Surtu on myös Elvistä, Lennonia, Kennedyjä, Kobainia, Kekkosta jne jne. Mitä vitun ihmettelemistä siinä oikein on jos sellainen ihminen kuolee, joka on saanut jotain merkittävää aikaiseksi? Säkin oot aivan rikki jos oma urheiluseura kyykkää.
On tietenkin surullista, että ihan mielettömästi ihmettelet asiaa...
Ihmettelen sitä ettet sen vertaa osaa, että lukisit viestin vaikka ihan kokonaisuutena. Tai sitten et vaan tajua.
En ihmettele sitä, että ihmiset surevat jotain asiaa. Lähinnä ihmettelen sitä reaktiota, että tällainen suru kohdistuu juuri johonkin Steve Jobsiin. Otetaan noista luettelemistasi vaikka Elvis: mies teki musiikkia, jonka tahtiin aikansa ihmiset loivat muistoja. "Are you lonesome tonightia" kuuntelivat yksinäiset ihmiset kyynel silmässä jne. Lennonia varmasti surtiin samoista syistä plus siitä, että elämä päättyi väkivaltaisesti. Kennedyn kuolema varmasti hätkähdytti ja suretti juuri sen äkillisyytensä vuoksi. Samoin jenkkipressan murhaaminen heiluttaa kyllä sitä turvallisuudentunnetta ja asioiden status quoa rankemmalla tavalla. Kobainissa osittain sama juttu kuin Elviksessä ja Lennonissa, plus tämä äkillisyys. Kekkonen taas oli läsnä kaikessa ja aina aikansa Suomessa, tämän luulisi sinunkin tietävän.
Mielestäni syövän kuihduttama amerikkalainen yritysjohtaja, jonka lähtö oli lähinnä ajan kysymys ja jonka yksityiselämästä monikaan ei tiennyt juurikaan mitään, mutta jonka luotsaama yhtiö valmisti kivaa elektronista krääsää ei ole mitenkään verrannollinen näihin. Tai juuri sitä ihmettelen, että miten vitussa se voi olla? Ei iPhonejen valmistus suinkaan ole loppumassa Jobsin kuoleman myötä. Ja vaikka olisikin niin ihmettelisin tätä siltikin vielä ainakin vähän.
Kukin tietysti tyylillään. Otan osaa syvään suruusi. Tosin edelleen hieman ihmetellen.
