Musiikkimuseo Fame oli kyllä aikamoinen pettymys, tai olisi ollut vielä enemmän, jos olisin hoitanut pääsylipun muulla kuin museokortilla. Jos nyt oikein vilkasin, niin aikuisilta piletti sinne oli 25 euroa. Ja mitä sillä sai? Skriiniä ja kosketusnäyttöä metritolkulla, jossa pintapuolisia esittelyjä eri artisteista ja mahdollisuus katsella museovideoita, katkelmia ja haastatteluja. Varsinaista "regaliaa" oli tasan Pave Maijasen lyriikkalehtiä, pari Paula Koivuniemen esiintymisasua, sekä kaksi kitaraa Erja Lyytiseltä ja yksi basso myös Pavelta. Ja taisi siellä olla Oskar Merikannon nuotteja. Ainoa, mikä hieman säväytti oli nurkkaus Dingo-yhtyeen vanhaa fanikamaa ja fanien lähettämiä kirjeitä sun muuta, sekä virtuaalikaraokekoppi, jossa tuli oltua ekan kerran vr-lasit päässä. Kokemus sekin. Sitten oli jokin lastennurkkaus, joka oli varmasti pikkuväelle mieluinen.
Ymmärrän kyllä, että kyseessä oli johonkin kunniagalleriaan valittujen suomimusiikin merkkihenkilöiden ympärille rakennettu näyttely, mutta jotenkin siitä puuttui kaikki logiikka ja kronologisuus ja kuten alussa sanoin, niin en oikein tykkää tästä nykysuuntauksesta, missä esineistön sijaan saa swaipata inforuutuja vasemmalta oikealle, kun se sama informaatio on luettavissa myös omasta älyluurista. Näyttely myös oli aika nopeasti kävelty. Kyllä suomalainen musiikki ansaitsisi laajemman ja kattavamman museon.
Ugh! Huomenna Kansallismuseoon.