Ihmettelen miten joku voi ihmetellä Cheekin suosiota. Maassa, jossa suosituimmat radiojuontajat ovat Jussi Heikelä ja Jaajo Liinamaa, suosituin koomikko Sami Hedberg, suosituin tv-juontaja Vappu Pimiä, suosituin kirjailija Juha Vuorinen ja katsotuimmat elokuvat Aleksi Mäkelän ja Markus Selinin tekemät mestariteokset. Näin ollut jo vuosia ja joku vielä ihmettelee, että Cheek ja Jukka Poika ovat suosittuja.
Joukkohysteriasta tässä on joka tapauksessa kysymys. Cheek on muotia nyt, ja ehkä jo vuoden päästä joku toinen. Massavouhotukset ovat lisääntyneet valtavasti sosiaalisen median kautta. Joka kesä tuhannet intoutuvat fanittamaan kylähullua, joka ajaa läpi Suomen milloin milläkin kulkuvälineellä. Madventuresin lihaton lokakuu keräsi satoja tai tuhansia lihaboikottiin, koska on hienoa olla päräyttävien teiniaikuisten "bandwagonissa".
Sitä minä kuitenkin ihmettelen, että kaksi maamme kärkipoliitikkoa ovat tunnustaneet julkisesti kuuntelevansa Cheekiä. Minulle hyvä musiikkimaku on yleensä merkki fiksusta ja kelvoton musiikkimaku kertoo vähemmän fiksusta ihmisestä. Siksi en voi käsittää, että herrat Katainen ja Stubb kuuntelevat Cheekiä. Joko se kertoo siitä, että herroilla on todella surkea musiikkimaku tai että heillä ei ole musiikkimakua ollenkaan. Kovinkaan vakavasti en kyseisiä herroja voi enää ottaa.
Minulle Cheek on samassa korissa Smurffien ja Lordin kanssa. Harmitonta lastenmusiikkia, jota massojen on helppo kuunnella. En kuuntele räppiä, mutta toivoisin Cheek-vouhotuksessa mukana olevien kuuntelevan edes joskus Asaa. Ehkä heille silloin saattaisi aueta, minkälaista hyvä suomalainen räppi on.