Ihmettelyketju

  • 6 476 422
  • 39 063

Waqu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Dallas Stars
Ehkä tämä ketju oli lähimpänä mietteitäni, vaikka en sinällään pahemmin ihmettele.

Tulin tuossa kotiseudulla miettineeksi, mikä on lähin elintarvikkeita myyvä yritys kotitaloa ja mikä se on ollut.

Lapsuudessa lähimmäksi tuli kauppa-auto, hämyisiä muistikuvia kauppa-autolla käynnistä on, mutta mitään ei pysty erittelemään.
Seuraavaksi lähin oli 10-kioski, josta tämä "ihmettely" tulikin mieleeni, kun näin kuvan kioskista.
Kuvassa näkyi kioskin aukioloajat: ma-pe 8-22, la 10-22 ja su 12-22. Paikassa oli töissä vain yrittäjä itse. Kioskilta sai peruselintarvikkeita, ruokaa, olutta hanastakin yms. lisäksi, jos jotain kioskilla ei ollut, niin yrittäjä sen kävi hommaamassa.
Palvelu oli loistavaa ja kioski oli kyläläisten ahkerassa käytössä.
Kuitenkin 90-luvun lama ajoi yrittäjän kahden asunnon loukkuun ja (ylläripylläri) sydänvikaakin alkoi ilmetä, vaikka oli suhteellisen nuori.
Kioski loppui ja pari yrittäjää siinä kävi: pari herrasmiestä, jotka eivät puhuneet juuri mitään tai palvelleet ja tämän jälkeen joku nainen, joka ei maksanut veroja.
Tarina tuli päätökseen ja kioskin runko myytiin kesämökiksi.

Tämän jälkeen lähimmäksi jäi Union (vai oliko tuolloin jo Neste?) huolto-asema.
Toivosen huoltoasemasta puhuttiin, liikkeellä oli pitkät perinteet, yrittäjä toisessa polvessa, suuri kuljetusliike, varaosamyynti, korjaamo, marketti, baari, pesu, korjaus yms. suht ajantasalla olevat palvelut.
Laman aikaan omistaja ilmeisesti takasi jonkun velkoja, joita velallinen ei kyennyt maksamaan, joten ne kaatuivat yrittäjälle.
Lisäksi toisen polven yrittäjä ei ollut liiketoimintataidoiltaan paras: kuljetusliike ajoi vanhoilla romuilla, suhteet tärkeimpään ostajaan heikkenivät ja lisäksi kun saivat uuden auton, se ajettiin romuksi heti. Kuljetuspuoli ajettiin konkurssiin 90-luvun puolessa välissä.
Baari ja varaosa-puoli (jossa oli myös tällaista "Tokmanni" yleistavaraa) jäivät näivettymään. Tavarapuolelta löytyi viimeisinäkin hetkinä n. 2007 80-luvun leluja, aurinkolaseja yms. markkahinnoin.
Paikan bensanjakelu loppui aikaisemmin, kun säiliö oli vuotanut maaperään.
Lisähuomiona täytyy todeta, että oli viimeinen yritys suomessa, joka myi polttopetroolia pumpusta.

Yrittäjäpariskunnan rahat ehtyivät ja omaisuus pakkohuutokaupattiin (mökki, talo, huoltoasema jäljellä olleet tontit, joita oli myyty paljon jo aiemmin) talon osti heidän lapsensa heille, mökki ja tontit meni ja huolto-asemalle poislukien hallit he jäivä vuokralaisiksi.
Suuri omaisuus monine tontteineen yms. oli muuttunut velkais. Vuokralaisena he olivat vain hetken, mutta eivät pystyneet maksamaan vuorkia, joten poliisien kanssa heidät häädettiin.
Jäljellä oli viereinen tontti romun hökkelin kanssa, liekö vanha romunsäilytys paikka ollut maaperältä niin huono, ettei kukaan huolinut. Hökkelissä yritys on olemassa edelleen, myy "romupuolen" tavaraa pikkuhiljaa pois. Mies kuoli syöpään 4-5 vuotta sitten, mutta vaimonsa pitää liikettä päivittäin, vaikka asiakkaita ei näy. Liekö velkaa niin paljon, ettei konkurssiinkaan päästä.

