Miksihän niin moni menee töihin, vaikka ei tarvitsisi. Ainakaan enää 2000-luvulla. Tai ainakaan kaupungissa. Maalla tietty niiden pitää ostaa niitä jotain ruohonleikkureita, joilla ajaa nurmikoita, moottorisahoja, joilla kaataa puita, autoja, joilla liikkua, moottorikelkkoja, joilla pääsee hangessa, veneitä ja perämoottoreita, joilla menee verkoille, traktoreita, joilla linkoaa mökkitieltä lumet jne. Ja noissahan rahalla saa aina uudemman ja paremman ja tehokkaamman ja kestävämmän, mutta ei kaupungissa ole mitään tuollaista. Ei ratikassa ole että jos istut lattialla matka maksaa euron, jos puupenkillä niin kaks ja jos nahkasohvalla niin viisi. Ja siltikin monet menee sinne jonnekin töihin. Eikö niillä ole muuta elämää. Vuoden kokeilin duunia ja tuntui että se aika meni hukkaan elämästä. Syrjäytti jopa jotenkin yhteiskunnasta. Frendit lopetti sen soittelun aamuisin että missä oot tuu tänne, tai no pari kolme jääräpäätä ei uskonut että oon oikeasti töissä enkä nyt pääse. Iltaisin sitten käyt moikkaamassa ja juomassa ne 8-9, mutta puolet jengistä on jo sammunut. Tai useimmiten jäin vain yksin Espan puistoon tuijottelemaan tyttöjen peffoja.