan hengissä alas.

Tuonhan voi ymmärtää äärimmäisenä loukkauksena. Pösilö-lentäjä yllättäen saikin koneen alas yhtenä kappaleena, kaikkien matkustajien hämmästykseksi. *applause*

Ihan samalla tavalla voisi paikallisbusissa taputella käsiä, kun kuski on ylivertaisella taitavuudellaan saanut kulkuneuvon pysähtymään ja liikkumaan stoppien välillä.
Siinä voisi myös samalla ihastella kuskin punehtuvaa niskaa.
Oih, mistä näitä taitureita löytyykään!?

 

[Ted Raikas]

Juu, itse asiassa minullakin vähän sama juttu tuon leffan suhteen. Kävin muuten katsomassa kahteen otteeseen, vaikuttava elokuva.

On ja siksi en niitä "Hitler kuulee..." nettivideoita halua oikein katsella, koska ne tietyllä tapaa pilaa upean elokuvan hienon kohtauksen. Juu, olen ehkä vähän tiukkapipo, mutta ei mahda mitään.

Der Untergangin näytöksessä oli toki sekin, että paikalla oli varsin paljon iäkkäämpää väkeä, eikä nuorisoa juuri ollenkaan (luulen, että olin siinä näytöksessä salin nuorimpia.) Tunnelma oli siten aika seesteinen ja arvokas, myös elokuvan päättymisen jälkeen. Ihmiset valuivat ulos teatterista hiljaa ja vakavina kuin hautajaissaattueessa - myös minä.

 

[Individual]

Vastaavanlainen kokemus itselläni, mutta elokuvana oli Der Untergang.

Itselläni aikoinaan Lentävät Luupäät. Oli se niin huono.

No vitsit sikseen, järjestimme kerran asiakaspikkujoulut kaupunginteatterissa ja ennen kuin kävimme ruuan, juoman ja muun viihteen kimppuun katsoimme Anna Krogeruksen Kuin Ensimmäistä Päivää-näytelmän, jossa alun aika hauskoistakin kohtauksista huolimatta oli aika rankka loppu. En nyt käy spoilaamaan, mutta hetken kesti ennen kuin tunnelma yläkerran lämpiössä alkoi vapautua.

Toinen aika pysäyttävä kokemus oli Pirjo Honkasalon Melancholian Kolme Huonetta-dokkarin näkeminen äärimilleen täynnä olevassa leffateatterissa. Hiljaista oli väki silloinkin kun leffa päättyi.

 

[pettter]

Leffa-taputuksiin liittyen:

faijani on kertonut, että ollessaan katsomassa Schindlerin listaa ensi-illassa aikoinaan, niin lopputekstien alkaessa oli harvinainen juttu, kun kukaan teatteriyleisöstä ei noussut ylös ja ruvennut tekemään lähtöä. Sen sijaan jengi pysyi jonkin aikaa kuin naulattuna paikallaan, ikään kuin happea vetäen, että olipa elokuva!

Björkin Dancer in the dark -leffassa kävi mulla noin. Ja se sali oli lähes täynnä. Joskus oli joku toinenkin leffa, mutta en nyt muista mikä.

Mutta eipä taputtamisessa loppujen lopuksi mitään ihmettelemistä ole. Näyttelijät valkokankaalla eivät taputusta kuule, mutta eiväthän sitä kuule urheilijatkaan televisiossa, silti moni hehkuttaa ja tuulettaa ääneen kotisohvalla. Moni tekee näin, vaikka olisi kotona yksin ilman vertaisyleisöä.

Kuinkahan moni tuulettelee yksin kotona ääneen? En mä ainakaan. Tuntuis kyllä vähän hassulta. Ei se ääni tule multa mitenkään luonnostaan.

 

[MustatKortit]

Kuinkahan moni tuulettelee yksin kotona ääneen? En mä ainakaan. Tuntuis kyllä vähän hassulta. Ei se ääni tule multa mitenkään luonnostaan.

Kyllä mä ainakin himassa tuuletan ihan kunnolla.

Ei noihin tarvitse edes tv-kuvaa, spontaaneja tuuletuksia lähti jo radion kiekkokierrosta kuunnellessa.

Tavallaan televisiointi on pilannut minulta yhden vanhan perinteen, joka oli torstai-illan sauna ja sen aikainen kiekkokierroksen kuuntelu. Sitten tokalla erätauolla suihkut ja pesu, raikkaana kuuntelemaan vikaa erää ja jännittämään josko Isomäestä olisi Färdin Jokella hyviä uutisia kerrottavana.