Ihmettelyn kohde on seuraava: nykyisin lähin elintarvikkeita myyvä yritys on Lidl. Näin ne ajat muuttuu.
 

vsmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, ManU
Miksi jotkut ihmiset taputtavat kun lentokone on laskeutunut? Mielestäni matkan hintaan kuuluu, että sieltä taivaalta tullaan hengissä alas.

Ymmärrän että teatteri ym. esityksen jälkeen taputetaan oli esitys sitten hyvä tai keskinkertainen (huonoillehan buuataan ja heitetään kananmunia), mutta vertaan lähinnä taksimatkaan, harvemmin perille tultua silloinkaan taputetaan.
(VR:lle ehkä voisi).
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Miksi jotkut ihmiset taputtavat kun lentokone on laskeutunut? Mielestäni matkan hintaan kuuluu, että sieltä taivaalta tullaan hengissä alas.

Ymmärrän että teatteri ym. esityksen jälkeen taputetaan oli esitys sitten hyvä tai keskinkertainen (huonoillehan buuataan ja heitetään kananmunia), mutta vertaan lähinnä taksimatkaan, harvemmin perille tultua silloinkaan taputetaan.
(VR:lle ehkä voisi).

En ole varma perinteen alkamisesta, mutta oletan tuon liittyvän jotenkin massaturismilentojen alkuaikoihin, jolloin erityisesti charter-lennoilla taputettiin laskeutumisen myötä. Olihan se juhlava hetki kun pääsi jollain "Keihäsmatkoilla" rypemään oikein ulkomaille tuhannen kännissä viikoksi ja vieläpä koneen kapteenikin oli sen verran selväpäinen, että sai koneen alas ehjänä.

On sitäkin kuultu (minä olen kuullut), että joku on hyräillyt laulua "kotimaa kun taakse jäi" koneen laskeuduttua johonkin Rhodokselle 1980-luvun lopulla. Ehkä tämä lauluvaihe on sentään jo ohitettu viimeistään sitä myöten, kun röökin poltto koneessa saatiin vihdoin loppumaan.

Tätä taputusta kuulee edelleen aika ajoin reittilennoillakin Suomesta päin, harvemmin muilla etäisyyksillä. On tämä sentään vähentynyt, aikoinaan tämä aplodien anto oli lähes selviö.

Olen samaa mieltä siitä, että lentolipun hintaan kuuluu myös se, että kapteeni laskee koneen alas ilman, että se räjähtää tulipallona, joten tästä suorituksesta ei tarvitse enempää antaa aplodeita kuin antaisi kaukomatkabussin kuljettajalle, taksikuskille tai junan ohjaajalle. VR:n kohdalla voisi tietysti antaa raikuvat aplodit jos junan paska sattuisi joskus olemaan ajoissa ja ilman ongelmia perillä. Niin harvinainen hetki ansaitsisi tulla muistetuksi.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Lentokoneen tuominen ehjänä tonttiin ei ole kuulkaa alkuunkaan niin triviaali suoritus, kun meidän annetaan ymmärtää. Jokainen kippari, joka siihen pystyy, on aplodinsa ansainnut.
 

godspeed

Jäsen
Jos viisasteleen aletaan, niin onnettomuustilastofaktojen valossa tavallisen automatkankaan virheetön suorittaminen ei ole lainkaan niin triviaali suoritus.

Sinänsä on kyllä arvostettavaa, että perusturisti sukkasandaaleissaan uskaltaa taputtaa edes joskus jollekulle, joka on paremmin koulutettu kuin hän.
 

vsmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, ManU
Lentokoneen tuominen ehjänä tonttiin ei ole kuulkaa alkuunkaan niin triviaali suoritus, kun meidän annetaan ymmärtää. Jokainen kippari, joka siihen pystyy, on aplodinsa ansainnut.

Uskallan olla erimieltä.

Kun vertaa nykyisen lentoliikenteen määrää ja vertaa onnettomuuksiin, niin laskeutumiset on mielestäni rutiininomaista toimintaa.
Tietysti on todella hienoa päästä hengissä alas, joten jaksuhalit kuuluu kaikille huoltoporukasta aina turvatarkastukseen asti.

