Joskus penskanakin huomasi esimerkiksi lätkäkaukalossa kun joku uus tyyppi tuli sinne ja sanoi että ei ole hyvä pelaamaan, mutta sitten kun pistettiin peli käyntiin niin se olikin ylivoimainen eli varmaan pelasi oikein jengissä. Ja sitä ennen varmasti näki että me muut ollaan vaan tavallisia jamppoja, jotka huvikseen käy joskus pelailemassa. Kyllähän sellaisella kehujalla on ongelmia itsensä kanssa. Itsetunto ei taida olla ihan kunnossa. Niistä varmaan tuli myöhemmin insinöörejä.
Ihmisillä on kovin erilaisia käsityksiä siitä, kuinka sopivaa tai järkevää on kehua omia taitojaan tai kykyjään milloinkin. Höntsäpeleihin on tietty ihan viisasta tulla henkselinpaukuttelua vältellen, koska taso voi kaikesta huolimatta yllättää. Toiseksi jengi on joskus sellaista, että jos uusi tyyppi puolella sanallakin vihjaa mahdollisesta osaamisestaan, niin sehän on kuin kutsu joillekin tulla hakkaamaan mailalla nilkoille tms. Usein onkin pelkästään fiksua, että antaa tekemisten puhua puolestaan.
Suomessa on kyllä aika paljon sitäkin, että olisi parempi olla ihan hissukseen ja korostetun vaatimattomana erityisesti siitä asiasta, joka osaa ihan saakelin loistavasti. Tämä pätee erityisesti silloin, jos on kykeneväinen tekemään rahaa tai jotakin muuta hyötyä itselleen noilla taidoillaan. Mielestäni tällainen kademielinen kyräily on perseestä. Jos joku on oikeasti vähän helvetin hyvä jossakin, niin minusta on välillä suorastaan inspiroivaa kuulla, jos joku kertoo tämän omin sanoin silloin kun on oikea hetki. Ei tietenkään joka paikassa ja siten, että tyyppi kiertää niin sanotusti baareissa jakamassa käyntikorttejaan.
Edes hyväntekeväisyyteen tai vapaaehtoistyöhön osallistumisesta ei saisi puhua mitään. Jos noin tekee, niin oitis on joku karvaperse tai sosiaalitapaus kitisemässä, että mikäs pylväspyhimys tuokin luulee olevansa, kun sillä on aikaa auttaa ihmisiä tai varaa jakaa liikoja rahojaan. Ei ole mikään ihme, että moni lahjoittaja haluaa pysyä nimettömänä, koska harva haluaa ehdoin tahdoin altistua pikkusielujen vihoitteluille. On kyllä aika harvinaista harrastaa mitään vapaaehtoistyötä vain siksi että pääsisi pätemään hurskaudellaan, vaikka näkeehän noita juttuja välillä, joissa kerrotaan vaikkapa jonkun kansanedustajan tekemästä vanhustenhoitokeikasta. Jotkut kansanedustajat työntävät tapahtuneen jollakin verukkeella julkisuuteen, ennen kaikkea siksi että heillä on painava motiivi pysyä esillä julkisuudessa ja kiillottaa kilpeään äänestäjien keskuudessa ("vanhainkodissa/yöpäivystyskäynnillä huomasin, että työ on tekijöilleen raskasta ja edes vessataukoja eivät hoitajat tai vapaaehtoiset ehdi aina pitää, aion ehdottomasti tehdä tälle asialle jotakin eduskunnassa"). Yhtä kaikki, on tietysti tarpeetonta arvuutella kansanedustajienkaan motiiveja, vaikka ne ovat tavattoman useasti aika ilmeisiä. Mutta noin yleisesti ottaen, harvalla nimen omaan
jatkuvasti vapaaehtoistyöhön osallistuvalla on tällaisia ulkokultaisia pontimia toimintansa taustalla.