On olemassa fyysisiä rajoituksia joille ei voi yhtikäs mitään ja sitten on olemassa fyysisiä rajoituksia, joille voi yhtikäs mitään, jos haluaa.
Fernandolle vinkiksi, että vaikka sulla olisikin joku fyysinen rajoite joka estää poliisiksi ryhtymisen, niin pyri silti. On nimittäin niin, että asioilla on tapana järjestyä, ts. pyrkiminen poliisiksi saattaa viedä sinut sellaisten asioiden äärelle, joita et muuten tulisi edes ajatelleeksi.
Poliisiammattikorkeakoulun sivuilta kannattaa poliisiksi haluavien asioita selvitellä ennen kuin turhaan pyrkii. Sieltä selviää vaikkapa seuraavia asioita:
Hakijan pitää kuitenkin olla suorittanut vähintään ammatillisen perustutkinnon, lukion oppimäärän tai ylioppilastutkinnon. Lisäksi hakijalta vaaditaan vähintään B-luokan ajo-oikeutta ja vähintään vuoden työkokemusta hakujakson loppuun mennessä.
Eli ennen kuin säntää pääsykokeisiin, niin tutkinto loppuun, ajokortti taskuun ja vuodeksi töihin. Ja vaikka se asepalvelus armeijassa ei enää ole ehdoton pakko, niin veikkaisin, että aliupseeri- tai upseerikoulutus armeijasta antaisi kummasti paremmat pohjat poliisin hommiin ja lähtöpisteisiin kuin mikään pilvenpoltto ja kitaran soitto sivarikeskuksessa ja sen jälkeinen pikku puuhastelu jossain kunnan hommissa (sori nyt vaan stereotyyppinen kärjistys, mutta eipä olisi yhdestäkään tuntemastani sivarista poliisiksi tai minkäänlaiseksi lainvalvojaksi, vaikka mukavia tyyppejä moni onkin ollut niin työkavereina kuin aikoinaan opiskelukavereina).
Näkövaatimuksesta ei jousteta. Näkökyvyn tulee olla kummallakin silmällä vähintään 0.2 ilman silmälaseja tai piilolinssejä ja korjattuna kummallakin silmällä vähintään 1.0. Näkökykyarvo on eri asia kuin lasien vahvuusarvot, +/-. Lisäksi näkökenttien tulee olla normaalit
.
Tämä on kuin naismarkkinoilla ja treffi-ilmoituksissa: Rillipäät älkööt vaivautuko. Koskisi kyllä minuakin, ei olisi ollut koskaan mitään toivoa poliisiksi päästä, jos olisin jostain syystä halunnut Kyttälän pojaksi.
Hakukelpoisuusehdoissa sanotaan, että poliisikoulutukseen hakijan elämäntapojen tulee olla poliisin ammatin kannalta sopivat. Tämä tarkoittaa, että kaikki elämän aikana tehdyt rikokset ja rikkomukset heikentävät sopivuutta. Hakija antaa hakemusta jättäessään suostumuksen perusmuotoisen turvallisuusselvityksen laadintaan. Näin hakijan tausta selvitetään ennen koulutukseen valintaa. Jos hakijan taustatiedoissa on merkintä vähäisestä rikkomuksesta tai rikoksesta (esimerkiksi tieliikennelain rikkomus), se ei välttämättä ole este
Parempi olla riehumatta, rötöstelemättä ja möhlimättä. Tai kuulumatta Smash Asem -porukoihin, Al-Qaidaan, talonvaltaajiin tai muihin rikollisjärjestöihin. Liikennesakot vielä menevät, jos on kyse yksittäisestä hairahduksesta.
Kuntokokeen vaatimukset
aihetta koskevalla sivulla.
Rankat ovat kuntokokeet, ja vaativat käytännössä tietyn fyysisen voiman ja tietyn fyysisen koon, jotta nuo jaksaa. Käsittääkseni nykyisin poliisilla ei olisi ehdottomia minimivaatimuksia pituuden alarajan suhteen, ennenhän sellainenkin oli. Voin olla väärässäkin.
Tuon jälkeen ovat sitten kirjalliset kokeet (joka toisen poliisin pitää osata lukea ja joka toisen kirjoittaa, vai kuinka se nyt menikään), psykologiset kokeet ja ryhmäkokeet.
Toisin kuin Freddie Freeloader kirjoittaa, minä en suosittelisi vain pyrkimään vaikka hakukriteerit eivät täyttyisikään eikä mahdollisuuksia olisi. Mitä järkeä siinä olisi? On järkevämpää tietää rajoituksensa ja sulkea realistisesti sellaiset vaihtoehdot pois, jotka ovat mahdottomia. Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Vaikka vartijan ja portsarin hommiin. Niihin hommiin pääsevät kaikenlaiset tallaajat ihan lainkuuliaisista, rehdeistä kansalaisista aina siilitukkaisiin, hormoneilla lihaksensa kasvattaneisiin aggressiokimppuihin. Sellaisiin, joiden mielestä perinteisen suomalaisen asiakaspalveluhengen nimissä voi vaikka murtaa asiakkaan kurkunpään ja aiheuttaa tämän kuoleman, kuten
Aamulehti taannoin juuri kertoi.
