Tuo nyt on ihan puppua. Ihan pakko kysyä, että oletko koskaan omistanut koiraa?
... Haukkukoon koiravihaajasiipi koirahomoksi, mutta voin kertoa, että kyseinen koira oli minulle pari vuotta sitten erittäin pahasti masentuneelle kullanarvoinen toveri. Huolenpito koirasta auttoi minua pitämään pääni pinnalla...
Tuli siinä mietittyä koiran merkitystä jossain syrjäytyneessä perheessä, jossa rahaa ei olisi leikkaukseen ollut. Joku seropi voi olla tällaisen perheen lasten tärkeimpiä asioita, mutta mikäli rahaa ei ole, koira kokee kivuliaan kuoleman.
Anteeksi kaupunkilaisuuteni, mutta en vieläkään tajua miten on ymmärrettävämpää laittaa rahaa vanhaan rotukoiraan kuin vanhaan sekarotuiseen koiraan? No vittuakos näistä.
Tämän seikan vuoksi koen esim. puhdasrotuisen koiran enemmänkin "sijoituksena", verraten vaikka autoon. Helpommin suostun korjauttamaan oletetun kymppitonnin bemarini kuin vanhan ruosteisen Xantian, joita saa tonnilla.
Ainakin porukoiden koirat ovat tuottaneet ihan selvää käteistä toimiessaan suvunjatkajina jollekin kasvattajan silmäterälle. Ei siinäkään kyllä rikastumaan pääse.Tyhmä kysymys, mutta mitä hyötyjä tämä "sijoitus" mahtaa tuottaa noin yleisesti ja mikä on ero sekarotuiseen "sijoitukseen"? Ei vittuiluna, mutta kun ei nyt oikein aukene.
Saat toki ihmetellä, mutta ymmärrät varmasti, että vertaat voimakkaasti tunnepohjaista asiaa rahaan, mikä ei yleensä ole hedelmällisin mahdollinen vaihtoehto. En minäkään aina ymmärrä eläimiin liittyvää paapomista, koska mun asteikollani ne ovat selvästi ihmisen alapuolella, vaikka kiintymyssuhde voi varmasti muodostua vahvaksi ja varsinkin yksinäisillä, vanhuksilla, sinkuilla yms. korvata läheisen ihmissuhteenkin. Ymmärrän kyllä sen, että joku on valmis laittamaan rahaa vaikka sitten sekarotuisen koiran terveyteen. Eihän sillä ole lopulta väliä, koska kiintymyssuhde ratkaisee. Ei kai me lapsistammekaan ajatella, että en viitsi Pertin hampaita laitattaa kuntoon, kun se muutenkin on tuollainen kierosilmä ja klenkkaa jalkaansa, mutta Irmelin toki, kun voitti koulun hiihtokilpailut ja sai hymypatsaankin.Itse en ole vastaavaa kokenut, ja sen vuoksi varmaan olenkin täällä Ihmettely -ketjussa.
Minäpä avitan. Se ero on se, että tiedät tehneesi kalliin ostoksen ja voit olla tyytyväinen itseesi, koska se erottaa sinut rahvaasta. Kyseinen nimimerkki ei näe kotieläinten pidossa mitään tunneperäistä järkeä, joten kyse on samasta asiasta, kuin ostaessasi esim kalliin rannekellon (jos kelloja käyttää) ja tunnet tehneesi hyvän sijoituksen verrattuna Halpahallista ostettuun muovikelloon. Et aio sitä hienoa kelloasi myydä mutta olet kuitenkin tyytyväinen itseesi sen suhteen, että et ole joutunut halpaan roskaan tyytymään.Tyhmä kysymys, mutta mitä hyötyjä tämä "sijoitus" mahtaa tuottaa noin yleisesti ja mikä on ero sekarotuiseen "sijoitukseen"? Ei vittuiluna, mutta kun ei nyt oikein aukene.
Minäpä avitan. Se ero on se, että tiedät tehneesi kalliin ostoksen ja voit olla tyytyväinen itseesi, koska se erottaa sinut rahvaasta.
Ihmiset voivat olla erittäin eläinrakkaita. Itse olisin vslmis pitämään vaikka kumpaankin kissaani saman summan sileäksi, jos sillä tulisi kuntoon. Kissoissani ei onneksi ole mitään vikana, joten ei tarvitse. Kyllä se vaan sellainen juttu on, että kun ovat vuosikaudet nurkissa pyörineet, niin yhtä lailla ovat perheenjäseniä siinä missä vaimo tai lapsetkin. Ehkä hieman kärjistetysti näin, mutta ei kaukana totuudesta. Kissat ja koirat on kuitenkin erittäin seurallisia ja inhimillisiä otuksia ja niihin muodostuu kyllä erittäin suuri tunneside.
Vielä parempi selitys. Ehkäpä hain oman esimerkkini turhan läheltä, sillä näin vähän heikommalla rahatilanteella koko ikäni kun olen elänyt niin itselle ne hetket kun saa hankittua vähän kalliimpaa (ja käytännössä siis samalla laadukkaampaa) tuotetta niin se kyllä tuo hyvän fiiliksen pitkäksi aikaa. Siinä suhteessa olen vahvasti materialisti.Väitän että ihan tuota ei haettu. Koska sekarotuisen saa (ilmeisesti?) ilmaiseksi, niin miksi "korjata" ilmaiseksi saatua. Kun olet ostanut 1000 euron koiran, kannattaa korjaamisesta maksaa esim. 500e, koska olet sijoittanut omaa rahaa hankintaan niin ei raaski luopua.
Asuin silloin Vantaalla (kaukana perheestäni) ja olin töissä kun isä soitti ja kertoi koiran kuolleen. Kyllä siinä tippa tuli linssiin kirjaimellisesti ja loppu viikko duunissa meni täysin vihkoon. Ei sitä millään meinannut ensin käsittää, mutta ajan kanssa sen pystyi sitten hyväksymään!
Siis koiran takia? Anteeksi, mutta on pakko ihmetellä. (Ihmettelyketju, huom.) Olen tiennyt, että ns koiraihmisillä (tai, no tiedätte mitä termiä tarkoitan) ei ole mitään holttia näiden elukoiden suhteen, mutta et nyt sitten sairauslomaa hakenut psyykkisistä syistä, ja ehkä jotain rauhoittavaa lääkekuuria?
Väitän että ihan tuota ei haettu. Koska sekarotuisen saa (ilmeisesti?) ilmaiseksi, niin miksi "korjata" ilmaiseksi saatua. Kun olet ostanut 1000 euron koiran, kannattaa korjaamisesta maksaa esim. 500e, koska olet sijoittanut omaa rahaa hankintaan niin ei raaski luopua.
Näin sen itsekin ymmärsin. Ongelma on vain siinä, että ei kukaan arvota tilannetta noin, kun kyseessä toistakymmentä vuotta perheessä ollut lemmikki. Juuri tämän takia nämä vertaukset eivät aukene. Erityisesti tuo puhdasrotuisuusargumentti on täysin vieras ajatus jokaiselle, jolla joskus on koira ollut.
Täällä oli aiemmin joku läppärivertaus. Muuttuisiko mielipide halvan läppärin korjaamatta jättämisestä, mikäli kovalevylle olisi kerätty vuosikausien ajan kuvia ja muita tärkeitä muistoja, joita ei muuten saisi pelastettua?.
Enkä ole niin tunteeton ja paska, etten tajua, että olette kovan paikan edessä lemmikkinne kanssa. Anteeksi.