Minulla mobiilimaksaminen alkoi, kun unohdin kortin kotiin ja piti käydä ostoksilla. En muista pitikö pyytää vaimoa ottamaan kuvan kortista että sain Google Payn käyttöön, varmaankin. Mutta enpä ole korttia sen jälkeen käyttänyt, enkä lompakkoa tai muitakaan kortteja sen jälkeen mukana kanniskellut. Korttien nykysijainnista ei ole ihan tarkkaa käsitystäkään.
Kortti on tässä yhtälössä se ylimääräinen asia, kännykällä on jokunen muukin funktio. Eihän korttia enää netissäkään maksamiseen tarvitse, oikeastaan yhtäläinen jäänne kuin joku verkkopankin tunnuslukulista. Kai sellaistakin joku mukana kantaa.
Erityisen kätevää on tankatessa mobiilimaksaminen. Papat katsoo kummissaan kun kurvaan kylmäasemalle ja alan suoraan tankata, käymättä maksuautomaatilla tunkemassa korttia sisään.
Tietenkin käytän tunnuslukulistaa. Samassa lompakossahan se kulkee kuin pankkikorttikin. Mitä järkeä olisi opetella jotain uutta, kun se jää kuitenkin ohimeneväksi ilmiöksi? Lompakosta olen oppinut huolehtimaan, tarvittaessa niin että jätän sen kotiin ja mukaan pelkkä pankkikortti. Joka on älyttömän paljon näppärämpi kuljettaa kuin taskutietokone.
Ja ilman muuta käytän paperisia junalippuja, jotka ostan aseman automaatista korttimaksulla. Sekin / nekin kulkee samassa lompakossa missä kortti ja tunnusluvut. Ja kelakortti myös.
Lompakostani löytynee vanhempia kuitteja kuin tämä puhelin, joka sekin on jo jatkoajalla. Niin, ja se tikku jolla sim-kortti avataan kun kohta vaihdan puhelinta. Olen jo ostanut sen kuukausi sitten. Tuossa metrin päässä se on mutta en ole viitsinyt ottaa käyttöön kun ei vaan jaksa opetella. Mieluummin värkkään palindromeja, ne eivät vanhene vuodessa, parissa ja painosta hankkimaan uutta päivitystä.
Ei ennen ollut paremmin, vaan just nyt on se mihin kaiken pitäisi pysähtyä. Lakataan jonninjoutava ehjän korjaaminen.
Jos unohtaisin kortin kotiin, ei se käynnistäisi minulla mobiilimaksamista. Se johtaisi sillä kertaa ostosten tekemättä jättämiseen.