Ihmettelyketju

[Leelian Lepotuoli]

Muistakaa hei, että on sitten vielä tämä yks ihmisryhmä niinku minä. Tervehdin ja jään höpöttämään kaikille, koirille, lapsille, mummuille ja roskakuskeille. Fillarimatka torille kestää tunnin kun jään suustani kiinni kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Joten toisaalta ymmärrän kyllä näitä naapureita jotka katselee muualle kun tulee vastaan tai hissiin. Ne ajattelee et voi fak, taas toi stanan kälättäjäeukko, piiloon.. Ei kaikki jaksa, ehdi tai kiinosta vaihtaa ajatuksia, yritän välillä itsekin muistaa sen ja olla hissunkissun.

Viikonloppuna kohtasin sielunsisaria ja -veljiä Mikkelissä, ihania ihmisiä. Ei mitään kiirettä missään kenelläkään, aina ehti muutaman ystävällisen sanan vaihtaa.

 

[Pavlovin Koira]

Muistakaa hei, että on sitten vielä tämä yks ihmisryhmä niinku minä. Tervehdin ja jään höpöttämään kaikille, koirille, lapsille, mummuille ja roskakuskeille. Fillarimatka torille kestää tunnin kun jään suustani kiinni kaikkien vastaantulijoiden kanssa.

Tiedän ihmisryhmän. Vaimoni kuuluu siihen. Siksi onkin pirun raskasta kulkea hänen kanssaan esim. lähiseudun kauppakeskuksissa kun aina tulee vastaan joku tuttu jonka kanssa ei meinaa saada kuulumisten vaihtoa loppumaan millään. Siinä seisoskelen vieressä vaivautuneena kunnes kyllästyn ja jatkan matkaa yksinäni.

 

[Mr.Fox]

Minä en porraskäytävässä käännä päätäni vastaantulijoiden puoleen, jos en poiskaan päin. Vilkaisen onko tyyppi tuttu. Jos on, tervehdin. Jos ei, niin en tervehdi. Jos tyyppi tervehtii, niin sitten tervehdin takaisin, vaikken pidäkään tuntemattomien tervehtimistä tarpeellisena.

Kuinka määrittelet "tuttu" tai "tuntematon" tyyppi?
Tai paremminkin... kuinka tutustut tyyppeihin/naapureihisi?

Käytännössä jokainen uuteen taloyhtiöön muuttava on aina aluksi "tuntematon". Miten niihin uusiin ja tuntemattomiin tyyppeihin sitten tutustuu, jos ei tervehtimällä? Mä olen asunut nykyisessä asunnossani jo reippaasti yli seitsemän vuotta, joten naapuriasunnoissa asukkaat ovat vaihtuneet jonkin verran. Joka ainoan naapurini kanssa tutustuminen on alkanut aina sillä "tuntemattoman tervehtimisellä".

Kun itse muutin nykyiseen asuntooni: silloiset naapurit tervehtivät tuntematonta, ottivat taloyhtiön uuden tulokkaan hyvin vastaan ja toivottivat minut tervetulleeksi. Nyt yritän itse jatkaa tuota perinnettä aina uusien naapurien tullessa taloyhtiöömme: tervehdin tuntemattomia ja toivotan heidät tervetulleiksi uuteen asuinympäristöönsä.

 

[A Siente]

Muistakaa hei, että on sitten vielä tämä yks ihmisryhmä niinku minä. Tervehdin ja jään höpöttämään kaikille, koirille, lapsille, mummuille ja roskakuskeille. Fillarimatka torille kestää tunnin kun jään suustani kiinni kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Joten toisaalta ymmärrän kyllä näitä naapureita jotka katselee muualle kun tulee vastaan tai hissiin. Ne ajattelee et voi fak, taas toi stanan kälättäjäeukko, piiloon.. Ei kaikki jaksa, ehdi tai kiinosta vaihtaa ajatuksia, yritän välillä itsekin muistaa sen ja olla hissunkissun.

Viikonloppuna kohtasin sielunsisaria ja -veljiä Mikkelissä, ihania ihmisiä. Ei mitään kiirettä missään kenelläkään, aina ehti muutaman ystävällisen sanan vaihtaa.