Edit: Kiitos Musta Nuoli ajatusmatkasta "taudin" alkulähteille.
 
Viimeksi muokattu:

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Lentokoneen tuominen ehjänä tonttiin ei ole kuulkaa alkuunkaan niin triviaali suoritus, kun meidän annetaan ymmärtää. Jokainen kippari, joka siihen pystyy, on aplodinsa ansainnut.

Minusta aplodien antamisesta saattaa tulla myös se mielikuva, että eniten taputtavat ihmiset eivät alun alkaenkaan ole luottaneet pätkääkään kipparin ammattitaitoon ja kykyihin ja taputtavat siksi hermostuneena, miettien samalla, että "saihan se koneen alas, ihme ja kumma".

Minä lähden siitä, että minä luotan lentokoneiden kapteenien ammattitaitoon, harjaannukseen ja osaamiseen. Annan henkeni heidän käsiinsä joka lennolla sillä oletuksella, että henkikulta on turvassa, niin kuin se yleensä on. En koe erityistä hermostumista vaan luottoa siihen, että ammattilaiset hoitavat homman. Kiittää voisin toki kapteenistoa kyydistä jos se olisi mahdollista.

Enoni on pitkän linjan pienkonelentäjä, lentänyt harrastusmielessä koneita jo vuosikymmeniä. Eno on paitsi lentänyt kotimaassa, myös lennellyt porukalla vuosikausia Australiassa erilaisilla pienkoneilla moottorikoneista purjekoneisiin, tämä taitaa olla nyt vähitellen hiipumassa iän karttumisen myötä, mutta eläkeiästään huolimatta hänellä on toki edelleen tuttu paikka Piikajärven lentokentällä.

Tuolla vietin minäkin lapsena välillä aikaa. Yksi unohtumattomammista kerroista oli se, kun eno haki minut Turun lentokentältä ja lennätti pienkoneella Piikajärvelle. Toki siinä lomassa piti lentää tavallista näyttävämmin, taisi vetää koneen kerran ympärikin ihan testatakseen, lähteekö siskonpojalta mahalaukun sisältö ylöspäin. Ei lähtenyt, hienoa menoahan tuo oli.

Useat kerrat olin sittemmin lyhyemmillä lennoilla mukana matkustajana. Pienkoneen kyydissä on ihan oma tunnelmansa, sitä ei matkustajakoneen uumenissa koe. Ihmettelyketjun hengessä ihmettelen, mahdanko tuota tunnelmaa enää koskaan kokea. Tuskin.
 

godspeed

Jäsen
Onko kukaan muuten koskaan ollut elokuvateatterissa näytöksessä, jossa taputettaisiin joko keskenkaiken tai vasta lopussa?

Tuntuu myytiltä, tai sitten olen tahattomasti onnistunut välttämään massapsykoosin tähän päivään asti, vaikka jotain ensi-iltojakin on tullut katsottua.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Onko kukaan muuten koskaan ollut elokuvateatterissa näytöksessä, jossa taputettaisiin joko keskenkaiken tai vasta lopussa?

Tuntuu myytiltä, tai sitten olen tahattomasti onnistunut välttämään massapsykoosin tähän päivään asti, vaikka jotain ensi-iltojakin on tullut katsottua.

On. Ihan normaaliahan tuo on isompien ensi-iltojen kohdalla, varsinkin ns. hittielokuvien. Marvel-elokuvissakin tuota on nähty ja kuultu, ja Sormusten Herrat/Hobitit/Star Warsit ynnä muu populaarikulttuurin kuvastoon vahvasti kuuluvat teokset ovat varmoja paikkoja kuulla aplodeita sekä nähdä roolihahmoiksi pukeutuneita hörhöjä katsomossa. Paras oli Sormusten Herran viimeisessä osassa ollut entti, joka näytti siltä, että olisi kiskonut joulukuusen päänsä päälle elokuvanäytökseen.
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onko kukaan muuten koskaan ollut elokuvateatterissa näytöksessä, jossa taputettaisiin joko keskenkaiken tai vasta lopussa?

Tuntuu myytiltä, tai sitten olen tahattomasti onnistunut välttämään massapsykoosin tähän päivään asti, vaikka jotain ensi-iltojakin on tullut katsottua.

