Ihmettelen, miksi keski-ikää lähestyvät ämmät ovat niin ääliöitä. Esimerkki perjantailta U2-konsertista: neljä 40+ naista seisoo jonossa ostamaan kiertuepaitoja. "Päläpäläpälä-hahhahhaa" raikaa ja jono on aikamoinen. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin miettinyt jonossa jo valmiiksi, millaisen paidan aikoo ostaa. Mutta ei, ei nämä tantat. Kun vuoro vihdoin koittaa, tädit alkavat miettiä sopivanlaista kuosia. Sitten kun noin kolmen minuutin mietinnän päästä saadaan paita käsiin, mietitään vähän lisää, näytetään kaverille ja kysytään mielipidettä. Harmikseni kukaan ei kysynyt mun mielipidettä, koska olisin kertonut totuuden siitä, että on moisen hienon paidan raiskaamista pukea se peittämään kyseisten ämmien makkaroita ja että XXXXL olisi ehkä kuitenkin sopivampi, harmi vain ettei niin isoja ole. Parasta oli se, että paidan ompeleet tutkittiin tarkoin ja yllättäen niistä löytyikin "vikaa". Halutaan uusi ja sen jälkeen vieläkin yksi. Onneksi lopulta löytyi tarkat laatukriteerit läpäisevä yksilö ja syntyi kaupat. Aikaa tähän meni yli 20 min. Katsoin nimittäin kellosta, kun menimme jonoon ja kun myöhemmin kävin vessassa jäin oikein odottamaan ja katsomaan kellosta aikaa (tiedän, säälittävää myös minulta), koska ämmät poistuvat jonosta.
Ihmettelen siis sitä, miten ihmiset ihan oikeasti kuvittelevat olevansa maailman napa, kun oma vuoro jonossa koittaa. Se helvetillinen kiire ja jonossa ähkiminen loppuu saman tien, kun itse on vuorossa. Ikäänkuin sinne jonoon ei ketään muuta jäisikään. Ymmärrän, että 30€:n paidan halutaan olevan ehjä. Mutta sitä en ymmärrä, että se syynätään hitaasti ja lähes suurennuslasia apunkäyttäen vailla mitään kiirettä, vaikka takana ihmiset odottavat vuoroaan.
Tämä nyt olisi mennyt myös vitutusketjuunkin, mutta koska vastaavanlaisia tapauksia on ihan päivittäisessä elämässä havaittavissa harva se päivä, pistin tähän ketjuun: ihmettelen ääliöitä.