On.
Tästä nyt on jo kulunut aikaa, niin kait tämän voi kertoa, pääpiirteissään.
Olin rekrytoimassa firmaan vastaanottoon ihmistä. Silloin pienehkö yritys ja useimmiten meistä porukka meni työmaalle ja sieltä ei tultu meille. Kyseiselle rouvalle asetettiin toki muita vaatimuksia. Haastattelun jälkeen kuvittelin löytäneeni hyvän tyypin.
Firma kasvoi ja ko ihminen kasvoi firman mukana. Muutettiin ja annoimme lisää vastuuta. Hyvä niin. Mutta mulla tuli liikaa duunia, joten palkkasimme siihen avuksi toisen ihmisen, johon EM ihminen olisi ollut. Otti mun hommista ison palan pois. Edelleen hyvä niin. Ja siitä se helvetti sitten alkoi. Kaikki keskustelut mitä heidän välillä pitää työasioista keskustella, käydään mun kautta. Vittu, täällä tehdään töitä. Keskenään noi pitää hoitaa. Toinen jäi äitiyslomalle ja kun palasi niin homma jatkui.
Kunnes tuli se hetki, kun tämä edellinen rekrtytointi totesi, hän haluaa muutakin kuin esimies-alaisjuttua. Ei kiinnostanut (yllätys). Hän lähti pois, erinäisistä syistä, mitä en avaa. Sen jälkeen vuoden kestävä tekstiviestien ja puheluiden määrä mitä sieltä tuli oli ihan järkyttävää, parhaimmillaan 40 puhelua (en vastaa)ja yli 200 tekstaria per pvä. Kävihän hän ovellani (siis rapun) jättämässä jonkun kirjekuoren. En lukenut, voin roskikseen. Melkein hajotti mun parisuheenkin.
Maileja tuli ihan järjestään kymmeniä päivässä. En vastannut yhteenkään, enkä lukenut. Soitti se mutsillekin, kun poikasi ei vastaa.
Lopulta uskoi, ei vuosiin tullut mitään. Joitakin vuosia myöhemmin tuli pari mailia, en lukenut. Kunnes nykyisin ex-duunikaveri toi hänen kuolinilmoituksensa. Oli vaihtanut hiippakuntaa vatsasyöpään.