Kolmannen Taru Sormusten Herrasta -leffan ja sen viimeisen Star Warsin kohdalla olen kokenut tämän. Jostain yöisistä ennakko-/ensi-illoista kyse ja paikan päällä paljon elokuvien hahmoiksi pukeutuneita HC-hihhuleita jne., joten siinä varmaan selitys.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Pitäisin jokseenkin järjettömänä aplodeerata elokuvanäytöksessä, koska eiväthän ne elokuvantekijät ole niitä aplodeja kuulemassa, mutta kaikenlaista näköjään mahtuu maailmaan.
 

vsmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, ManU
Pitäisin jokseenkin järjettömänä aplodeerata elokuvanäytöksessä, koska eiväthän ne elokuvantekijät ole niitä aplodeja kuulemassa, mutta kaikenlaista näköjään mahtuu maailmaan.

Monty Python televisioi elokuvateattereissa viimeisen "live"-esityksensä ympäri maailmaa (osa oli vanhoja filmipätkiä vuosien varrelta), olin katsomassa ja joudun myöntämään että taputin shown aikana.
Kun always look on the bright side of life lopussa laulettiin niin lauloin mukana vaikkei palaute shown tekijöille perille mennytkään, aina ei tarvitse.

Viimeiset sanathan tältä upealta ryhmältä oli: Piss Off.
 

godspeed

Jäsen
Ei Monty Pythonille taputtaminen ole väärin. Satiirin hienous piileekin kaiketi siinä, että se on samanaikaisesti sekä hauskaa että vakavaa. Hienointa se on vieläpä silloin, kun rationaalisesti ajatteleva ihminen osoittaa kyvyttömyytensä käsitellä absurdiutta. Mistä siis käsitys, etteivät shown tekijät ymmärtäneet tekemänsä shown tarkoitusta ja katsojissa herääviä laskelmoituja reaktioita?
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Monty Python televisioi elokuvateattereissa viimeisen "live"-esityksensä ympäri maailmaa (osa oli vanhoja filmipätkiä vuosien varrelta), olin katsomassa ja joudun myöntämään että taputin shown aikana.
Kun always look on the bright side of life lopussa laulettiin niin lauloin mukana vaikkei palaute shown tekijöille perille mennytkään, aina ei tarvitse.

Viimeiset sanathan tältä upealta ryhmältä oli: Piss Off.

Monty Pythonia ei tässä yhteydessä lasketa, se on yläpuolella kaiken arvostelun. Olisin taatusti itsekin taputtanut ja laulanut, jos olisin paikalla ollut. Valitettavasti en saanut enää lippuja, koska olin myöhässä, ts. hölmö.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ehkä typerä mielipide, mutta tuo Monty Python-tapaus on tavallaan erilainen livelähetyksen vuoksi. Vähän sama siis kuin television ääressä tuulettaa oman suosikkijengin tekemiä maaleja. Ei ne Pythonit tietenkään niitä aplodeja sen enempää kuulleet kuin elokuvien näyttelijätkään, mutta silti.

Totta kai Monty Python on muutenkin poikkeustapaus. Itse asiassa, joka kerta kun näkee vaikka niiden DVD:n kannen tai kuvan lehdessä, jokainen on velvoitettu hurraamaan.
 

Freya

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, TPS & M.Koivu
Mitenkään erityisemmin en ole muiden ihmisten parisuhde elämästä kiinnostunut, mutta eilen istuessani onnibussissa en voinut olla kuulematta takana olevaa pariskuntaa jotka saapuivat varmaan minuutti ennen bussin lähtöä :

Nainen : No aijoksä puhua mulle?
Mies : Mistä?
Nainen : Miks mä odotin sua puoltoista tuntia siellä käytävällä.
Mies : Katselin kirjoja siellä...oli muuten kaikenlaisia klassikko...
Nainen : Sulle ei voi kyllä antaa yhtään rahaa jos haaskaat ne heti.
Mies : Siellä kirjoissa löytyi myös harvinaisia painoksia...
Nainen : Miksi oot muuten noin hikinen?
Mies : Pikkuisen tuli kiire tossa juostessa.
Nainen : Miten paljon oot oikein juonutkin, oot kauhean levoton. Koita vähän aikaa pysyä paikallaan.
Mies : Hauskoja muuten nämä sarjakuvat tässä.
Nainen : Sulle voi tulla sydänkohtaus jos tollalailla koko ajan hikoaa. Ei ihan tervettä. Sun käsikin on ihmeellisessä asennossa.
Mies : Niin se sarjakuvat...
Nainen : Joo joo, sanoit sen jo. Tylsää koko ajan jauhaa samaa.