 

[Ted Raikas]

Tuuletan myös yksin himassa jos vaikka katselen lätkämatsia ja hieman olotilasta riippuen saatan hihkaista myös ääneen. Tulee ihan sponttaanina reaktiona, joten ei siinä mitään teeskentelyä ole. En edes mieti. Reaktio joko tulee tai ei tule. Ei siinä ajattele, että onko joku seuraamassa reaktioitani vai ei.

MustatKortit totesi hyvin. Liigapelien laaja televisiointi on vähän syönyt tuota radionkuuntelua. Enpä ole mm. Eero Taurun koottuja murinoita kuunnellut aikoihin.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Kuinkahan moni tuulettelee yksin kotona ääneen? En mä ainakaan. Tuntuis kyllä vähän hassulta. Ei se ääni tule multa mitenkään luonnostaan.

Olen tämän suhteen jonkun verran vajakki. Spontaani "JES!" tulee, jos Lukko tekee tärkeän maalin. Näitä maaleja tullut parina viime kautena ihan kivasti, toki myös toiseen suuntaan, jolloin suusta pääsee "V*TTUUUUUUUUUUUUU!".

 

[Vuokralainen]

Ihmettelen, että mitähän mä teen tänä iltana kello kahdeksasta eteenpäin.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Ihmettelen, että mitähän mä teen tänä iltana kello kahdeksasta eteenpäin.

Liityn ihmettelijöiden joukkoon. Mitä ihmettä teet kahdeksan jälkeen. Toivottavasti saamme kuulla asiasta heti 20:01. Aion hakata F5:sta kuin en olisi koskaan sitä hakannut.

 

[ernestipotsi]

Naisten käsitys musiikista, elokuvista, urheilusta tai muusta viihteestä.

Erittäin ulkonäkökeskeistä. Musikissa ainoa asia millä on merkitystä on laulajan ulkonäkö. Ihmettelen, että miksi.
Jos tykkäisivät katsoa viihdettä, jota voi arvostella puhtaasti ulkonäön perusteella, niin katsoisivat pornoa kuten me miehet.

 

[BlackWolf]

Olen tavannut elämäni aikana aika paljon erilaisia ihmisiä ja maailmassa on elänyt aika monenmoista kulkijaa, joista varsin monen elämää olisin halunnut päästä todistamaan tai ainakin morjenstamaan, mutta täytyy myöntää että yksi sellainen kaveri jonka tapaamattomuus on minua kaivertanut jo pidemmän aikaa. Nimittäin tämä mystinen suuri kuuluisiis nimeltään Vara, perskele siinä oli muuten kova jamppa, miettikääpäs.
Meillä on varamies, sitten varastoida, varakaskin kaveri oli tosin varmaan varastamisen jälkeen, olla varalla, olla jonkun varassa, tehdä ihan vain varalta, on varattu, tuuttaakin varattua, vara ei myöskään kaada venettä, tarina ei kylläkään kerro kaatoiko vene varan, ei ole myöskään varaa mennä neuvomaan ja vanhassa on vara parempi. Varmaan jotain vielä jäi puuttumaankin, mutta on siinä kyllä ollut melkonen sankari kun kaikki toi on nimetty hänen mukaansa.

 

[Virveliä kainaloon]

Olen tavannut elämäni aikana aika paljon erilaisia ihmisiä ja maailmassa on elänyt aika monenmoista kulkijaa, joista varsin monen elämää olisin halunnut päästä todistamaan tai ainakin morjenstamaan, mutta täytyy myöntää että yksi sellainen kaveri jonka tapaamattomuus on minua kaivertanut jo pidemmän aikaa. Nimittäin tämä mystinen suuri kuuluisiis nimeltään Vara, perskele siinä oli muuten kova jamppa, miettikääpäs.
Meillä on varamies, sitten varastoida, varakaskin kaveri oli tosin varmaan varastamisen jälkeen, olla varalla, olla jonkun varassa, tehdä ihan vain varalta, on varattu, tuuttaakin varattua, vara ei myöskään kaada venettä, tarina ei kylläkään kerro kaatoiko vene varan, ei ole myöskään varaa mennä neuvomaan ja vanhassa on vara parempi. Varmaan jotain vielä jäi puuttumaankin, mutta on siinä kyllä ollut melkonen sankari kun kaikki toi on nimetty hänen mukaansa.

Joku kuitenkin on nuo kaikki jutut keksinyt.

 

[Pavlikovsky]

Naisten käsitys musiikista, elokuvista, urheilusta tai muusta viihteestä.

