Pieni ihminen joutuu välillä pohtimaan kummallisia asioita. Kuten sitä, että miksi monilla ihmisillä on pohjaton tarve tuntea olevansa jollain tavalla "massojen" yläpuolella?
Otetaan esimerkiksi vaikka tällaiset nettipalstat kuin JA ja FF2. Lajikeskusteluissa vilisee karjalalippikset ja muut vähättelevät nimitykset massasta joka samaa lajia seuraa. Samalla annetaan ymmärtää että itse ollaan tuon porukan yläpuolella, ja ymmärretään laji huomattavasti paremmin. Ainoa näkyvä merkki tästä "ylemmästä ymmärryksestä" tuntuu olevan se, että kirjoitellaan ko. keskustelupalstalla. Palstan muut kirjoittajat nähdään pääosin saman ylemmän lajituntemuksen kolleegoina, mutta muut ihmiset ovat juuri näitä karjalalippiksiä ja tavantallaajia. Sille porukalle kaikki menee lajiasiantuntijan mielestä yli hilseen.
Suurimmat asiantuntijat kiekon puolella seuraavat vain "änäriä", ja turhautuvat jos suosikkijoukkueeseen siirtyy suomalainen pelaaja. "Voi vittu, nyt alkaa puhua MUN JENGISTÄ tulosruudussa". Oman expertiisin arvo laskee kun karjalalippiksetkin voivat lukea veikkaajasta omasta jengistä.
Tavikset seuraavat vain MM-kisoja. Asiantuntijat seuraavat kiekkoa koko kauden. Aika vitusti näitä experttejä Suomessa liigan katsojakeskiarvon perusteella. Vai onko ne vaan taviksia jotka käy parissa pelissä kauden aikana, firmalipuilla tietenkin?
Tarkemmin kun miettii, niin onhan se aika uniikkia olla Pohjois-Eurooppalainen mies joka seuraa jääkiekkoa tai jalkapalloa aktiivisesti. Todella ekslusiivinen klubi kieltämättä.
Toinen teemaan liittyvä porukka löytyy musiikkikeskustelun puolelta. Joku bändi on täyttä timanttia siihen asti että se tekee levyn joka katoaa hyllyistä myös Anttilassa. Sen jälkeen sitten "ekat albumit oli rautaa, tää uusin oli täyttä paskaa", tai "bändi myi ittensä". Eli tietty itseään musiikkiexpertteinä pitävä ryhmä ei voi enää pitää musiikista sen jälkeen kun sitä kuulee jopa radiosta.