Kysessä siis joku 50 pariskunta ja tunsin kyllä lievää säälipistosta miestä kohtaan, vaikka ilmeisesti hänkään ei ollut mikään penaalin terävin kynä. Samassa vieressä oleva tyttö ( = nainen ) yski muutaman kerran jonka jälkeen hän oli : Niin mulla ei tosiaan ole yskä vaikka yskinkin. Sanoin siihen että saahan täällä vapaasti yskiä johon hän totesi että ajattelin vain ettei ole kiva tartuttaa. Selvä.

Musta tuntuu muutenkin että vedän kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä puoleeni, ja vielä tollasessa ympäristössä missä ei pääse karkuun.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Ei kyllä ihme, jos miestä hikoiluttaa ja olo on levoton tuommoisen nalkuttajan ja riivinraudan vierellä. Ennemmin sitä aikaa viettää kirjojen ja sarjakuvien parissa kuin tuommoista kuuntelee.

Julkisten joukkoliikennematkojen ihmissuhdedraamojen pakkokuuntelut saavat aina kaipaamaan omaa autoa. Olisipa varaa sellaiseen. Olisipa rahaa isoon ja pörisevään amerikanrautaan. Perkele, vuoden 1958 punavalkoinen Plymouth Fury vain alle. Auto soittaisi itsekseen vanhaa rokkia ja ajaisi kaiken maailman tunarien yli, myös itsekseen. Autossa olisi myös hyvä bensan ja nahan haju, haju joka olisi paras haju maailmassa paitsi ehkä... no, te tiedätte. Tai syytä olisi tietää.
 
paitsi ehkä... no, te tiedätte. Tai syytä olisi tietää.
Kyllä. Sehän aiheutuu, kun alusvaatteet eivät eristävän karvakerroksen vuoksi pääse siirtämään ihon hikirauhasista erittyvää kosteutta pois iholta, vaan se jää muhimaan sinne bakteerien kasvualustaksi ja pian miljoonien elävien ja kuolevien bakteereiden bakkanaalit jo tuottavatkin ihmisen umpipaskan hajuaistinkin aistittavissa olevaa, sinusta viettelevää, hikoilleen perseen ja härskiintyvän silakan tuoksua.
 

Mack

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kun eilen tuli käveltyä Ateneumin ohi, niin aavistuksen tuli ihmeteltyä sitä massiivista jonoa Tove Janssonin näyttelyyn. Hetken luulin, että Ateneumiin oli vain avattu uusi Burger King, mutta kai se Jansson sitten on vielä niin hip.
 

Andrew

Jäsen
Julkisten joukkoliikennematkojen ihmissuhdedraamojen pakkokuuntelut saavat aina kaipaamaan omaa autoa. Olisipa varaa sellaiseen.

Joskus tai siis aika usein ajatellut metrossa matkustaessani ihan samaa. Kaikenlaista idioottia tulee sisään ja ei minkäänlaista arvostusta muita matkustajia kohtaan.

Ehkä joskus asuntolainan maksettuani minulla olisi varaa autoon, mutta toisaalta käytän sen rahan mielummin matkusteluun, jos sitä alkaisi viettää vaikka pidempiä aikoja ulkomailla. Jossain missä on mukavampi ilmasto ja mukavammat ihmiset.
 

