Mikä hitto siinä onkaan, kun aina juuri kiireessä tulee näitä tietynlaisia vanhuskohtaamisia? Ei ole ollut kerta eikä kaksi, kun olisi joku juttu pitänyt nopeasti hoitaa, niin eteen tälläytyy aikaisemman saapumiserän käyrä ihmettelemään maailmanmenoa.
Puhelin kolahti lattiaan ja näyttö sanoi itsensä irti aamulla. Noh, äkkiäkös tuon käy vaihdattamassa ennen jo aikaisemmin bookattuja renkaanvaihtoa ja parturia. Kurvasin Tapiolan Ainoaan ja aloin etsiä puhelinkorjaamoa. Löysin oikean kerroksen, mutta en sen karttaa, joten ajattelin kysäistä infopisteen neidiltä. Eteen kurvasi padre kuitenkin juuri ennen kuin ehdin avata suuni ja alkoi ihmetellä, että mikä se on tämä lentokonejuttu, kun ei voi puhelimella nyt soittaa? Onko tämä nyt rikki? Mikä tässä oikein ja mikä lentokone?
Lopulta sain tiedon korjaamon lokaatiosta ja päädyin sen tiskille. Täälläkin palveltiin vielä aikaisempaa asiakasta, sellaista +75 v. herrasmiestä. Panssarilasi olisi pitänyt iPhoneen saada, mutta oli sattunut väärän kokoinen yksilö puhelimeen nähden. Tämä ei meinannut mennä perille sitten millään.
”Tää lasi on liian suuri tähän puhelimeen, ei tätä voi asentaa.”
”Asennat nyt sen vaan, ei se ole niin tarkkaa!”
”Kun ei tätä voi kiinnittää.”
”Sen kun asennat vaan, ei se ole niin just mulle!”
”Mutta kun sä et voi käyttää tätä, jos laitan tän kiinni.”
”Ei se oo niin väliä mulle, kunhan laitat sen nyt vaan kiinni”
...
Tätä jatkui pari minuuttia ja sitten lopulta avautui, että lasi ja puhelin eivät olleet yhteensopivia. Tällöin ihmettely vaihtui siihen, että miten tämä on mahdollista? Miten voi posti tuoda väärän kokoisen lasin? Miten se voi olla edes mahdollista?
Varttihan siinä tätä melkein pähkäiltiin, mutta sainpa lopulta kuitenkin oman kapulani jätettyä korjaukseen. :D