Psykoosit tulille.
Jotenkin tuntuu taas synkkiä pilviä kertyvän taivaalle. Jäin joskus melko pahasti narsistin mankeliin, mikä tietenkin verottaa henkistä puolta ja itsetuntoa jonkun verran.
Tämä ei ollut siis mikään romanttinen suhde, vaan klassinen ikävä äitipuoli.
Nyt on erään elämässäni läheisesti vaikuttavan ihmisen kanssa samoja viboja ilmassa. Ahdistaa.
Yritän puhua tunteistani, mutta jotenkin hän kääntää jokaisen keskustelun itseensä.
Olenkohan kuitenkin väärässä? En kai mä ole se itsekäs osapuoli?
Onneks on uusi duuni mihin pääsen aamulla taas virkistäytymään. Toivottavasti on hyvä keli.
Edit. Nii joo, sanoin sitä tänään vitun huonoksi ihmiseksi.
Mun oikeesti piti kertoa sille, että en pidä siitä miten hän kohtelee minua. Harmittaa.