Ei kai siinä logiikkaa tarvita jos haluaa antaa lastensa isälle tai äidille lahjan isän-/äitienpäivänä. Jollain se voi vaan olla kotoa opittu tapa (kuten minulla). Äitini on kova ihminen antamaan lahjoja ja muistamaan merkkipäiviä. Hän muisti pienellä lahjalla välillä meitä myös toisten nimien nimipäivänä (tämä on minusta hölmöä). Ja ihan en ole varma ansaitsenko minä muistamista äitienpäivänä kun en ole kenenkään äiti. Silti mieheni muistaa minua jotenkin ja hänen lapsensa yleensä antaa jotain pientä äitienpäivään liittyen.Jotkut ostavat puolisoilleen äitienpäivä/ isänpäivälahjoja. Ihan ei aukea logiikka miulle.
Ja onhan sitäkin ihmetelty että meillä juhlitaan nimipäiviä. Äiti näytti aikoinaan töissä korua jonka oli ostanut minulle nimipäivälahjaksi. Töissä ihmeteltiin että juhlitteko te nimipäiviäkin. Joo, kyllä. Samoin veljeni ekalle avovaimolle oli ihmetyksen aihe että miehen perhe juhlii nimipäiviä ja haluaa tulla silloin kahville ja tuoda lahjoja. Ja minun lapsuudessa kierrettiin meidän perheystävien kesken nimipäivillä. Aikuisten tapauksessa lahjaksi riitti kahvi- ja keksipaketti. Vain lasten syntymäpäivät vietettiin ja aikuisilla pyöreät ja "puoli" pyöreät muistettiin. Välillä oli kyllä sutinaa kun syksyssä oli niin paljon mitä piti muistaa ja "juhlia".
Viimeksi muokattu: