Tästä Peten jutusta tuli mieleen, että aivan samat asiat ovat minuakin askarruttaneet. Olen ollut nykyisessä työpaikassani noin 24 vuotta (omistan firman). Tänä aikana olen käyttänyt meille etuna kuuluvaa työterveyshoitoa muistaakseni kolme kertaa. Minulla oli jotain outoa huonovointisuutta 80-luvulla ja kävin tätä lääkärille valittamassa kun yrjötti kuukausikaupalla aamuisin. Mitään hyötyä ei silloin otetuista kokeista tai muustakaan lätinästä ollut. Piti kuulemma jättää alkoholi vähemmälle. Vaikka silloinkin otin oman osuuteni, en usko, että viina oli syynä. Vaivat hellittivät pikku hiljaa.
Toinen kerta samassa lääkärissä johtui kylkiluumurtumasta lätkämatsissa. Ihan turha käynti sekin. Joku ihme hihna kierrettiin ylävartalon ympärille. Sehän lähti jo samana iltana ja lopulta kipukin hellitti. Kolmas kerta oli eturauhasvaiva, mutta siitä en häveliäisyyssyistä kerro enempää. Väärä diagnoosi silloinkin, mutta aivan vittumainen tutkimusmetodi.
Päätin, että lääkäriin en enää mene ellei ole pakko. Tähän päivään mennessä ei ole ollut pakko. Pikku vaivaa on aika ajoin, mutta ne menee ohi.
Meillä on firmassa kuitenkin naisväkeä, jotka hyppää alituiseen ilmaisen työterveyshuollon innoittamana valittamassa milloin mitäkin tai tarkistuttamassa mitä mieleen tulee. Ilmeisesti jotenkin nauttivat siitä, että ovat alituiseen syynissä. Tätä en ymmärrä millään. Samaan aikaan kun joku konttorityttö on käynyt kymmeniä kertoja lääkärissä, minä en ole käynyt kertaakaan.
Nauttivatko naiset lääkärissä käynneistä vai mistä on kyse? Itse en voi kuvitella mitään epämiellyttävämpää kuin lääkärissä käynti.
Mainittakoon, että hammaslääkärissä kyllä käyn.