Juuri tämän takia varmistan aina et rappu on tyhjä ennen kuin poistun ulos. Ei ole mitään ahistavampaa kuin väkinäinen kuulumisten vaihtaminen tuntemattomien kanssa. Kyl mä voin pienellä nyökkäyksellä tervehtiä, jos joku sattuu moikkaamaan. Aika hyvin olen kuitenkin onnistunut välttämään.

 

[Dev]

Jos annetaan katsekontaktia, niin kyllä silloin yleensä tulee morjestettua. Mutta esimerkiksi tuo naapurin äijä tossa, se on aina täysin kyrpiintyneen näköinen, kävelee pää alaspäin, eikä ikinä moikkaa, vaikka sille heittäisi "morjes". Hänen vaimo sen sijaan on todella sosiaalinen tapaus ja sen kanssa tulee välillä juteltuakkin.

Mulle kerran yksi nykyisen rapun asukkaista tokaisi viikonloppuiltana kiukkusena ja kännissä "Pitäisi vittu vähän olla käytöstapoja, että morjestetaan naapuria". On sen jälkeen tullut aina moikattua. Jännä vaan, että kyseinen herra ei aikaisemmin ikinä ottanut edes katsekontaktia.

 

[Trenchtown]

Omat kaksi senttiäni aiheeseen: Ihanko oikeasti joku varmistaa ovisilmästä, että rappu on varmasti tyhjä ennen ulos astumista, ettei vaan tarvitse törmätä muihin ihmisiin? Mä en todellakaan ole kovin sosiaalinen ihminen, mutta tervehdin rapussa kaikkia, ovat tuttuja tai eivät. Samassa kerrostalossa jo monta vuotta asuneena pihalla ja rapussa näkyvät naamat ovat pääasiassa tuttuja, eräiden kanssa tulee aina jäätyä se pari sanaa vaihtamaan ja tämä kokonaan heidän aloitteestaan.

Yksi vanhempi nainen tuossa naapurirapussa asuu, jota en enää viitsi tervehtiä, koskta tuo tuntuu saavan paniikkikohtauksen jo pelkästään ulos astumisesta. Pari ekaa kertaa yritin häntäkin morottaa, mutta ei tule mitään, muija kävelee pitkin pusikoita silmät maahan naulittuina. Oletan, että hänellä on jonkinmoisia mielenterveydellisiä ongelmia.

 

[pernaveikko]

Omat kaksi senttiäni aiheeseen: Ihanko oikeasti joku varmistaa ovisilmästä, että rappu on varmasti tyhjä ennen ulos astumista, ettei vaan tarvitse törmätä muihin ihmisiin?

No, todellakin. Jos olen juuri lähdössä ulos eikä ole vaikka jotain järjetöntä kiirettä bussiin ja kuulen jotain kolinaa käytävästä, niin en mene sinne.

On minulla aikaa odottaa se muutama kymmentä sekuntia ja mennä sitten seuraavalla hissillä missä saa olla rauhassa. Joskus menen myös rappusia, jos hissiin näyttää jotain porukkaa menevän.

Toisaalta usein on myös aivan sama mennä samalla hissillä, koska niitä muita ei tarvitse noteerata. Tilanteen mukaan mennään, mutta ehdoin tahdoin ei erikseen pyritä päästä moikkailutilanteisiin.

 

[chauron]

Itse moikkaan/tervehdin pääsääntöisesti kaikkia, jotka luovat katsekontaktin. Jos ei aina sanallisesti niin ainakin nyökkäämällä.


Niille jotka ei moikkaa, moikkaatteko edes töissä ketään muita aamulla?

 

[Jeepeli]

Tiedän ihmisryhmän. Vaimoni kuuluu siihen. Siksi onkin pirun raskasta kulkea hänen kanssaan esim. lähiseudun kauppakeskuksissa kun aina tulee vastaan joku tuttu jonka kanssa ei meinaa saada kuulumisten vaihtoa loppumaan millään. Siinä seisoskelen vieressä vaivautuneena kunnes kyllästyn ja jatkan matkaa yksinäni.

