En tarkoita suoranaisesti sinua kun en tiedä kuinka kauan tämä kaverisi on seurustellut eli onko tuore suhde vai jo pidempään jatkunut, jolloin kavereiden dissaaminen voi jo oikeutetusti herättää ihmetystä. Sitä kuitenkin ihmettelen, että aikuinen ihminen ei välttämättä kykene ymmärtämään tai tiedostamaan sitä, että rakastunut ihminen voi todellakin olla niin rakkauden pauloissa, että joksikin aikaa ne ystävät ja kaverit menettävät merkityksensä - eivät he välttämättä lopullisesti katoa elämästä mutta ovat jonkin aikaa taka-alalla.
Toki tiedän, että rakkauden pauloihin voi kadota pidemmäksikin aikaa, olen n. 10 vuotta takaperin siihen "syyllistynyt" itsekin, mutta en koskaan jättänyt harrastuksiani tai unohtanut kavereitani sen takia. (ehkä sen takia suhteet päättyivätkin, kuka tietää)
Olen nimittäin nähnyt sellaisen tapauksen, jossa miespuolinen kaverini antoi kaikkensa seurustelulle, juuri mitään ei juipista kuulunut muutaman vuoden kestäneen seukkauksen aikana, kaikki kaverit kaikonneet, kun ei yksipuolista yhteydenpitoa kukaan jaksa ja sitten poks; suhde loppui ja alkoi raivokas kavereiden kasaan haaliminen, joka kyllä totta kai onnistui.
Lähinnä oman itsensä totaalinen muuttaminen jonkun toisen takia ei mielestäni ole oikeaa käytöstä. Siinä huijaa sekä itseään, että kumppaniaan. Sen vielä ymmärrän, että tytön ollessa paikalla ei ehkä viitsi naureskella niille kaikista typerimmille jutuille, mutta siinä vaiheessa kun hengaillaan ihan jätkien kesken, ei tarvitsisi esittää yhtään mitään vaan olla se oma itsensä.
Ei kenenkään huumorintaju ja käytös kaveriporukassa jne. kuukauden kuluessa seurustelun alusta muutu ihan täysin vain sen takia, että löytyipi kultsi.