Miten tarinasi loppui, syötiinkö sisäfilettä veden vai peräti maidon kera vai ehditkö kipaista vielä alkossakin?
Vesi vanhin voitehista, kuten edellä kaikenvitun kuningattarelle kerroinkin. Tosin tarinaan liittyy myös tragikoominen jälkinäytös.
Ruokailu tapahtui lauantaina iltapäivällä. Nainen linnoittautui liha-appeen jälkeen nojatuoliin lipittämään kermalikööriään. Jälkiruokajuomaksi jäänyt lämpöinen omppyjytä ei puhutellut itseäni, eikä Baileysin jakaminenkaan. Piti siis keksiä jotakin muuta.
Vitutukseen olisi ollut tietysti hyvä lukea jotakin henkeä nostattavaa kirjallisuutta, kuten Veikko Huovisen Hitler-aiheista sotahistoriaparodiaa "Veitikka". Tällä olisin saanut sopivasti muuta lennokkaampaa ajateltavaa, mutta nuori mies päätti toimia toisin. Kello oli vielä sen verran, että ehtisin pyöräillä hakemaan lohtukossun viinakaupasta.
Ehdin täpärästi a-markettiin ennen sulkeutumista. Survoin muovipussiin käärimäni kossun tavaratelineeseen, ja varmistin kuorman vielä koukkukäärmeellä. Paluumatka meni mukavasti, kunnes vähän ennen kotia kallisarvoinen lasti luiskahti töyssyn kohdalla jollakin jumalan ilveellä irti. Osa kossusta jäi sirpaleiden sekaan muovipussiin. Nuuka kaveri olisi tietty voinut yrittää siilata vähän elämännestettä talteen jonkin kahvinsuodatinsysteemin avulla, mutta siinä vaiheessa koko setti sai minun puolesta päätyä ojaan.
Ei se omppuviini lopulta niin pahaa ollut, ainakaan kun pääsin jälkimmäiseen pulloon saakka.