Myös minun vaimoni jää suustaan kiinni vaikka puhelinpylvään kanssa. Vaikka olisi kiire, hän ilmeisesti kohteliaisuuttaan ja kiltteyttään jää jutustelemaan tutuille, puolitutuille, asiakkailleen ollessaan vapaalla... Oma tekniikkani vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin sinulla, ensin typerän näköisenä väkinäistä hymyilyä ja sanailua, sitten joko vaivihkaa tai ihan pokkana poistun tilanteesta. Olen miettinyt, josko joskus kokeilisi tilanteessa ja siitä poistumisessa Louis CK:n tekniikkaa.

 

[Shardik]

Kuinka määrittelet "tuttu" tai "tuntematon" tyyppi?
Tai paremminkin... kuinka tutustut tyyppeihin/naapureihisi?

Tuntematon on mulle sellainen tyyppi, jonka kanssa en ole koskaan jutellut. Ihan pelkkä tervehtiminen ei riitä tutustumiseksi. Sanotaan vaikka, että jos miesten saunavuorolla rupean juttelemaan naapureiden kanssa, niin sitten myöhemminkin tulee tervehdittyä. Tai pihayhtiön talkoissa, tai pikkulapsia vahtiessa pihalla tai mistä tahansa syystä. Sinänsä en ole tuntenut tarvetta pyrkiä tutustumaan taloyhtiöni ihmisiin, sen enempää kuin muihinkaan tuntemattomiin. Tilanne voisi olla vähän eri, jos minulla olisi omistusasunto, jolloin ehkä haluaisinkin tietää enemmän talostani.

Tosin jos haluaisin tutustua naapureihini muuttaessani uuteen paikkaan, niin näppärimmin tuo varmaan kävisi pimpottelemalla viereiset ovet läpi ja vaikka viemällä jotain keksejä tai muuta lahjaksi. Jäisi varmaan itse kullekin hyvä mieli ja sitten voisi moikkailla kaikkia. Vielä en ole nähnyt tuota tarpeelliseksi.

Sinänsä en vieläkään ymmärrä, mitä teen väärin, kuten monien mielestä ilmeisesti teen. Jos en moikkaa niitä, jotka ei moikkaa ja moikkaan niitä, jotka moikkaa, niin eikö kaikki ole tyytyväisiä? Paitsi minä ehkä, joka joudun tällöin moikkailemaan sellaisia, joita en oma-aloitteisesti moikkaisi, mutta olen valmis uhrautumaan teidän moikkajien puolesta. Eikös tämä ole juuri sitä toisten huomioonottamista? :)

Niille jotka ei moikkaa, moikkaatteko edes töissä ketään muita aamulla?

Tuttuja moikkaan toki, eli oman työpisteen väkeä ja muita joiden kanssa olen joskus ollut tekemisissä. Sen verran suuressa laitoksessa pyörin, että jos vähän kauemmaksi omalta paikaltaan lähtee, niin tulee n. 1 tuntematon ihminen sekunnissa vastaan. En näe tarpeelliseksi moikkailla näitä ihmisiä.

Summa summarum: Tuttuja moikkaan, tuntemattomia en. Ellei sitten ole asiaa niille tuntemattomille tai se tuntematon moikkaa mua. Ja sama taktiikka sekä työpaikalla, kadulla, että kotipihassa.

 

[Pavlikovsky]

Ihmettelen miten vaarallisia voivat olla aikuisille erilaiset vesipuistot ja niiden liukumäet. Tiistaina Turun jukuparkissa tuli heitettyä bumerangi-nimisessä laitteessa kunnon pannut (paikassa käyneet tietävät minkälainen pipe-putki kyseessä) ja tuliaisena perkeleen kipeä lonkka. Tulipa sieltä moni muukin aikuinen raajojaan pidellen. Ehkei tuollaisiin tarvitse enää mennä. Kai tällaisella vajaan sadan kilon elopainolla nuo alkavat olla jo melko riskaabeleja vehkeitä.

 

[Defensefirst]

Ihmettelen miten vaarallisia voivat olla aikuisille erilaiset vesipuistot ja niiden liukumäet. Tiistaina Turun jukuparkissa tuli heitettyä bumerangi-nimisessä laitteessa kunnon pannut (paikassa käyneet tietävät minkälainen pipe-putki kyseessä) ja tuliaisena perkeleen kipeä lonkka. Tulipa sieltä moni muukin aikuinen raajojaan pidellen. Ehkei tuollaisiin tarvitse enää mennä. Kai tällaisella vajaan sadan kilon elopainolla nuo alkavat olla jo melko riskaabeleja vehkeitä.

