Joillakin naisilla on tapana soittaa puhelimella jollekin jos illalla myöhään kävelevät ulkona. Siis mikä toi juttu oikein on? Pelottaako niitä joku? Tuoko toi jotenkin turvallisemman olon vai mitä ihmettä. En tajua. Mä en ihmisten ilmoilla yleensä kehtaa edes vastata puhelimeen. Ja aina välillä joku nainen soittaa mulle "ihan muuten vaan kun kävelen täällä keskustassa yksin blaa blaa, jutellaan vähän aikaa". En suostu juttelemaan jos on tuollainen motiivi.
Vituttaa. Jos mä olisin himoraiskari niin iskisin noihin kiinni.
Kaipa naisilla on ajatuksena tosiaan tuo, että jos nainen on puhuvinaan puhelimeen, niin mikään Kaisaniemen puskasta esiin pongahtava musta* raiskari ei valitsekaan häntä uhrikseen.
(* = Musta tarkoittaa tässä totta kai sitä, että eihän marraskuisessa pimeydessä yöllä ole kuin mustia hahmoja puskissa etnisestä taustasta riippumatta. Pois se minusta, että rohkenisin väittää yön Timon harrastavan suostumusneutraalia, puskasta ponkaisevaa pakkorakastelua todennäköisemmin kuin ihan vain pelkän Timon. Moinenhan väite olisi perin ennakkoluuloista, vaikka kuinka perustuisi tilastolliseen todennäköisyyteen siitä, mitkä etniset ryhmät todennäköisemmin näissä tilastoissa esiintyvät.)
Minäkin joskus tosin hyödynnän tuota "näplään tekstaria/päätän soittaa puhelun"-tekniikkaa kadulla kävellessäni, jos näen vastaan tulevan sellaisen henkilön, jonka kanssa en halua juuri sillä hetkellä jutella tai pysähtyä jaarittelemaan, mutta jonka kanssa muuten pitäisi todennäköisesti vaihtaa kohteliaisuussyistä sananen tai pari.
Tällöin voi vain nyökätä ohimennessä ja jatkaa matkaa luuri kädessä/korvalla ja välttää liiallisia sosiaalisia tilanteita, jotka rasittavat epäsosiaalisen introvertin senhetkistä sietokykyä. Aina kun ei vain jaksa jaaritella tai olla nimellisestikään kiinnostunut, varsinkin jos on kyse jostain puolitutusta kuten vaikkapa vanhasta koulukaverista, jonka kanssa ei silloin ennenkään jaksanut enempää jauhaa ja jonka asiat eivät myöhemmin kiinnosta senkään vertaa. Jos joku on ollut luokallani vuonna 1992, niin ei se tarkoita, että minua kiinnostaisi nytkään yhtään sen enempää tämän henkilön asiat, vaikka mitään vastaankaan ei sinänsä olisi.
Puhelinhypistely toimii hyvin varsinkin jos vastaan näyttäisi olevan tulossa vaikkapa vuosien takainen exä, jonka kanssa periaatteessa on kaverikortti-väleissä eikä viitsi olla avoimen vihamielinen tai välinpitämätön, mutta jonka kanssa ei halua mitään puhuakaan. Luuri vain korvalle ja soitto näön vuoksi vaikka omaan vastaajaan.
Tähän auttaa toki myös "minä näin sinut ennen kuin sinä minut"-periaate, jolloin voi vältellä sujuvammin kohtaamisia, joita ei vain jaksa. Karkuun ei tarvitse juosta, mutta pikku reitinmuutoksilla saa ihmeitä aikaan.
