Olen tässä sivussa katsellut kun tutut muijat rupeavat paukkumaan paksuksi ja heillä on älytön kiire perustaa perhe. En ole koskaan ymmärtänyt tätä perheen perustamisen hienoutta. Nyt kun tutustuu naisiin niin aina tulee jossain vaiheessa puhe, että perhe pitäisi saada muutaman vuoden sisällä. Käsittämätön hoppu ja tarve luoda lisää ihmisiä tänne hienoon maailmaan. Facebookistakin olen ruksannut näkymättömiin kaikki vauvalliset koska minua ei juuri kiinnosta jos "meidän Aki" on juuri oppinut kääntymään vatsalleen. Olen varmaankin todella epänormaali kun en koe lainkaan tarvetta perustaa perhettä ja hankkia lapsia. Haluan elää elämää niin ettei aina tarvi miettiä hommia muiden näkökulmasta ensin. Jos joskus tulee todella tarve hankkia lapsia niin mieluummin harkitsisin adoptiota ulkomailta kuin tehdä ns. oma.
Yhdytään osittain tähän ja sampion ihmettelyyn. Perheen perustamisen -syndrooma tuntuu olevan valoillaan eli on ns. pakko. Tuon kautta perheen perustaminen johtaakin osittain tähän 50% eroamistilastoon.
Omasta mielestä perheen "perustaminen" tulee lähinnä luonnostaan siinä vaiheessa, kun on löytänyt jonkun kenen seurassa on niin mukavaa, että se kestää myös yhteisen lapsen tuomat haasteet. Tämä ei tarkoita pelkästään biologistalasta vaan myös adoptiolasta, joka vaatii parisuhteelta vielä suurempaa yhtenäisyyttä.
Tuo oman lapsen elämäntilanteiden hehkutus FB:ssa, livenä, ircissä jne. täytyy suhteuttaa muihin asioihin. Kuka hehkuttaa suosikkibändiä, omaa lätkäjengiä ,omaa lastaan? Sitä hehkutetaan mikä on itselle tärkeintä. Ei sitä mikä on muille tärkeintä. Osa hehkuttaa BB:n tapahtumia.
Ihmetellä voi kaikkia edellä mainittuja asioita, mutta silloin kun joku muu ihmettelee lätkäpäivityksiä niin ennen kuin alkaa kaverille vittuilemaan niin kannattaa miettiä mitä itse on ihmetellyt ja mitkä on kenenkin arvot.
-H-