Eiköhän vesipuistot ole tarkoitettu lapsille? Itse en ole ainakaan 13 ikävuoden jälkeen pitänyt huvittavana ajatuksena laskea liukumäkeä. Kaikki tietysti tyylillään, mutta liekö noita suunniteltu satakiloiselle.

 

[Beagle Boy]

Eiköhän vesipuistot ole tarkoitettu lapsille? Itse en ole ainakaan 13 ikävuoden jälkeen pitänyt huvittavana ajatuksena laskea liukumäkeä. Kaikki tietysti tyylillään, mutta liekö noita suunniteltu satakiloiselle.

Entäs jos on satakiloinen 13 -vuotias? Eikö kukaan ajattele meitä?

Pitänee ottaa yhteyttä lapsiasianvaltuutettuun.

 

[Defensefirst]

Entäs jos on satakiloinen 13 -vuotias? Eikö kukaan ajattele meitä?

Pitänee ottaa yhteyttä lapsiasianvaltuutettuun.

Satakiloinen 13-vuotias ei ole fyysisesti enään lapsi, tai sitten on sairaalloisen lihava ja liukumäkien sijaan pitäisi mennä lenkkipolulle.

 

[Beagle Boy]

Satakiloinen 13-vuotias ei ole fyysisesti enään lapsi, tai sitten on sairaalloisen lihava ja liukumäkien sijaan pitäisi mennä lenkkipolulle.

Mutta satakiloinen 13 -vuotias on edelleen henkisesti lapsi ja liukumäet tuottavat henkistä hyvinvointia.

Isoluisillakin on tunteet.

 

[Defensefirst]

Mutta satakiloinen 13 -vuotias on edelleen henkisesti lapsi ja liukumäet tuottavat henkistä hyvinvointia.

Isoluisillakin on tunteet.

Vanhempien ja lapsen itse pitäisi olla sen verran huolissaan että ensin mentäisiin lenkkipoluille, liukumäkeen sitten palkitsemaan lapsi kun on normaalimitoissa. Jos taas on fyysisesti kehittynyt ikävuosistaan edelle se pitää vain hyväksyä ettei ole soveltuva suurinpaan osaan liukumäistä, cold hard fact.

 

[Beagle Boy]

Vanhempien ja lapsen itse pitäisi olla sen verran huolissaan että ensin mentäisiin lenkkipoluille, liukumäkeen sitten palkitsemaan lapsi kun on normaalimitoissa. Jos taas on fyysisesti kehittynyt ikävuosistaan edelle se pitää vain hyväksyä ettei ole soveltuva suurinpaan osaan liukumäistä, cold hard fact.

Siinähän menee liukumäki-ikä ohi, jos joutuu noin puolet elopainostaan pudottamaan.

Kyllä minusta liukumäet pitäisi rakentaa siten, että satakiloisetkin voivat niissä turvallisesti laskea. On väärin, jos 194 cm ja 100 kg D-juniori ei voi olla lapsi niin halutessaan.

 

[Defensefirst]

Siinähän menee liukumäki-ikä ohi, jos joutuu noin puolet elopainostaan pudottamaan.

Kyllä minusta liukumäet pitäisi rakentaa siten, että satakiloisetkin voivat niissä turvallisesti laskea. On väärin, jos 194 cm ja 100 kg D-juniori ei voi olla lapsi niin halutessaan.

Maailman taloustilanteesta näkee miten huonoon jamaan on menty kun alettiin vähemmistöjä ja tasa-arvoja ajatella, voi kunpa Marx olisi mestattu ajoissa. Life is unfair, live with that.

 

[Beagle Boy]

Maailman taloustilanteesta näkee miten huonoon jamaan on menty kun alettiin vähemmistöjä ja tasa-arvoja ajatella, voi kunpa Marx olisi mestattu ajoissa. Life is unfair, live with that.

Näin on!

Invahissit ja matalalattiabussit ovat kommunismia. Rullatuolirampit kadotukseen, jossa meitä odottavat työssäkäyvät naiset ja kaiken maailman Niko Saariset, jotka eivät tiedä paikkaansa.

Live is live!

