Mutta sitten tulee tämä Portugali-fanitus, en voi käsittää, itse kategorisoin heidät kuitenkin lähtökohtaisesti samaan läjään italialaisten ja espanjalaisten kanssa.
Eivät kuulu samaan läjään. Italot ja espanjalaiset ovat nauttineet isommasta menestyksestä, portugalilaiset eivät vastaavassa määrin. He ovat vähän kuin Suomi aikoinaan ennen jääkiekon maailmanmestaruutta tai Suomi olympialaisissa, eli aina joku katkaisee tien korkeimmalle huipulle viimeistään finaalissa. Portugalilaiset ovat jalkapallomaailman suurten tuntumassa mutta lähes aina altavastaajia joille korkein palkinto jää katkeraksi haaveeksi. Tähän on helppo samaistua.
Portugalilaiset ovat muutenkin epäonnensotureita, joilla kuuma eteläinen temperamentti ei ole lipevän laskelmoitua vaan pinna pärähtää tosissaan, usein heille epäedullisin seurauksin siinä missä italialaiset harkitusti iskevät vyön alle, halveksien kanssapelaajia ja pelin henkeä. Esimerkkeinä vaikkapa Materazzin provokaatio aikoinaan tai Tottin sylkemiset. Vastaavasti joku Pepe pelaa ehkä paikoin rumasti, mutta elää ja hengittää peliä. Typerähän oli Pepen pääpusku Saksa-pelissä, mutta käämit voivat palaa kun pelaa tunteella. Jääkiekossakin on vastaavia tilanteita nähty, kun vastustaja kalastelee jäähyn, joskus isommankin jäähyn ja sitten pinna palaa.
Lisäksi Portugalia on perinteisesti sorsittu arvokisoissa mitä kummallisimmin tuomioin, alkaen vaikkapa vuoden 2000 EM-kisojen klassisesta tilanteesta jossa Abel Xavieria hipaissut pallo tuomittiin käsivirheenä pilkulle aivan viime sekunneilla. Tästä sitten seurasikin Abel Xavierille pitkä kakku kun pinna paloi syystäkin. Portugali ei aina pelaa tai käyttäydy omaksi edukseen, joukkueessa ja sen pelaajissa on enemmän rosoisuutta kuin lipevyyttä.
Jos mennään Disney-vertauksiin, niin portugalilaiset ovat Aku Ankan temperamentilla ja onnella varustettuja kuumaverisiä pelimiehiä siinä missä espanjalaiset ovat onnekkaampia ja suosittuja Mikki Hiiriä. Italialaiset ovat Hannu Hanhia sillä erotuksella, että he järjestelevät laskelmoivasti omaa onneaan ja ovat saaneet kulissien taakse tai tuomariksi turhan usein avukseen Mustakaavun.
Espanjalaisissa ja italialaisissa on myös enemmän gigolon vikaa, portugalilaisista tulee mieleen nippu merirosvoja. Toki Cristiano Ronaldo on kaunis poika jne, mutta joku Raul Meireles sopeutuisi hyvin joukkoon, jos miehen nakkaisi 1600-luvun Karibialle sapeli kädessä ja käskisi ryöstämään kauppalaivoja.
Tässä siis pitkän kaavan mukainen ihmettelyvastine, joka kenties vähentää tätä sinänsä aiheellista ihmettelyä.
