Tulipahan tänään kaupassa erikoinen tilanne vastaan.
Kassalle päästyäni edelläni on nainen kahden lapsensa kanssa. Äidillä on kärry täynnä ostoksia ja mikä parasta, näillä kahdella lapsella on sellaiset pienet kärryt täynnä tavaraa. Mulla oli ostoksia peräti yhden maitopurkin verran, joten toivon joskos tämä mamma olisi päästänyt minut heidän edelleen, vaan ei.
Äiti tyhjensi oman kärrynsä järjettömällä hitaudella, ilmeisesti sillä oli jokin järjestys joka määritteli sen minkä tavaran seuraavaksi hihnalle nostaa. Tuossa vaiheessa olin vielä ihan rauhallinen, mutta sitten nämä kaksi lasta halusivat tehdä saman mitä äiti, eli he aloittivat itsekseen tyhjentää näitä pieniä kärryjä. Ja jumalauta SE oli hidasta. Ja ymmärtäähän sen, lapset olivat varmaan 4-5 ikäisiä, ja onhan se hihna korkealla. Mutta äidistä lasten pyristely oli ilmeisen suloista, joten nainen ei kokenut tarvetta auttaa lapsiaan, vaan siirtyi hihnan päähän pakkailemaan tavaroitaan.
Tuossa vaiheessa olin jonottanut tämän perheen takana jo varmaan viitisen minuuttia, ja toinen mokoma olisi edessä jos lapset saavat touhujaan jatkaa. Ilmoitin ystävällisesti äidille joskos tämä auttaisi lapsiaan. Ja vastaukseksi tulee ehkä tappavin katse koskaan, ilmeisesti tein jotain väärin. Samalla vanhempi herrasmies minun takana mainitsee samasta asiasta ja tällä kertaa äiti uskoo. Toteaa kyllä lapsilleen että ette saa tyhjentää näitä kärryjä, koska takana olevat aikuiset eivät niin halua.
Joskus täytyy oikeasti ihmetellä ihmisten kykyä olla huomioimatta muita tallaajia. Ei mua tarvi päästää sen maitopurkin kanssa jonon ohitse, mutta ei mua tarvi seisottaakkaan siellä jonossa jotta lapset oppivat kärryjen tyhjentämisen. Sitten vedetään vielä asiallisesta huomautuksesta herneet nenään.
Kassalle päästyäni edelläni on nainen kahden lapsensa kanssa. Äidillä on kärry täynnä ostoksia ja mikä parasta, näillä kahdella lapsella on sellaiset pienet kärryt täynnä tavaraa. Mulla oli ostoksia peräti yhden maitopurkin verran, joten toivon joskos tämä mamma olisi päästänyt minut heidän edelleen, vaan ei.
Äiti tyhjensi oman kärrynsä järjettömällä hitaudella, ilmeisesti sillä oli jokin järjestys joka määritteli sen minkä tavaran seuraavaksi hihnalle nostaa. Tuossa vaiheessa olin vielä ihan rauhallinen, mutta sitten nämä kaksi lasta halusivat tehdä saman mitä äiti, eli he aloittivat itsekseen tyhjentää näitä pieniä kärryjä. Ja jumalauta SE oli hidasta. Ja ymmärtäähän sen, lapset olivat varmaan 4-5 ikäisiä, ja onhan se hihna korkealla. Mutta äidistä lasten pyristely oli ilmeisen suloista, joten nainen ei kokenut tarvetta auttaa lapsiaan, vaan siirtyi hihnan päähän pakkailemaan tavaroitaan.
Tuossa vaiheessa olin jonottanut tämän perheen takana jo varmaan viitisen minuuttia, ja toinen mokoma olisi edessä jos lapset saavat touhujaan jatkaa. Ilmoitin ystävällisesti äidille joskos tämä auttaisi lapsiaan. Ja vastaukseksi tulee ehkä tappavin katse koskaan, ilmeisesti tein jotain väärin. Samalla vanhempi herrasmies minun takana mainitsee samasta asiasta ja tällä kertaa äiti uskoo. Toteaa kyllä lapsilleen että ette saa tyhjentää näitä kärryjä, koska takana olevat aikuiset eivät niin halua.
Joskus täytyy oikeasti ihmetellä ihmisten kykyä olla huomioimatta muita tallaajia. Ei mua tarvi päästää sen maitopurkin kanssa jonon ohitse, mutta ei mua tarvi seisottaakkaan siellä jonossa jotta lapset oppivat kärryjen tyhjentämisen. Sitten vedetään vielä asiallisesta huomautuksesta herneet nenään.