100-kiloisten lasten pitäisi silti voida laskea turvallisin mielin liukumäkeä.

 

[Aunt Wang]

100 kilogrammaa painava 13-vuotias on todennäköisesti niin masentunut ulkonäköönsä pohjautuvien kommenttien ja haukkujen takia, ettei saisi enää minkäänlaista nautintoa vesiliukumäessä laskemisesta.

 

[Ikävänkantaja]

Lainaakohan FC Barcelona Celticin Teemu Pukin pelaamaan kapteeninaan huomisessa HJK-perseilyssä?

Toinen asia, joka hämmästyttää, kummastuttaa: miksi vitussa YLE näyttää suorana kyseisen, täysin merkityksettömän höntsäfutisläpsyttelyn? Siksikö, että "koko Suomen HJK"?

 

[Ilmari Ahde]

Lainaakohan FC Barcelona Celticin Teemu Pukin pelaamaan kapteeninaan huomisessa HJK-perseilyssä?

Toinen asia, joka hämmästyttää, kummastuttaa: miksi vitussa YLE näyttää suorana kyseisen, täysin merkityksettömän höntsäfutisläpsyttelyn? Siksikö, että "koko Suomen HJK"?

Koko Suomen HJK ja puolen maailman Barcelona.

 

[kalkkifredi]

Koko Suomen HJK ja puolen maailman Barcelona.

Korjaan: kymmenesosa-stadin Klubi vastaan puolen Suomen Barcelona. Voi niitä ''ole!''-ja ''puta!'' -chantteja siinä tapahtumassa.

 

[Musta Nuoli]

Koko Suomen HJK ja puolen maailman Barcelona.

Kutakuinkin näin. Barcelonan joukkue kiinnostaa ja televisiointi on täysin perusteltua, vaikka harkkapelistä onkin kyse. Messi yms. Suomessa vaikka sitten vaihtopenkillä on vähän sama kuin jos Usain Bolt tulisi Suomeen juoksemaan johonkin Kalevan kisoihin satasen alkueriä treenimielessä. Huomioarvo olisi taattu.

Ihan sama se minulle mikä seura Suomessa on se kovin, Veikkausliiga ei kiinnosta, mutta toistaiseksi Suomessa on tasan yksi jalkapalloseura, jolla on edes marginaalisia rahkeita pelata europelejä. Vaikka surkeastihan HJK niissäkin pääsääntöisesti pärjäilee, mutta paremmin kuitenkin kuin mitä muut yrittäjät.

Ihmettelyketjun hengessä ihmettelen, miten vaikeaa se on nousta seuratason eripuraisuuksien ja pikku kinastelujen yläpuolelle kun on kyse suomalaisen kärkijoukkueen kamppailusta muiden maiden joukkueita kohtaan. Koko suomalaiselle jalkapalloilulle tekisi äärettömän hyvää, jos vaikkapa HJK joskus vielä pääsisi Mestarien liigan lohkovaiheeseen, eikä siitäkään haittaa ole, jos Suomi nousee esille kansainvälisen kovatasoisen jalkapallo-ottelun järjestäjämaana, vaikka kyse on vain harjoitusmatsista.

Eikä ole siitäkään haittaa, jos joku suomalainen jalkapalloilija pärjää harkkapelissä Barcelonan futisjumalia vastaan tai jos joku maailmantähti tekee näyttävän manööverin, jota sitten treenataan jossain takapihalla seuraavana päivänä. Sellainen voi innostaa nuoria jalkapalloilijajunioreita ympäri Suomen ja ajan myötä kehittää jalkapallon yleistasoa, joten sikälikin Ylen televisiointipäätös toteuttaa kerrankin juuri sitä tehtävää, joka Ylelle on määrätty.

 

[Kaiuni Alen]

Korjaan: kymmenesosa-stadin Klubi vastaan puolen Suomen Barcelona. Voi niitä ''ole!''-ja ''puta!'' -chantteja siinä tapahtumassa.

Barcelonan pelaajat varmaan kokevat melkoisaa myötähäpeää näissä loukkaantumisvält... öh, harjoitusotteluissa. Eipä voisi vähempää kiinnostaa joku näytöshöntsä, jonka Barca voittaa mennen tullen vaikka HJK pistä[ä](isi) kaiken peliin.