Erittäin ulkonäkökeskeistä. Musikissa ainoa asia millä on merkitystä on laulajan ulkonäkö. Ihmettelen, että miksi.
Jos tykkäisivät katsoa viihdettä, jota voi arvostella puhtaasti ulkonäön perusteella, niin katsoisivat pornoa kuten me miehet.

Tämä on muuten oikeasti kummallinen asia, joka on totta. Ehkä tämä selittää miksi Rihanna, Cheek, Ricky Martin ja joku Enrique Iglesias ovat niin pirun suosittuja Lady Gagoista lähtien. Tusinapopin tekijät osaavat kieltämättä vetää oikeista naruista, koska näyttävällä markkinoinnilla sekä muovisilla musiikkivideoilla saadaan paljon aikaan vielä tänä päivänäkin, vaikka rockin ja hevin puolella musiikkivideot kyllä kuihtuivat sinne kasarin loppupuolelle, kun huomattiin että vittu mitäs järkeä tässä on. Youtuben kautta nuo videot tusinapopin rintamalla myös tavoittavat näitä suuria musiikinkuluttajamassoja, ei tarvitse enää katsoa Jyrkiä maikkarilta nähdäkseen, kuka on listaykkösenä. Ehkä naisten on helpompi samaistua johonkin Nicky Minajhin kuin Lemmy Kilmisteriin. Usein naiset eivät myöskään osaa perustella miksi he jostain artistista juuri musiikillisista syistä pitävät, "se on niin karismaattisen cool", no vittu, onhan Andy McCoy myös sellainen. Naiset usein myös eivät kykene juttelemaan musiikista albumitasolla vaan yksittäiset biisit ovat kertakulutuksella ja kun biisiä on tarpeeksi monta kertaa kulutettu ipodissa niin eikun menemään.

Onneksi poikkeuksia löytyy ja esimerkiksi vuotuisessa Järvenpään Puistobluesissa voi nähdä hyvinkin tuntevan oloisia naisia mitä tulee vaikkapa juuri bluesmusaan, joka kieltämättä näyttelee melkoisessa underground-sarjassa mitä tulee valtavirran musiikkiin. Tosin ikää näillä "naikkosilla" onkin jo sen verran, että eläkeikä on vuositasolla lineaarisesti lähempänä kuin ajokortin saanti tai ensimmäinen vuokrakämppä.

 

[Valioyksilö]

Ihmettelen, miksi verkkopankkiin (Nordea) kirjautuminen ja sen käyttö on tehty niin jumalattoman vaikeaksi. Salasana vaihtuu joka kirjautumiskerralla ja jokainen muuvi pitää vahvistaa random-koodilla. Joo tietoturva lässyn lää. Miksei asiakkaita laiteta keksimään vahvan salasanan, jolla homma rullaisi. Mikä edes olisi pahinta ja peruuttamattominta mitä voisi tapahtua, jos joku hakkeri pääsee mun tilille. Siirtää sen hikisen satasen omalle tililleen? Kumma kyllä pokeriaccountilla voi olla yhden salasanan päässä miljoona dollaria, mutta perus käyttötilin käyttäminen on tehty helvetin epäkäyttäjäystävällisesti.

Ihmetyttää hysteerinen tietosuojalässytys ja ihmiset, jotka suojaavat luottokortin pin-koodinsa Alepan kassalla.

 

[palle fontän]

Ihmettelen, miksi verkkopankkiin (Nordea) kirjautuminen ja sen käyttö on tehty niin jumalattoman vaikeaksi. Salasana vaihtuu joka kirjautumiskerralla ja jokainen muuvi pitää vahvistaa random-koodilla. Joo tietoturva lässyn lää.

Kokeile hei Osuuspankkia, niin tiedät, mikä on vittumainen verkkopankki salasanojen kanssa! Tai sitten kokeilet Nordean mobiilipankkia puhelimessa, niin ei tarvitse niitä kertakäyttösanasaloja tilitapahtumien katseluun ja rahan siirto onnistuu omien tilien välillä.

 

[BlackWolf]

Kokeile hei Osuuspankkia, niin tiedät, mikä on vittumainen verkkopankki salasanojen kanssa! Tai sitten kokeilet Nordean mobiilipankkia puhelimessa, niin ei tarvitse niitä kertakäyttösanasaloja tilitapahtumien katseluun ja rahan siirto onnistuu omien tilien välillä.

Tämähän se onkin kaikista surkuhupaisinta, kun puhelimien tietosuoja ei ole edes samalla vuosituhannella tietokoneiden kanssa, niin sitten siellä pääsee kyllä verkkopankkiin sen kus vähän pin koodia naputtelee, mutta auta armias jos yrität tietokoneella mennä, niin saa olla lappuja tihrustamassa tämän tästä.