Sabaton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Stars, Spurs, Werder Bremen, Real Madrid
Ihmetyttää, että vaikka itseäni melkoisen kovana futismiehenä pidänkin, niin siitä huolimatta susijengin ja lentopallomaajoukkueen matsit kiinnostivat ja kiinnostavat selvästi "huuhkajien" vastaavia enemmän. Silti koripallo ja lentopallo kuuluvat niihin lajeihin, joita en muuten seuraa pätkääkään, kun jalkapalloa puolestaan tulee isojen turnausten lisäksi seurattua kutakuinkin joka viikonloppu. Ikinä en ole jalkapallomaajoukkueen peliä käynyt paikan päällä katsomassa eikä maajoukkueen otteet ole ainakaan viime vuosina kiinnostaneet. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta kovasti sitä jalkapalloa muuten haluaisi nähdä ja nytkin on pienimuotoinen ärsytys päällä, kun ei ole suosikkijoukkueiden pelekä nähnyt viikkoon. Kai tässä sitten jonkin näköinen petturi/glory hunter olen, kun Mixun joulukuusi ei minuun vetoa.
 

Meeps

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Frölunda
Onko kukaan muuten koskaan ollut elokuvateatterissa näytöksessä, jossa taputettaisiin joko keskenkaiken tai vasta lopussa?

Tuntuu myytiltä, tai sitten olen tahattomasti onnistunut välttämään massapsykoosin tähän päivään asti, vaikka jotain ensi-iltojakin on tullut katsottua.

Iron Maidenin Flight 666 dokumentin ensi-illassa taputettiin elokuvan lopussa. En muista, että olisin muulloin kyseiseen ilmiöön törmännyt.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Ehkä joskus asuntolainan maksettuani minulla olisi varaa autoon, mutta toisaalta käytän sen rahan mielummin matkusteluun, jos sitä alkaisi viettää vaikka pidempiä aikoja ulkomailla. Jossain missä on mukavampi ilmasto ja mukavammat ihmiset.

Eli paikkaan jossa on mukavampi ilmasto ja kieli, jota et ymmärrä.
---

Perjantaina viimeksi sai bussissa väkisin kuunnella jonkin parin ongelmista, kun tukihenkilönä toiminut neiti kovaan ääneen antoi ohjeita hänelle soittaneelle ystävälleen. Onhan tuo rasittavaa. Onneksi motarilla rengasmelu yms. peitti keskustelun siten, että sain torkahdettua.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Iron Maidenin Flight 666 dokumentin ensi-illassa taputettiin elokuvan lopussa. En muista, että olisin muulloin kyseiseen ilmiöön törmännyt.

Jokaisella on oma näytäntönsä, jolle taputtaa. Oikeastaan ihmetyttää, ettei elokuvateattereissa taputeta alvariinsa.

Mutta eipä taputtamisessa loppujen lopuksi mitään ihmettelemistä ole. Näyttelijät valkokankaalla eivät taputusta kuule, mutta eiväthän sitä kuule urheilijatkaan televisiossa, silti moni hehkuttaa ja tuulettaa ääneen kotisohvalla. Moni tekee näin, vaikka olisi kotona yksin ilman vertaisyleisöä.

Kyse ei ole siis oikeastaan esitykselle/suoritukselle taputtamisesta eikä vertaisryhmän edessä omasta innostuksesta todistamisesta vaan itselleen taputtamisesta ja oman tunnekuohun ilmaisemisesta. Tällöin ei liene väliä, vaikka kyseessä olisi elokuva, tv-lähetys tai mikä tahansa.

Toki muiden ihmisten parissa ollessa olisi hyvä harrastaa suomalaishenkistä pidättyvyyttä ja toisten huomioimista omalla hiljaisuudella. Ei siitä mitään tulisi, jos aina pitäisi ilmaista itseään maksimaalisesti ja kaikki olisi yhtä suurta elämystä. Menisivät elokuvien tavalliset näytökset pilalle, kun joka käänteessä joku ääliö hehkuttaisi ja hihkuisi kuin kehityshäiriöinen apina. Ensi-iltakokemukset ovat vähän eri asia, ne ovat enemmän kollektiivisia elämyksiä samanmielisten joukossa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Leffa-taputuksiin liittyen:

faijani on kertonut, että ollessaan katsomassa Schindlerin listaa ensi-illassa aikoinaan, niin lopputekstien alkaessa oli harvinainen juttu, kun kukaan teatteriyleisöstä ei noussut ylös ja ruvennut tekemään lähtöä. Sen sijaan jengi pysyi jonkin aikaa kuin naulattuna paikallaan, ikään kuin happea vetäen, että olipa elokuva!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös