Kävin tänään serkkuni kanssa Espoon Sellossa syömässä ja kaupassa. Koko operaatio kesti yhteensä noin tunnin, mutta voi herraisä kuinka monta oman elämänsä sankaria tuli kohdattua kyseisen reissun aikana.
1. Matkalla autolle avasin autohallin oven ja huomasin samalla, että noin 25-vuotias "herrasmies" on löntystämässä samasta ovesta eri suuntaan kuin minä. Kohteliaasti pidin ovea auki tälle äijänkäppyrälle, joka ei edes vilkaissut meikäläistä päin, käveli vain tonnin seteli -ilme päällä ovesta ulos. Pelkkä nyökkäyskin olisi varmasti riittänyt kiitokseksi, mutta sekin oli tälle tyypille näemmä liikaa.
2. Ravintolaan mennessämme edessämme eteni neljän naishenkilön seurue, kaksi vanhempaa rouvaa ja kaksi teini-ikäistä tyttöä. He eivät ilmeisesti olleet vielä päättäneet ovatko menossa kyseiseen ravintolaan vai eivät. Noh, asiahan ratkeaa kätevästi sillä, että mennään seisomaan puolikaareen ravintolan ainoan sisäänkäynnin eteen.
3. Hakiessani ruokaa buffet-pöydästä edelläni eteni noin 30-vuotias nainen, joka tuntui suorastaan tahallaan viivyttelevän. Eihän siinä, jos ei osaa ihan heti päättää mitä lautaselleen ottaa, mutta kun ruoan siirtäminen omalle lautaselle tapahtui kuin kymmenkertaisella hidastuksella. Väkisinkin tuli mieleen, että riittääköhän kyseiselle henkilölle töissä puolituntinen ruokatauko? Ainakin luonasravintolassa vieraillessaan tarvisi aikaa ainakin puolitoista tuntia. Tuskin tarvitsee erikseen edes sanoa, että buffet-pöydän läheisyyteen ehti muodostua lähes puolen ravintolan mittainen jono.
4. Ilmeisesti eräs vanhempi rouvashenkilö ei jaksanut jonottaa, vaan tylysti puski pöydän luokse ja alkoi mättää ruokaa itselleen, etuillen samalla lähes koko jonon ohitse. Meinasin jo asiasta huomauttaa, mutta kun huomasin, että tällä naisella alkaa jo eläkeikä lähestyä ja tämän tukka oli niin päivänselvä peruukki kun olla ja voi, totesin, että etuilemisesta mainitsemisesta olisi seurannut vain mäkätystä allekirjoittaneen iästä.
5. Lopuksi oli vielä käytävä Prismassa. Iso kauppahan on mitä mainioin paikka jäätyilijöille, mutta jo ennen kauppaan sisälle menoa edestäni käveli nuorehko pariskunta, jonka toiselta osapuolelta putosi jotain lattialle, tottakai juuri varsin ahtaaseen kohtaan. Mies pysähtyi ja kumartui jo nostamaan pudonnutta tavaraa, mutta viime hetkellä perui päätöksensä ja suoristi selkänsä. Ja samantien sama uusiksi, tuote oli jo lähes hyppysissä, mutta sitten aivot sanoivatkin, että ei sittenkään. Lopulta pariskunnan parempi puolisko nosti tämän tavaran ja tilanteeseen antoi vielä taustatukea noin 25-vuotias nainen, joka polki paikallaan kuin olisi juoksumatolla ollut, kun ei osannut päättää, käveleekö kyseisen pudonneen tavaran yli vai jääkö odottamaan, että se saadaan noukittua. Kauempaa kiertäminen tai vaikkapa avun tarjoaminen ei varmasti käynyt mielessäkään, hän kun oli päättänyt kulkevansa juuri sitä reittiä esteistä välittämättä. Jälleen kerran suuri ihmismassa joutui pysähtymään ja odottamaan näiden kolmen sankarin empimisen vuoksi.
Mikä helvetti siinä on, että voi tunnin aikana törmätä näin moneen öykkäriin ja/tai jäätyilijään?! Ja loputhan ovat sitä mieltä, että Sello on tahalteen suunniteltu aivan älyttömän sokkeloiseksi, jossa ei ole mitään mahdollisuutta suunnistaa. Varsinkaan tätä ei voi kyllä millään käsittää, paikan pohjapiirrustus kun on niinkin monimutkainen geometrinen kuvio kuin suorakulmio.
Anteeksi nyt pieni avautuminen, mutta joskus tuntuu siltä, että olen todella ainutlaatuinen ihminen, koska asioidessani julkisilla paikolla otan muut ihmiset huomioon.
